ja kuinka se onnistui?
Kyllä yritti, ja vieläpä useita kertoja. Neuvostoliiton ja Jugoslavian välirikko vuonna 1948 oli Josif Stalinille valtava henkilökohtainen ja poliittinen loukkaus. Toisin kuin muut Itä-Euroopan satelliittivaltioiden johtajat, Josip Broz Tito ei ollut noussut valtaan Puna-armeijan panssarivaunujen suojassa, vaan oman partisaaniarmeijansa avulla. Siksi hän uskalsi vastustaa Moskovan sanelua.
Stalinin kerrotaan uunonneen välirikon alussa: "Minä vain heilautan pikkusormeani, niin Titoa ei enää ole." Kun pelkkä uhkailu ja taloussaarto eivät toimineet, Neuvostoliiton salainen palvelu (NKVD/MGB) sai tehtäväksi eliminoida Titon.
Suunnitelmat ja salamurhayritykset
Historiankirjoitus ja sittemmin avautuneet arkistot vahvistavat, että Stalin hyväksyi useita salaisia operaatioita Titon murhaamiseksi vuosien 1948 ja 1953 välillä. Jugoslavian tehokas vastavakoilu kuitenkin paljasti ja teki tyhjäksi nämä juonet.
Suunnitelmat olivat usein monimutkaisia ja lennokkaita:
Myrkkykaasu ja korut: Yhdessä tunnetuimmassa suunnitelmassa neuvostoagentti Josif Grigulevitšin (joka toimi Costa Rican suurlähettiläänä Jugoslaviassa) oli määrä laukaista Titon vaatteenpoimuihin tai suljettuun tilaan keuhkoruttoa aiheuttavia bakteereita tai hermomyrkkyä sisältävä laite. Vaihtoehtoisesti Grigulevitšin oli tarkoitus antaa Titolle lahjaksi rasia, joka avattaessa vapauttaisi tappavaa kaasua.
Ammunnat ja pommit: Agentteja lähetettiin Jugoslaviaan soluttautumaan Titon lähipiiriin, ja suunnitelmissa oli niin tarkka-ampujien käyttöä kuin pommi-iskujakin Titon virka-asunnolle tai matkojen varrelle.
Titon legendaarinen kirje Stalinille
Titon vastaus jatkuviin murhayrityksiin oli kylmähermoinen. Kun Stalin kuoli maaliskuussa 1953, hänen työpöydältään (tai arkistostaan, lähteestä riippuen) löydettiin Titon lähettämä lyhyt ja ytimekäs kirje. Nikita Hruštšov mainitsi tämän kirjeen myöhemmin kuuluisassa puheessaan, jossa hän tuomitsi Stalinin henkilökultin.
Tito kirjoitti suurin piirtein näin:
”Lopeta salamurhaajien lähettäminen Belgradiin. Olemme ottaneet kiinni jo viisi – yhdellä oli pommi, toisella kivääri... Jos et lopeta tappajien lähettämistä, minä lähetän yhden Moskovaan, eikä minun tarvitse lähettää toista.”
Titon uhkaus puri, tai ainakin Jugoslavian vastavakoilu teki tehtävänsä niin hyvin, ettei yksikään iskuryhmä päässyt koskaan riittävän lähelle. Lopulta Stalinin oma kuolema vuonna 1953 päätti nämä salamurhahankkeet, ja Stalinin seuraajat päättivät normalisoida suhteet Jugoslaviaan.
Kyllä yritti, ja vieläpä useita kertoja. Neuvostoliiton ja Jugoslavian välirikko vuonna 1948 oli Josif Stalinille valtava henkilökohtainen ja poliittinen loukkaus. Toisin kuin muut Itä-Euroopan satelliittivaltioiden johtajat, Josip Broz Tito ei ollut noussut valtaan Puna-armeijan panssarivaunujen suojassa, vaan oman partisaaniarmeijansa avulla. Siksi hän uskalsi vastustaa Moskovan sanelua.
