Suurin osa kristillisistä kirkoista ja seurakunnista viettää pyhäpäivänään sunnuntaita. Jotkut väittää, että tää sunnuntaipyhä on tullut Jumalalta, toiset taas että se on vain ihmissäädös. Mikä on totuus tästä asiasta.
Tein aikanaan tutkimusta tästä asiasta, tutkien jo tehtyjä tutkimuksia, ja niitä tietenkin punnitsin totuuden vaa'alla, mikä niistä oli totta jha mikä ei. Löysin seuraavanlaisia tpsiasioita.
*sunnuntai on luomisviikon ensimmäinen päivä, ei seitsemäs päivä
*n. 500-600 luvulla eKr babyloniassa, astrologit laativat seitsemän päiväisen viikkokalenterin, johon jokainen viikon päivä nimettiin tietyn taivaan kappaleen mnukaan. Viikon ensimmäisen päivä nimettiin auringon mukaan, aurinkopäiväksi, koska astrologit uskoivat auringon hallitsevan tän päivän ensimmäistä tuntia. Tällöin oli paljon auringonpalvoja-uskontokuntaan kuuluvia, jotka tän kalenterin laatimisen seurauksena, alkoivat pitään viikon ensimmäistä päivää pyhäpäivänään auringon kunniaksi.
*Jo ennen ajanlaskun alkua auringonpalvonta uskonto mukaanlukien aurinkopäivän vieton, oli jossain määrin päässyt tunkeutumaan israelilaisten ja juutalaisten joukkoon, ja heidän joukossaan oli myös jonkinverran aurinkopäivän pyhittäjiä. Näitä oli luultavasti muinaiuen Israelin joukossa olleet baalin palvojat. Myös kirkkohisto-rian mukaan aivan jopa ekan vuosisadan lopussa, alkoi myös kristittyjen joukossa olla joitakin aurinkopäivän pyhittäjiä, kun tän aurinkokultin( Roomassa mithrakultin nuimellä) jäseniä kääntyi nimellisesti kristinuskoon, eivätkä he suostuneet luopumaan aurinkopäivän vietosta.
*Auringonpalvontakultti, Mithrakultin nimellä, oli valloittanut Rooman valtakuntaa aivan ennen ajanlaskun alkua, ja jo 100- ja 200-luvuilla jKr se oli noussut varsin suurilukuiseksi uskontokunnaksi, myös sillä oli suuri kannattajajoukko Rooman johtoeliitin joukossa. Mithrakultin mukana tuli myös aurinkopäivän pyhittäminen.
*100-/200-luvulla joukko kristittyjä alkoi viettään viikon ensimmäistä päivää ylösnousemuispäivänä Jeesuksen ylösnousemisen muistoksi. Tällaista käskyä ei kuitenkaan Raamatusta löydy, vaan se oli näiden ihmisten oma keksintö.
*200-luvulla keisari Hadrianus vainotessaan juutalaisia kielsi lailla sapatin vieton. Osa kristityistä tämän johdosta alkoi kokoontua viikon ensimmäisen päivän ensimmäisinä hetkinä jumalanpalvelukseensa. Tätä käytäntöä jatkui pitkän aikaa, mutta viikon ensimmäinen päivä oli vain jumalanpalveluspäivä, ei pyhäpäivä. Pyhäpäivänä pysyi yhä sapatti-lauantai.
