Eräs eläkkeellä oleva kiihkouskovainen teologi arvostelee netissä liberaaliteologiaa. Hänen mielestään se on suorastaan ateismia.
Hän sanoo, että liberaaliteologit eivät usko Raamatussa kerrottuihin ihmeisiin, koska ne ovat luonnontieteellisesti mahdottomia. Ja niinhän asia tietenkin on: Ihmeitä ei oikeasti tapahdu. Ei kai kukaan järjissään oleva usko ihmeisiin.
Hän sanoo myös, että liberaaliteologien mielestä syntiinlankeemusta ei ole koskaan oikeasti tapahtunut. Ja eihän syntiinlankeemusta tietenkään ole koskaan tapahtunut. Ihmiset ovat aina tehneet oikein tai väärin ja tulevat aina tekemään. Ei ole koskaan ollut aikaa, jolloin ihmiset ovat olleet täydellisen hyviä, kunnes tuli jokin tietty hetki, jolloin ihmiset alkoivat tehdä myös väärin (eli syntiä?). Onko syntiinlankeemus siis jotenkin järjellistä?
Minä olen ateisti, mutta miten jotkin ihmiset muka pystyvät oikeasti uskomaan tällaisiin uskonnollisiin kuvitelmiin?
Hän sanoo, että liberaaliteologit eivät usko Raamatussa kerrottuihin ihmeisiin, koska ne ovat luonnontieteellisesti mahdottomia. Ja niinhän asia tietenkin on: Ihmeitä ei oikeasti tapahdu. Ei kai kukaan järjissään oleva usko ihmeisiin.
Hän sanoo myös, että liberaaliteologien mielestä syntiinlankeemusta ei ole koskaan oikeasti tapahtunut. Ja eihän syntiinlankeemusta tietenkään ole koskaan tapahtunut. Ihmiset ovat aina tehneet oikein tai väärin ja tulevat aina tekemään. Ei ole koskaan ollut aikaa, jolloin ihmiset ovat olleet täydellisen hyviä, kunnes tuli jokin tietty hetki, jolloin ihmiset alkoivat tehdä myös väärin (eli syntiä?). Onko syntiinlankeemus siis jotenkin järjellistä?
Minä olen ateisti, mutta miten jotkin ihmiset muka pystyvät oikeasti uskomaan tällaisiin uskonnollisiin kuvitelmiin?
Vastaukset 12
Vanhimmat
"Hän sanoo, että liberaaliteologit eivät usko Raamatussa kerrottuihin ihmeisiin, koska ne ovat luonnontieteellisesti mahdottomia."
Vuohipaimenten kertomukset eivät olleet ihmeitä siihen aikaan kun ne sepitettiin. Vuohipaimen ei tiennyt luonnonlakeja eli käytännössä järjellisen kertomuksen rajoja. Hän esimerkiksi luuli, että aurinko vaeltaa taivaankannessa eikä tiennyt, että auringon liike johtuu itse asiassa maapallon pyörimisliikkeestä. Jos hän olisi tämän tiennyt, ei hän olisi sepittänyt tarinaa, jossa aurinko pysähtyy taivaalle ja palaa radallaan taakse päin.
Toinen tyypillinen sepitys on Jeesuksen vetten päällä kävely. Vuohipaimen ei tuntenut Arkhimedeen lakia, joten hän ajatteli, että jos raskas kalastusalus kelluu niin miksei 60 kiloinen mies pystyisi myös kävelemään veden päällä. Koska kukaan ei ikinä tavannut Jeesusta (kun ei sitä ollut olemassa) ja nähnyt, ettei tämä kaveri kävellyt veden päällä, he kykenivät sepittämään tarinan, joka olisi voinut olla totta heidän maailmankuvassaan.
Nämä tarinat on julistettu ihmeiksi kun on saatu selville luonnontieteiden asettamat raajat tarinoille. Joka tuntee aurinkokunnan ja Arkhimedeen lain, mutta väittää auringon pysähtyneen taivaalle tai Jeesuksen kävelleen vetten päällä, on valehtelija.
"Ja eihän syntiinlankeemusta tietenkään ole koskaan tapahtunut. "
Evoluutioteoria on tuhoisa kristinuskolle. Se todistaa, ettei paratiisimyytti ole totta. Vaikka ei olisi evoluutioteoriaa, ei syntiinlankeemusmyytti siltikään pidä paikkansa. Juutalaiset ja muslimit eivät tunnusta syntiinlankeemusta. Se on kristittyjen omaa sepitelmää. Ei siinä Genesiksen luvussa edes mainita koko syntiä. Synti mainitaan ensimmäisen kerran Kainin ja Aabelin myytissä.
