Onko Vilma-markkinoille tulossa yhtään vessaa vai pitääkö tehdä housuun?

Lyhty, kaatis, s market, torin rannan vct?

LC Viitasaari Porthan on kaikki asiat ottanut ammattimaisesti huomioon. Siellä on ammattilaiset järjestämässä Wilma Markkinat tapahtumaa. Siellä ei kuseksitä nurkkiin, eikä autojen renkaisiin. Nyt rekkamiehet menkääs kattoon niin saatte hyviä vinkkejä.

Viitasaarella ei tunnetusti ole kuin ulkohuusseja.

Saat kusta mun taskuun jos teet sen nauramatta.

Meneekö aloittaja markkinoille vain ulostaakseen?

Olipa kerran pitkäaikaistyötön palsta incel Kelalois tukirotta, eli Veeti, joka asui pienessä yksiössään betonilähiössä. Veeti sai lempinimensä naapureilta, sillä hän eleli Kelan tuilla ja tuli harvoin nähdyksi tekemässä varsinaista palkkatyötä. Useimmiten hänet tavattiin kerrostalon kellarikerroksesta, jossa hän vietti aikaa muiden pitkäaikaisten "incel tukirotiksi" kutsuttujen kanssa. Veeti oli kuitenkin kyllästynyt siihen, että häntä pidettiin vain pitkäaikaisena "incel tukirottana". Hän halusi kokeilla, miltä tuntuisi tehdä jotain ihan oikeasti ja ehkä päästä elämässä eteenpäin.

Eräänä aamuna Veeti päätti ryhdistäytyä. Hän katseli asuntoaan, jonka nurkkiin oli kertynyt aikamoista sekamelskaa, ja huokaisi. "Tämä ei tästä parane, jos en tee asialle jotain," hän mutisi itsekseen. "Minä menen töihin! Kokeilen ainakin."

Veeti ei ollut käynyt töissä pitkään aikaan, joten hän alkoi etsiä sopivaa työpaikkaa verkosta ja kaupungin ilmoitustauluilta. Hän huomasi kuitenkin pian, että työnhaussa oli ehtinyt tapahtua paljon muutoksia. Avoimissa työpaikoissa vaadittiin kaikenlaista osaamista, mitä Kallella ei ollut, tai sitten työpaikat sijaitsivat niin kaukana, että niihin kulkeminen olisi ollut hankalaa.

Mutta Veeti ei lannistunut. Eräänä päivänä hän huomasi paikallisessa kahvilassa ilmoituksen: *"Apulainen haussa ei kokemusta vaadita!"* "No tämähän kuulostaa juuri sopivalta," Veeti mietti. Hän otti yhteyttä kahvilan omistajaan, rouva Helmiin, ja sai työhaastattelun heti seuraavalle päivälle.

Seuraavana aamuna Veeti asteli kahvilaan hieman hermostuneena, mutta Helmi oli ystävällinen ja ymmärsi Veetin tilanteen. "Kuule Veeti, täällä ei tarvita kummoisia papereita eikä tutkintoja. Jos olet valmis tarttumaan hommiin ja auttamaan meitä kiireessä, niin tervetuloa kokeilemaan!" hän sanoi hymyillen.

Veeti aloitti seuraavana päivänä. Hän oppi nopeasti täyttämään vitriiniä, keittämään kahvia ja siivoamaan pöytiä. Vaikka työ oli raskasta ja välillä stressaavaa, Veeti tunsi itsensä tarpeelliseksi. Palkkapäivänä hän hämmästyi, kun tilille tuli enemmän rahaa kuin koskaan aiemmin. Hän otti jopa kuvan pankkitilin saldosta muistoksi ensimmäinen kerta, kun hän oli saanut palkkaa.

Veeti huomasi, että hänen elämänsä muuttui pikkuhiljaa paremmaksi. Hän alkoi herätä aikaisin, piti asuntonsa siistinä ja huomasi jopa nauttivansa kahvilan kiireisestä ilmapiiristä. Naapurustossa monet yllättyivät, kun näkivät "tukirotan" lähtevän joka aamu töihin. Veetille itselleen tämä oli suuri muutos, ja hän huomasi olevansa ylpeä siitä, että oli tehnyt jotain itselleen tärkeää.

Vähitellen Veeti alkoi säästää rahaa ja haaveilla isommista asioista ehkä hän voisi joskus muuttaa parempaan asuntoon tai opiskella lisää. Vaikka työ oli usein rankkaa, Veeti oli lopulta kiitollinen itselleen siitä, että oli päättänyt antaa mahdollisuuden uudelle alulle. Naapurustossa hän oli yhä "tukirotta", mutta nyt siinä nimityksessä oli enemmän myötätuntoa ja arvostusta Kalle oli näyttänyt, että hänestäkin oli vaikka mihin.

Ja niin Veeti eli eteenpäin, ei enää vain Kelan tuilla, vaan omalla työllään, ja joka päivä hän löysi yhä enemmän iloa uudesta arjestaan.

Siinä kunnan markkinakojulla tyttö tarjosi karkkeja,. Josku kertoi sen olleen Viitasaaren kunnanjohtajan vai kaupunginjohtajan en nyt enää muista. Tuli mieleen ja pienenä vinkkinäkin kertoisin et et tää karkkien jakaja olisi voinut olla joku edustavamman näkäinen vaikkapa kevään yliopiilas, kuin hermostunut ja myötäänsä hiuksiaan silmien edestä pois harova viranhaltija. Kattelin sitä touhua muutenkin että joku lihavahko nainen puhua pilpatti muita paikallaolijoita kuulematta täyttä soopaa, ettei kukaan saanut edes suunvuoroa....hyi kauhistus mikä kirkuva kana!

Kannattaisi vähän harkita kenet laittaa edustamaan Viitasaarta jos meinaa että tänne oikeesti joku paluumuuttaja erehtyisi kirjansa tuomaan vanhuuden päiviksi. Ittse saimme niin negatiivisen kuvan ko. paikasta että annamme olla kirjamme muualla.