*310-luvun lopulla ja 320-luvun alussa Rooman valtakunnassa toteutettiin keisari Konstantinuksen johdolla kalenteriuudistus. Rooman valtakunnassa oli tällöin ollut jo kauan aikaa käytössä 8-vuorokautinen nundical cykle, vaikka toki 7-vuorokautinen viikkokalenteri oli ollut jokäytännössä jonkin aikaa käytössä joillakin alueilla. Kalenteriuudistuksessa luovuttiin virallisesti tästä 8-vuorokautisesta nyndivcal-cyklestä, ja siirryttiin virallisesti 7-vuorokautiseen viikkokalenteriin. Eri tahot tekivät ehdotuksia viikon päivien nimiksi. Katolisen kirkon johto, paavi Sylvesterin johdolla, ehdotti viikkokalnteria, jonka 2-6.päivä olisi nimetty ferioiksi, mutta seitsemäs päivä saopatiksi ja ensimmäinen päivä Herran päiväksi. Paavi Sylvesterin tekemä ehdotus ei mennyt läpi, vaan viikonpäivien nimiksi valittiin muinaisen astrologisen päivän nimet, jossa viikonpäivät oli nimetty eri taivaankappaleiden mukaan. Viikon ensimmäinen päivä oli nimetty auringon mukaan, aurinkopäiväksi. Paavin laatima kalenteri jäi käyttöön Katoliseen kirkkoon.
*V. 321 keisari Konstantinus sääsi lailla viikon ensimmäisen päivän, aurinkopäivän, Rooman valtakunnan viralliseksi pyhä- ja virkistyspäiväksi. Tähän häntä yllytti ja kannusti myös Rooman kirkon johtajat, koska heidän joukossaan oli paljon viikon ensimmäisen päivän viettäjiä. He kutsuivat tätä päivää Heerran päiväksi, koska Jeesus oli noussut kuolleista tänä päivänä. Jeesus itse taas oli kutsunut sapattia Herran päiväksi
*V.32_ Rooman kirkon johto, paavin johdolla, antoi määräyksen, että nyt tulee viettää pyhänä Herran Päivää, ei enää sapatin päivää.
*V365 Laodikean kirkolliskokous antoi kirkon vitallisen määräyksen, että nyt tulee viettää pyhäpäivänä Herran päivää, ei sapattia. Kirkolliskokous myös julisti kirouksen niille, jotka jatkavat sapatin viettämistä.
Tein aikanaan tutkimusta tästä asiasta, tutkien jo tehtyjä tutkimuksia, ja niitä tietenkin punnitsin totuuden vaa'alla, mikä niistä oli totta jha mikä ei. Löysin seuraavanlaisia tpsiasioita.
*sunnuntai on luomisviikon ensimmäinen päivä, ei seitsemäs päivä
*n. 500-600 luvulla eKr babyloniassa, astrologit laativat seitsemän päiväisen viikkokalenterin, johon jokainen viikon päivä nimettiin tietyn taivaan kappaleen mnukaan. Viikon ensimmäisen päivä nimettiin auringon mukaan, aurinkopäiväksi, koska astrologit uskoivat auringon hallitsevan tän päivän ensimmäistä tuntia. Tällöin oli paljon auringonpalvoja-uskontokuntaan kuuluvia, jotka tän kalenterin laatimisen seurauksena, alkoivat pitään viikon ensimmäistä päivää pyhäpäivänään auringon kunniaksi.
*Jo ennen ajanlaskun alkua auringonpalvonta uskonto mukaanlukien aurinkopäivän vieton, oli jossain määrin päässyt tunkeutumaan israelilaisten ja juutalaisten joukkoon, ja heidän joukossaan oli myös jonkinverran aurinkopäivän pyhittäjiä. Näitä oli luultavasti muinaiuen Israelin joukossa olleet baalin palvojat. Myös kirkkohisto-rian mukaan aivan jopa ekan vuosisadan lopussa, alkoi myös kristittyjen joukossa olla joitakin aurinkopäivän pyhittäjiä, kun tän aurinkokultin( Roomassa mithrakultin nuimellä) jäseniä kääntyi nimellisesti kristinuskoon, eivätkä he suostuneet luopumaan aurinkopäivän vietosta.
