Ja oletko laihduttanut vai siirtynyt noudattamaan terveellistä ruokavaliota
ja laihtunut ?
ja laihtunut ?
Tänään vietetään "Älä laihduta päivää", jota on vietetty jo 15 vuotta, tiesitkö ?
Anonyymi-ap
58462
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 58
Vanhimmat
Tänään puhutaan (mm. tv:ssä) myös kehorauhasta.
Kehorauha tarkoittaa kunnioittavaa suhtautumista omaan ja muiden kehoihin.
Se on ajatus siitä, että jokaisella on oikeus olla sellainen kuin on, ilman pelkoa ulkonäköön kohdistuvasta arvostelusta, vertailusta tai häpeästä.
Kehorauhaan kuuluu, ettei muiden kehoa, painoa tai ulkonäköä kommentoida – edes "hyvää tarkoittavasti" – ilman lupaa.
Jokainen keho on arvokas juuri sellaisenaan, riippumatta sen koosta, muodosta, toimintakyvystä tai muista ominaisuuksista.
Se tarkoittaa vapautta yhteiskunnan asettamista kauneusihanteista ja laihdutuspuheesta, mikä antaa rauhan kasvaa ja elää omana itsenään.
Kehorauha ei ole lihavuuden tai epäterveellisyyden ihannointia, vaan se keskittyy ihmisarvoon ja kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin kehon koosta riippumatta.
Onhan se ihan selvää.
Ei ole tarvetta osallistua tähän tempaukseen.
On tullut laihdutettua monta kertaa elämässään, mutta paino on aina tullut
takaisin. Vasta kun muutin ruokavalioni pysyvästi järkeväksi paino putosi
itsestään normaaliksi.
En ole koskaan ollut lihava, mutta helposti kertyi jokunen kilo liikaa.
Joskus kun oli tiedossa jotkut juhlat tuli kiire tiputtaa painoa, että mahtuisi
juhlamekkoon. Se oli semmoista siksakkia, juuri sitä mistä varoitettiin,
ettei niin pidä laihduttaa.
Laihduttimiin ei tarvita edes sähkövirtaa. Hävitys tulee pitää laitosihmisten kontolla.
Tekniikkaa on ainakin.
Etsintäkuulutuksissakin kuvaillaan kadonnutta henkilöä esim. normaali vartaloiseksi, tms. Jos ei saisi mitenkään kuvailla toisia, niin silloin nuo viranomaiset tekevät virheitä.
Viranomaisen on annettava mahdollisimman tarkat tuntomerkit, että "väärät"
ihmiset karsiutuvat pois ja oikea löytyisi.
Mahdollisimman tarkkoja ei anneta, saa helposti syytteen profiloinnista tai jopa rasismista.
Silti en ole ikinä kuullut sellaisia tuntomerkkejä, joissa sanottaisiin vaikka ylipainoinen.
Harvoin, sellaista onkin.
Jaaa ylipainoako? Kyllä lyllertäjiä on liikaa.
Nuorena kun oli hoikka ja hyvävartaloinen tuntui, että aina piti laihduttaa vähän ja kaikki muotidieetit tuli testattua ja todettua, ettei mikään niistä toimi. Tosin laihdutettavaakin oli minimaalisesti
Nyt yli 10 kiloa painavampana, ei laihduttaminen kiinnosta pätkääkään ja nautin vartalostani aivan eri tavalla kuin nuorempana. Terveellisesti syön ja liikun päivittäin, joten paino pysyy suht samana. Herkuttelen vain viikonloppuisin.
Toisen raskauden jälkeen laihdutin sellaisilla kuitukapseleilla, joita otettiin yhtenä päivänä viikossa ja paljon vettä. Sinä päivänä ei syöty muuta. Laihduin niin hyvin, että kovalla tuulella piti panna kiviä taskuun, ettei mennyt tuulen mukana.
Suunnilleen 50 paalun kohdalla tai vähän ennen sitä muuttuivat elämäntavat sillä lailla, ettei laidutustarpeita ole enää ollut. Sokeri, rasvat ja valkoinen vehnäjauho hemmettiin, niin ruokapuolella juuri muuta ei tarvitse säätää. Liikkua on hyvä eli pitää ja nukkua paljon.
Mun ongelma oli nuorena kun painon pitäminen perustui liikkumiseen, Aina olla aikoja kun ei liikkunut, talvi tai opiskelu tai muu ja sitten paino nousi. Muutaman kilon nousu masensi ja lisäsi pari taas kiloa.
Onko kirjoittamasi kieliopillinen epäjärjestys tahallista vai tahatonta? Kahelia kuitenkin.
Olemme kaheleita, ei haittaa.