Tämän vuoksi tällaiset kiihkouskovaiset teologit ovat puhtaasti valehtelijoita. Onneksi he ovat boomereita elämänsä ehtoopuolella, joten tuollaisista känkkäränkkäukoista päästään pian eroon ikuisiksi ajoiksi.
Mutta tämä ns. "teologi" puhui kuin Raamatun ihmeet olisivat todellisia ihmeitä myös nykyaikaisen tieteellisen maailmankuvan näkökulmasta. Hänestä tuntui olevan ateismia, jos näin ei uskoisi. (Johtuneeko sitten Jumalan kaikkivaltiudesta?)
Ja nykyään monet kiihkouskovaiset uskovat, että nykyäänkin tapahtuu ihmeitä kuten Raamatun aikoina. Tuntuu, että heille on ihme, jos he eivät omalla järjellään jotain ymmärrä. (Ja jos he eivät jotain ymmärrä, ei kukaan muukaan tietenkään voi ymmärtää.)
Evankeliumeissa kuitenkin kerrotaan usein, miten Jeesus kävi siellä sun täällä ja teki "suuria ihmetekoja", esim. paransi sairaita ja jopa herätti kuolleista. Ja niitä myös sanotaan ihmeiksi evankeliumeissa eli ne olivat ihmeitä jo evankeliumien kirjoittajien mielissä.
Eihän mitään ihmeitä tietenkään oikeasti tapahtunut, mutta miksi sellaisista yleensä olisi kerrottu, jos ne eivät olleet mitenkään "ihmeellisiä" jo silloin ja melkein kuka tahansa olisi niitä periaatteessa pystynyt tekemään ja olisivat ihan "jokapäiväistä kamaa".
"Ihmetekojen" tarkoitus oli osoittaa, että Jeesus oli Jumalan poika.
"Ja niitä myös sanotaan ihmeiksi evankeliumeissa eli ne olivat ihmeitä jo evankeliumien kirjoittajien mielissä."
Eivät olleet. Ne olivat tunnustekoja. Ihme on nykyaikainen käsite ihan siitä syystä, että määritelmällisesti se rikkoo havaitun todellisuuden lakeja eli luonnonlakeja. Ihme on määritelmällisesti siis perättömäksi osoittautunut väite, jota on aiemmin pidetty mahdollisena ja tunnustekona, mutta dogmaattisuuden vuoksi sitä ei kyetä tunnustamaan perättömäksi.
Luepas mitä evankeliumeissa kirjoitetaan. Kyllä niitä sanottiin siellä ihmeiksi tai ihmeteoiksi.
Eivätkö nämä "tunnusteot" sitten ole yliluonnollisia tapahtumia eli ihmeitä?
"Luepas mitä evankeliumeissa kirjoitetaan. Kyllä niitä sanottiin siellä ihmeiksi tai ihmeteoiksi."
Olen pahoillani, mutta en puhu termeistä vaan muinaisesta maailmankuvasta. Siinä ei ollut eroteltu luonnollista ja yliluonnollista vaan jumalat ja henget vaikuttivat tarvittaessa kaikkiin tapahtumiin havaitussa todellisuudessa. Sen vuoksi ihme eli yliluonnollinen tapahtuma on anakronistinen termi muinaisessa maailmankuvassa. Tunnusteko tai tunnusmerkki on oikeampi termi tässä yhteydessä.
Bart Ehrman toteaa kirjassaan The New Testament: A Historical Introduction to the Early Christian Writings seuraavasti:
"Before pursuing this question, I should point out that in the ancient world miracles were not understood in the quasi-scientific terms that we use today. These terms have been available to us only since the advent of the natural sciences during the Enlightenment."
Luonnonlait ja sen myötä moderni käsite "ihme" syntyivät vasta luonnontieteiden kehityksen myötä. Tämä on tärkeä kysymys myös valehtelun ja mielisairauden arvioinnissa. Muinainen vuohipaimen ei valehtele eikä ole mielisairas, väittäessään ihmisen pystyvän kävelemään veden päällä. Hän ei yksinkertaisesti tuntenut ilmiöön liittyviä luonnonlakeja. Sen sijaan nykyajan länsimaisen luonnontieteiden peruskoulutuksen ja yläasteen menestyksellisesti läpäisseen väite veden päällä kävelystä tekee väittäjästä joko A. valehtelijan tai B. mielisairaan. Uskonnoista tuli mielisairautta vasta Tieteellisen vallankumouksen myötä kun maailmankuva piti jakaa luonnolliseen ja yliluonnolliseen maailmaan. Yliluonnollista maailmaa sanotaan myös pyhäksi. Minulle se on valheellinen ja harhainen (delusionaalinen) maailmankuva.