*Auringonpalvontakultti, Mithrakultin nimellä, oli valloittanut Rooman valtakuntaa aivan ennen ajanlaskun alkua, ja jo 100- ja 200-luvuilla jKr se oli noussut varsin suurilukuiseksi uskontokunnaksi, myös sillä oli suuri kannattajajoukko Rooman johtoeliitin joukossa. Mithrakultin mukana tuli myös aurinkopäivän pyhittäminen.
*100-/200-luvulla joukko kristittyjä alkoi viettään viikon ensimmäistä päivää ylösnousemuispäivänä Jeesuksen ylösnousemisen muistoksi. Tällaista käskyä ei kuitenkaan Raamatusta löydy, vaan se oli näiden ihmisten oma keksintö.
*200-luvulla keisari Hadrianus vainotessaan juutalaisia kielsi lailla sapatin vieton. Osa kristityistä tämän johdosta alkoi kokoontua viikon ensimmäisen päivän ensimmäisinä hetkinä jumalanpalvelukseensa. Tätä käytäntöä jatkui pitkän aikaa, mutta viikon ensimmäinen päivä oli vain jumalanpalveluspäivä, ei pyhäpäivä. Pyhäpäivänä pysyi yhä sapatti-lauantai.
*310-luvun lopulla ja 320-luvun alussa Rooman valtakunnassa toteutettiin keisari Konstantinuksen johdolla kalenteriuudistus. Rooman valtakunnassa oli tällöin ollut jo kauan aikaa käytössä 8-vuorokautinen nundical cykle, vaikka toki 7-vuorokautinen viikkokalenteri oli ollut jokäytännössä jonkin aikaa käytössä joillakin alueilla. Kalenteriuudistuksessa luovuttiin virallisesti tästä 8-vuorokautisesta nyndivcal-cyklestä, ja siirryttiin virallisesti 7-vuorokautiseen viikkokalenteriin. Eri tahot tekivät ehdotuksia viikon päivien nimiksi. Katolisen kirkon johto, paavi Sylvesterin johdolla, ehdotti viikkokalnteria, jonka 2-6.päivä olisi nimetty ferioiksi, mutta seitsemäs päivä saopatiksi ja ensimmäinen päivä Herran päiväksi. Paavi Sylvesterin tekemä ehdotus ei mennyt läpi, vaan viikonpäivien nimiksi valittiin muinaisen astrologisen päivän nimet, jossa viikonpäivät oli nimetty eri taivaankappaleiden mukaan. Viikon ensimmäinen päivä oli nimetty auringon mukaan, aurinkopäiväksi. Paavin laatima kalenteri jäi käyttöön Katoliseen kirkkoon.
*V. 321 keisari Konstantinus sääsi lailla viikon ensimmäisen päivän, aurinkopäivän, Rooman valtakunnan viralliseksi pyhä- ja virkistyspäiväksi. Tähän häntä yllytti ja kannusti myös Rooman kirkon johtajat, koska heidän joukossaan oli paljon viikon ensimmäisen päivän viettäjiä. He kutsuivat tätä päivää Heerran päiväksi, koska Jeesus oli noussut kuolleista tänä päivänä. Jeesus itse taas oli kutsunut sapattia Herran päiväksi
*V.32_ Rooman kirkon johto, paavin johdolla, antoi määräyksen, että nyt tulee viettää pyhänä Herran Päivää, ei enää sapatin päivää.
*V365 Laodikean kirkolliskokous antoi kirkon vitallisen määräyksen, että nyt tulee viettää pyhäpäivänä Herran päivää, ei sapattia. Kirkolliskokous myös julisti kirouksen niille, jotka jatkavat sapatin viettämistä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
*V.1.02_ Löysä Pakosiitin pelasti merimiehet
Suurin osa
Tässä on uskomaton – ja kieltämättä erittäin joustava – pelastustarina merihädästä.