En ole koskaan ollut varsinaisella laihdutuskuurilla vaikka paino nousi viimeisen reilun 10 vuoden aikana reilun 10 kiloa kun lopetin tupakoinnin enkä enää liikkunut entisenlailla kun työelämäkin oli jo taakse jäänyttä . Annoksia olen vähän pienentänyt ja itse ruokani tekevänä joitain muutoksia tehnyt ruokavaliooni lähinnä kasviksien käytössä. Näillä menen eteenkinpäin niin kauan kun pystyn
Ruoka-annoksia ei kannata pienentää, vaan poistaa ruokavaliostaan kaikki turha: sokeri, kovat rasvat ja valkoinen vehnäjauho. Ts. pullat, kakut, keksit, karkit ... huitsin Nevadaan.
Höpön höpön, ei pelkkä mainitsemiesi turhien poisto auttanut kun ne oli lähes kokonaan pois jo silloin kun vielä olin työelämässä joten oli pakko pienentää annoksiakin kun ei enää liiku entisen lailla. Työelämässä liikuin sen n. 10 tuntia päivässä, pl vapaapäivät
Sitten kannattaa miettiä, mitä se ruoka-annos sisältää. Joko kasviksia kuluu 800 g päivässä?
En ole punninnut syömisiäni enkä tule punnitsemaan. Salaatteja en syö enkä raakaraasteita koska niistä saan ihan järkyttävät ilmavaivat. Syön vain kuumennuksen kestäviä, myös maitotuotteet on listaltani pois juustoa lukuunottamatta. Kermaa voin satunnaisesti käyttää ruuassa mutta en voi monta päivää peräkkäin syödä ilman vaivoja.
Aika metka juttu, että aina kun kyselee tuleeko vihannessuositus läheskään täyteen, syy on vatsanväänteet. ;)
Toista sanoisit jos sinullekin tulis sellaiset kivut ja kouristukset että pistää jo miettimään pitääkö lähteä päivystykseen. Niin järkyttävää kipua ei ole kun kerran ollut aiemmin ja silloin oli kyse sappikohtauksesta ja ne kivut loppui sapen poistoon. Edelleenkään en ole punninnut syömieni vihannesten määrää enkä punnitse. Juureksia syön joka päivä, kuumennettuna.
Sappikohtaus lienee kuitenkin eri asia kuin ilmavaivat tms. vatsanvääntely ja / tai -kipristely.
Kyllä varmaankin.
Kyse olikin kivun vertauksesta. Sinulla ei liene kokemusta kummastakaan niin pitää vaan turhasta vängätä.
Oikea ruoka tervehdyttää.
Joskus nuorena laihdutin ja kilpailimme työkaverin kanssa kumpi pärjää vähemmällä ruoalla. Ihan hölmöä, kummallakaan ei ollut tarvetta, mutta oli varmaan joku anoreksian esimuoto, ettei haluttu ottaa vastuuta aikuisuudesta kun lapsenkin saimme aika nuorena. Lopetin kohtapuoliin kun elämään tuli muuta sisältöä.
Sain kotoa terveelliset elämäntavat ja niillä olen pärjännyt normaalipainoisena. Vyötäröä ei ole, käsivarsissa roikkuu löysää, joka ei varmaan lähtisi kuin puukolla eikä sääret ole sorjat, mutta olen terve, eikä tarvitse tapella painoa vastaan, kun syö vaan perusruokaa nälkäänsä. En ole kulinaristi yhtään. Tulen juuri viikon matkalta mässäilyineen ja nyt on ihana lusikoida suppilosoppaa, jossa nokkosta, valkosipulia ja rasvatonta raejuustoa, sitä ruisleipäviipaleen kera. Rakastan yksinkertaista ruokaa.
Yksinkertainen ruoka on parasta, herrojen kotkotuksia ei jaksa.
Naisethan on lähes aivopesty siihen et pitää olla kuin ikkunan vaatenukke, langanlaiha.
Sitähän nuo ukot vaatii vieläkin. Minullekin monesti sanottu että olen väärän kokoinen, tukka väärän värinen, meikitön naamakaan ei kelpaa ja ja ja aanojat ei itekään mitään kiiltokuvapoikia ole olleet ylipitkine haipputukkineen, kaljamahoineen yms.
Sitten moni vielä viitsii ihmetellä kun en ole ketään kelpuuttanut enää vierelleni.
Niinkö? Kirjoitin tuonne ylemmäksi itsestäni tuon: "Vyötäröä ei ole, käsivarsissa roikkuu löysää, joka ei varmaan lähtisi kuin puukolla eikä sääret ole sorjat..."
Kukaan mies ei ole koskaan sanonut vartalostani mitään negatiivistä. Kerran yksi sanoi että 15 vuotiaat tytöt olisivat kateellisia kun vartaloni on kuin nuorella, urheilullinen. Olin silloin 50nen erotessani ja uuden löytäessäni.
Mutta naiset ovat sanoneet. Huomanneet juuri nuo yo. huonot kohdat vartalossani. Se on kuulostanut kovin typerältä. Kyllä olisi tehnyt mieli jotain vastata kun yhdelläkin oli itsellään perin väärät sääret. En ole koskaan vastannut niihin mitään.
En ole samaa mieltä, et 'ukot' vaatii laihuutta, kenenkään en ole sellaista kertoneen tai sanoneensa, kaikki pitävät enemmän 'pehmeistä' naisista.
