En hetimiten muistanutkaan miten lumoava Fougstedtin monoliittinen, mutta useisiin tempokaraktereihin jakaantuva sinfonia onkaan, kun eilen ilman mitään meditointia sitä hetken mielijohteesta ryhdyin kuuntelemaan ja kuunnellessani välittömästi lumouduin sen eteerisestä sävelkielestä ja lumous kesti koko sen yli 27 minuuttisen sinfonisen kaarroksen kestävän esityskeston ajan ja vielä sen jälkeenkin jonkinlaisena autuaallisena hektisyytenä, sinfonian edustaessa sävelkieleltään laajennettua tonaalisuutta tritonus, sekunti ja kvartti intervallien kuuluessa sinfonian harmonisessa struktuurissa asti mm. mollisointuun lisättynä suurena sekstinä ja voimantäyteisten marssien näyttäytyessä mahdollisesti shostakovichilta saatuna impulssina puhallinrepetitioiden säestämien huipennusten lisäksi, eivätkä unelmoivan kauniit diatoniset lyyriset sivuaiheetkaan romanttisessa kaihossaan ja hitaasti lipuvassa ja pehmeästi tunnelmoivassa runollisessa haaveellisuudessakaan rikkuneet sinfonian ehyttä ja vahvaa tunnelmaa, vaan muodostivat sotaisan melskeisille jaksoille huomattavan jyrkän kontrastin. Olen jonkin verran käyttänyt lähteenä teknisten detaljien osalta Suomen musiikin historia kirjojen Aikamme musiikki osaa.
Fougstedt lumoaa sinfoniallaan kuulijan modernistisen sävelkielen ansiosta
Anonyymi-ap
0259
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.