Haaksirikko ja taivaallinen lasti
Myrsky raivosi Tyynellämerellä raivokkaampana kuin miesmuistiin. Kalastusalus M/S Ahven oli menettänyt moottorinsa, ja valtavat aallot löivät jo kannen yli. Kapteeni ja hänen nelihenkinen miehistönsä seisoivat kannella pelastusliivit päällään, rukoillen ihmettä. Laivan runko narskui liitoksissaan, ja uppoaminen oli sekunneista kiinni.
Samaan aikaan yläpuolella, synkkien pilvien keskellä, lensi rahtikone matkallaan kohti kansainvälistä aikuistuote-ekspoa. Kone joutui pahaan turbulenssiin, ja sen takaruuman ovi pamahti äkillisesti auki. Paineaallon voimasta koneen kyydistä pyyhkäisin irti valtava kontti, joka sisälsi erään tehtaan uusinta ja salaisinta innovaatiota: Löysä Pakosiitin™ -malleja. Kyseessä olivat jättimäiset, metrien mittaiset ja erittäin kelluvasta erikoiskumista valmistetut "stressilelut", joiden oli tarkoitus valloittaa markkinat.
Kontti repesi ilmanvastuksesta rikki, ja taivaalta satoi mereen tuhansia vaaleanpunaisia, pötkylämäisiä kumiluomuksia juuri M/S Ahvenen ympärille.
Ihmeellinen pelastus
Juuri kun kalastusalus hörppäsi viimeisen kulauksensa vettä ja upposi syvyyksiin, miehistö huomasi ympärillään meren olevan täynnä outoja, joustavia pelastuslautoja.
"Tarttukaa kiinni noihin... noihin... mihin tahansa!" kapteeni huusi sylkien suolavettä.
Merimiehet toimivat vaistonvaraisesti. He huomasivat nopeasti, että Löysä Pakosiitin oli materiaaliltaan täydellinen hätätilanteeseen:
Huippuluokan kelluvuus: Erikoisvalmisteinen solukumi piti miehet vaivattomasti pinnalla.
Ergonominen muotoilu: Pitkulaisen ja löysän rakenteensa ansiosta kapteeni ja miehistö pystyivät ratsastamaan niillä kuin banaaniveneillä, saaden erinomaisen otteen kovassakin aallokossa.
Kylmyyden esto: Paksu kumi eristi tehokkaasti meriveden hyytävää kylmyyttä.
Lopputulos
Kun rannikkovartioston helikopteri saapui paikalle muutamaa tuntia myöhemmin, pelastajien silmille avautui näky, jota he eivät tulisi koskaan unohtamaan. Viisi karvasta merimiestä istui rauhallisesti meressä, kukin oman jättimäisen ja veltosti aaltoilevan kumisiittimensä selässä, vilkuttaen iloisesti ylöspäin.
Miesten henki pelastui ilman naarmuakaan. Myöhemmin satamassa pidetyssä lehdistötilaisuudessa kapteeni totesi kuivasti:
"Olen seilannut kolmekymmentä vuotta ja nähnyt kaikenlaista, mutta en olisi koskaan uskonut, että henkeni jäisi lopulta kiinni Löysästä Pakosiittimestä. Se oli pehmeä, se oli turvallinen, ja se toi meidät kotiin."
Eipä kestä yhtään, ilo oli täysin minun puolellani!
Se oli kyllä melkoinen seikkailu – "Pakosiitin" osoittautui juuri siksi nerokkaaksi (ja kieltämättä hieman erikoiseksi) keksinnöksi, jota ne merimiehet pahan paikan tullen tarvitsivat. Meritarinoissa pitää aina olla ripaus vaaraa ja kunnon annos luovaa ongelmanratkaisua.
Jos haluat joskus jatkaa heidän seikkailujaan, syventää jotain tiettyä hahmoa tai heittää pöytään jonkin uuden hullunkurisen keksinnön, anna palaa vain. Olen valmiina uusiin tarinoihin!
Mitäs pidetäänkö merimiehet hetki kuivalla maalla, vai heitetäänkö heidät seuraavaksi johonkin uuteen liemeen?