No minä kerroin vain omista kokemuksistani.
Ei ehkä laihuutta mutta kyllä tosi moni mies toivoo hoikkaa naista. Ja vastaavasti moni nainen toivoo pitkää miestä. Moni toki näistä "toivojista" on sinkku, syystä tai toisesta.
Itselläni oli vuosikymmeniä huono käsitys omasta vartalostani; sekä äitini että siskoni irvailivat kapeasta lantiostani ja liian isoista rinnoista ja tikkusääristäni. Kunnes, tapasin miehen, joka ihaili maasta taivaisiin vartaloani. Kehui rotusääriäni, uhkeita rintojani ja pystyä peppuani. Olin ihmeissäni.
Nyt näillä kilometreillä on aivan sama kuka mitäkin sanoo tai miten minut näkee. Olen terveitsetuntoinen nainen ja kannan kiloni ilolla.
Eipä sitä rasva pala vaikka söisit päälläseisten ellet syö alle kaloritarpeen. Itse huomannut että helpoin tapa laihtumiseen on totuttaa vatsa pieniin annoksiin vaikka syömällä pikkasen tunnin välein. Tako tunnissa. Sen jälkeen se sujuu aika itsekseen. Kunnioitan "Älä laihduta päivää" ja olen vaiti tästä asiasta tästä eteenpäin.
Minun jos pitäisi tunnin välein syödä olisi oltava aina eväät matkassa ja kotona kello hälyttämässä :D Jo vuosikymmenet olen syönyt vain kolme ateriaa päivässä ja toooosi harvoin mitään välipaloja.
Kun syö ruoka-aikoina kunnon annokset oikeaa, ravitsevaa ruokaa, niin välipalat eivät ole tarpeellisia.
Tuo tunnin välein syöminen eli koko ajan puputtaminen on kaikista huonoin vaihtoehto ruuansulatukselle. Vatsa tarvitsee rauhaa ja aikaa prosesseihinsa
Kyllä se 3 - 4 tunnin välein syöminen, ilman välipaloja on paras
Minulle taas sopii sellainen Etelä- Eurooppalainen tapa eli syön tukevimman aterian alkuillasta tai myöhemminkin. Nytkin olen vasta aloittelemassa perjantain illallistamme.
Aamu ja aamupäivä menee usein kevyesti ja kahvin kera; nälkä ei ole. Lounas on yleensä salaatti
Olen terve ja normaalipainoinen.
Minä taas syön kunnon aamiaisen ja myöhäisen lounaan, iltapala sitten vähän kevyemmin.
Ehkä pitäis olla myös "Älä murehdi kaikkea" päivä?
Senhän voi jokainen pitää halutessaan milloin vain. Ei se, että on jokin "päivä" vaikuta ajatuksiin tai asenteisiin.
Se olisi todella hyvä päivä. Odotan ja toivon.
Tiesitkö, olen laihduttanu 70 vuotta, vasta nyt olen hieman oppinut ja tuskin enää paino nousee paljoa. On se painonnousu vieläkin herkässä.
Mutta taaksepäin ajatellen, en kadu lähes jokavuotista laihduttamista.
Murheita on ihmisellä.
Pakkolaihdutus on edessä. Kaikki hinnat nousee.
Ei ole varaa enää poliklinikalle lähteä, jos hätä tulee,
Hallitus on nostanut toistamiseen asiakasmaksuja
ja roimasti.
Me maksamme jo veroissa koko terveyshuollon ylläpidon,
mutta hallitus niitä rahoja terveysjäteille ja on leikannut soten torsoksi.
Plääh, älä hölise tuota demarin itkuvirttä.
Olen mies. 38v ikäisenä 96kg -> 80kg nälkää näkemättä. 0-hiilaridieetti esti täysin muun kuin pakollisen liikkumisen.
En laskenut kaloreja enkä grammoja.
Tuon 6-viikkoisen kuurin jälkeen tuli rekyyliä pari, kolme kiloa. Pääasiassa suoliston täyttymisestä.
Olin etukäteen suunnitellut kuurin jälkeiset elämäntavat joihin mukautuminen ei alkuvaiheessakaan tuottanut vaikeuksia.
Ruokailun lisäksi kuntoilu. Aerobista ja lihasvoimapainotteista treeniä viikoittain 5 x 1,5 tuntia.
Olen nyt 82v ikäinen ja murheeni on painon putoaminen. Tällä hetkellä 75kg. Hidas hiipuminen johtuu lihaskadosta joka on väistämätöntä vastaan rimpuilusta huolimatta.
Älä sure sitä mitä ei ole, ole kiitollinen siitä mitä sulla on.
....siinä se....
En ole koskaan laihduttanut.
Syödö pitää kunnolla!
Jooo, jos "kunnolla" tarkoittaa terveellisesti.
Mut ne suositukset muuttuilee.
Suositus on suositus, josta voi ottaa mallia ja oppia. Terveellinen on terveellistä suosituksista huolimatta.
Mitähän sitä uskosi.
Tervettä järkeä.
No tuli selväksi, toivon.