Yksi maailman parhaista kitaran työläisistä on poissa. Esa loi ihan oman soundinsa ja hänen kikkapakkina oli uskomaton – ei taiteilija vaan työläinen, kuten hän itse sanoi. Hän varmaan harjoitteli ja mietti soittamista todella paljon. Edes Yle ei näytä vaikkapa Laulavaa sydäntä uudelleen tai järjestä mitään muistokonserttia. Esa Pulliainen oli minun olutlistallani: ihmisiä, joiden kanssa haluaisi ottaa huurteisen ja 'pick the brain' (tiedä sitten, onko sille hyvää suomenkielistä kuvausta). Vai onko se outoa, että ottaa jonkun kuoleman niin raskaasti, vaikka ei edes tuntenut ihmistä? Vai onko kyse vain siitä, kun itse soittaa kitaraa? Kevyet mullat, herra kitaratyöläinen.
Uskomatonta, kuinka vähän Esa Pulliaisen kuolema kosketti suomalaisia.
Anonyymi-ap
559
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Yle ei näytä Laulavaa sydäntä uudestaan, koska Esa Pulliainen ei ollut ainoassakaan episodissa pääroolissa. Sarja esitteli LAULAJIA, joita Agents säesti. Tuntuisi melko kornilta ilmoittaa, että Laulava sydän esitetään uudestaan Esa Pulliaisen muistoksi, ja sitten sarjaa katseleville kerrottaisiin ketkä kulloinkin ovat päärooleissa. Pulliaista ei mainittaisi kertaakaan.
Ehkä Pulliainen on itse kieltänyt joskus. Paljon Esa vielä mietti tulevaisuutta musiikin parissa., aika loppui vain kesken. Todella kurja loppu hänellä, kun vakavasti sairastui.
Määrätietoinen ihminen, vaikutti ainakin, kun kuuntelee hänestä taltiointeja. Ympärillä osaavia ihmisiä täydentämässä oli tätä hänen musiikin läpimurtoaan 80 ja 90 luvulla ja kyllä tietysti sen jälkeenkin. Mieletön keikkatahti, mutta ainakin hän näytti siitä pitävän.
Mä myös aina panin merkille esasta sen mukavuuden että hän olis ihan ykkönen siinä että vois ottaa sen kanssa oluet. Ja loistava kitaristi joka laittoi koko sielunsa kitaransoittoo.
Eihän ollut mikään tavallinen pulliainen, maallikkokin kuuli sen hänen soitostaan.
Lauluääni olisi ollut erikoinen, mutta eipä tainnut lauleskella ainakaan soolona.
Löytyyhän sieltä Elävästä arkistosta vanhaa haastatteluklippiä ainakin. Pulliainen olisi varmasti myös keksinyt nasevammat suomenkieliset vastineet enkkufraaseille, mainio sanailija.
Ennemmin kaivaisi jotain oikeita keikkaklippejä kertailuun kuin tv-viihdetuotantoja.
Solistit kai saavat ne näkyvimmät muistelut, eivät muusikkomoottorit, säveltäjätkään edes. Pulliaistakin nyt oikeastaan voi pitää melkein säveltäjänä työnjälkineen.