Stalinin kerrotaan uunonneen välirikon alussa: "Minä vain heilautan pikkusormeani, niin Titoa ei enää ole." Kun pelkkä uhkailu ja taloussaarto eivät toimineet, Neuvostoliiton salainen palvelu (NKVD/MGB) sai tehtäväksi eliminoida Titon.
Suunnitelmat ja salamurhayritykset
Historiankirjoitus ja sittemmin avautuneet arkistot vahvistavat, että Stalin hyväksyi useita salaisia operaatioita Titon murhaamiseksi vuosien 1948 ja 1953 välillä. Jugoslavian tehokas vastavakoilu kuitenkin paljasti ja teki tyhjäksi nämä juonet.
Suunnitelmat olivat usein monimutkaisia ja lennokkaita:
Myrkkykaasu ja korut: Yhdessä tunnetuimmassa suunnitelmassa neuvostoagentti Josif Grigulevitšin (joka toimi Costa Rican suurlähettiläänä Jugoslaviassa) oli määrä laukaista Titon vaatteenpoimuihin tai suljettuun tilaan keuhkoruttoa aiheuttavia bakteereita tai hermomyrkkyä sisältävä laite. Vaihtoehtoisesti Grigulevitšin oli tarkoitus antaa Titolle lahjaksi rasia, joka avattaessa vapauttaisi tappavaa kaasua.
Ammunnat ja pommit: Agentteja lähetettiin Jugoslaviaan soluttautumaan Titon lähipiiriin, ja suunnitelmissa oli niin tarkka-ampujien käyttöä kuin pommi-iskujakin Titon virka-asunnolle tai matkojen varrelle.
Titon legendaarinen kirje Stalinille
Titon vastaus jatkuviin murhayrityksiin oli kylmähermoinen. Kun Stalin kuoli maaliskuussa 1953, hänen työpöydältään (tai arkistostaan, lähteestä riippuen) löydettiin Titon lähettämä lyhyt ja ytimekäs kirje. Nikita Hruštšov mainitsi tämän kirjeen myöhemmin kuuluisassa puheessaan, jossa hän tuomitsi Stalinin henkilökultin.
Tito kirjoitti suurin piirtein näin:
”Lopeta salamurhaajien lähettäminen Belgradiin. Olemme ottaneet kiinni jo viisi – yhdellä oli pommi, toisella kivääri... Jos et lopeta tappajien lähettämistä, minä lähetän yhden Moskovaan, eikä minun tarvitse lähettää toista.”
Titon uhkaus puri, tai ainakin Jugoslavian vastavakoilu teki tehtävänsä niin hyvin, ettei yksikään iskuryhmä päässyt koskaan riittävän lähelle. Lopulta Stalinin oma kuolema vuonna 1953 päätti nämä salamurhahankkeet, ja Stalinin seuraajat päättivät normalisoida suhteet Jugoslaviaan.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ei Joosepilta sentään kaikki luonnistanut!
Kysymys eturivistä! Mistä teoksista ja sivustoista chatGPT ammensi nuo tietonsa? :)
Sitä voit kysyä itse! Ilmeisesti sekä tapahtumat että kirje on faktaa ja kertoo vain siitä, kuinka kyynistä valtapeli oli Joosepille!
HUONOT KESKINÄISET VÄLIT OLI NÄILLÄ KAHDELLA KOMMUNISTIVALTIOIDEN JOHTAJILLA.
Stalin oli murhistaan kuuluisa. Moni suomalainen sai sen kokea venäjällä.
Omalle kohdalle tullut kokemus oli kaikille ainoa.
Jugoslavia oli piikki NL:n persiissä. Kreml olisi hoitanut sen aseellisesti, mutta resursseja ei ollut.
Sotien jälkeen mm. epäsuosioon joutuneita saksalaisia kommunisteja pakeni Jugoslaviaan.