Joopa joo. Minäkin puhun muinaisista ajoista. Kummallisia ihmeitä ja tunnustekoja, joissa ei ole mitään erikoista, ihmeellistä tai merkillistä, ihan vain ovat tavallisia tapahtumia. Minkähän takia niitä on yleensä välitetty esitellä Jeesuksen yhteydessä?
"Jeesuksen kerrotaan tehneen lukuisia ihmeitä. Ne olivat muun muassa tunnustekoja (veden muuttaminen viiniksi, myrskyn hiljentäminen käskyllä), parantamisihmeitä (spitaalisten parantaminen, sokealle näön antaminen), kuolleista herättämisiä (Lasarus, nuori tyttö) j a ruokkimisihmeitä (pienellä määrällä leipää ja kalaa satojen ravitseminen)." (evl.fi)
Mutta antaa olla.
"Joopa joo."
Väännetään uudelleen rautalangasta.
Premissit:
1. Ihme on luonnonlakien vastainen tapahtuma. [1]
2. Luonnonlakeja alettiin löytää systemaattisen luonnontieteiden kehityksen myötä 1600-luvulta alkaen. [2]
Johtopäätös:
Modernin käsitteen (1. premissi) mukaisia ihmeitä ei ole voinut esiintyä ihmisten ajattelussa ennen 1600 -lukua. Siksi Raamatun termi sémeion ei voi tarkoittaa modernin käsitteen mukaista ihmettä vaan siitä on selvempää käyttää nimeä tunnusteko. Tätä puoltaa myös se, että historiantutkimukseen on vakiintunut termi "tunnustekoja tehneet/yrittäneet profeetat" [3]. Tuossa on aivan johdonmukainen termi 'sign' eikä esimerkiksi 'magic prophet', 'miracle prophet' tai 'charlatan'. Tosin Josephus sanoo näitä profeettoja šarlataaneiksi, mutta neutraali ilmaisu on 'tunnusteko', ei 'ihme', 'taikatemppu' tai 'huijaus'.
[1] A miracle is an event that cannot be explained by natural or scientific laws. (https://en.wikipedia.org/wiki/Miracle)
[2] The precise formulation of what are now recognized as modern and valid statements of the laws of nature dates from the 17th century in Europe, with the beginning of accurate experimentation and the development of advanced forms of mathematics.
(https://en.wikipedia.org/wiki/Scientific_law#History)
[3] Early Jewish Sign Prophets (https://www.cdamm.org/articles/early-jewish-sign-prophets)
Erottaisin tämän maallisen luonnontieteellisen elämän, jota ihmiset ovat tutkineet, tehneet havaintoja ja selvittäneet monia luonnonlakeja ja kehittäneet meidän elämäämme.
Usko on mystiikkaa ja Jumala ei kukaan voi tuntea, Jumala pitää kokea. Monelle se on valaistus tai syvä kokemus. Toki sitten on noita kaikenkarvaisia selittäjiä ja myös sellaisia joille se usko on vain oman vallankäytön väline.
Tilaa on ihmisille ja jokainen tulkoon innelliseksi uskossaan.
Itse en ole kokenut valaistumista tai vastaavaa. Kunnioitan lähimmäisiäni enkä syrji ketään.
Uskonsodat ovat niitä verisimpiä.
"Usko on mystiikkaa..."
Usko on tietämättömyyttä. välinpitämättömyyttä ja älyllistä alisuoriutumista.
aikuiset lukevat aku ankkaa ja kaikki mitä siellä on on totta
Ennenvanhaan kerrottiin juttuja. Ne olivat sen ajan viihteen ja perimätiedon sekoitusta.
Lemminkäisen äiti oli hädissään. Hän keräsi poikansa paloina Tuonelan joesta ja ompeli kasaan. Lopulta äiti lähti kotiin poikansa kanssa. Unelmaahan se oli.
Ihminen haluaa satuja ja onnellisia loppuja. Minä en ole koskaan uskonut Lemminkäisen kuolleista heräämiseen, vaikka olen varmaankin yhtä hyvä ompelija kuin Lemminkäisen äiti.
Kaikenlaista ihmisille on kerrottu vuosisatojen varrella. Ihmiset haluavat jotain yhteistä kerrontaa, johon uskoa.