Onko lahjapaketin sisältä paljastunut jotakin sellaista, mistä et oikein tiedä mitä ajatella. Lahja voi olla jollakin tavalla sopimaton tai erikoinen. Esim. joku johon olet halunnut ottaa etäisyyttä - antaa sinulle liian arvokkaan lahjan. Mietit, pitäisikö lahja palauttaa? Lahjan vastaanottaminen tuntuu siltä, että jäät velkaa toiselle. Koet ehkä että toinen yrittää ripustautua sinuun. Joskus juuri tästä voi olla kyse.
Vai ovatko kaikki lahjat aina odotettuja tai ainakin toivottuja. Pitääkö kaikki lahjat ottaa vastaan? Entä pitääkö itse muistaa lahjanantajaa "samalla tavoin"?
Vai ovatko kaikki lahjat aina odotettuja tai ainakin toivottuja. Pitääkö kaikki lahjat ottaa vastaan? Entä pitääkö itse muistaa lahjanantajaa "samalla tavoin"?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Lahjaton olen, ikävä kyllä.
Suhtaudun vähän varauksella lahjoihin, jos ei lasketa kukkakimppua, kahvinisuja, suklaalevyä (jos tietää että toiselle käy) tai jotain muuta pientä kulutustavaraa. Niitä vien itsekin.
Lahjan ostamien on perin vaikeaa tän ikäiselle. Koti ei tarvitse mitään, eikä sen emäntä. Joskus ailahtaa mielessä lahjoa jotakin mukavaa ihmistä, mutta kaikki tyssää siihen että ei keksi mitä. Eniten antaisin jonkun teon, vaikka ikkunanpesun, mutta en kehtaa ehdottaa. Ja niin paljon kun puhutaan ettei vanhuksella ole ketään, niin kyllä tässä lähipiirissä on kaikilla joku lapsi, vävy tai miniä, höösäämässä ja siitä mielellään kertovat.
No voi, nyt kyllä vastasin aidan seipäitä. Saamani lahjat eivät todellakaan ole olleet aina iloisia yllätyksiä. Olen saanut mm. koriste-esineen, joita olen joutunut miettimään, minne työntäisin. Ja pahin oli taulu, jonka silloinen mies oli teettänyt. Se oli aivan hirveä eikä sopinut minnekään.
Sain myös pari taulua, ja komerossa ovat, joo.
Joo. tää lahja -sana on mielenkiintoinen. Lahjan antaja on oleellinen, miten hän lahjansa antaa!? Lahjahevosen suuhun ei katsella, sanoo sananlasku. Lahjaa ei yleensä tilata, määrätä eikä pyydetä, Lahja on ns. ilman vastavuoroisuutta. Vai onko?
Nykypäivänä on lahjalistoja, tiettyjä toivomuksia lahjoista, "näitä minä en missään tapauksessa halua-Lahjoja" ... Minulle ei saa antaa lahjoja, en haluu kiitollisuuden velkaan - lahjan saajia. ym ym.
=) KUN antaa lahjan, ottaa riskin ettei vastaanottaja välitä tuon taivaallista lahjasta. Samoin kun saa lahjan, voi olla ettei todellakaan pidä lahjastaan :)()
mutt Lahja voi olla myös aineeton, materiaaliton, tiertysti nekin voi ärsyttää. Lahjakortit on hyvä tapa vähän antaa osviittaa siitä mitä tahtois antaa toiselle, itse voi sitten käyttää tai olla käyttämättä :) - eihän lahjaa ole pakko vastaanottaa. Mutt se kuitenkin loukkaa jos antaa lahjan takaisin, etenkin jos sitä ei voi enää vaihtaa rahaksi, jostain syystä.
Kaikki saamani lahjat on olleet ihan rehtejä. Yhtään ei ole tarvinnut palauttaa puhumattakaan että olisi tullut luulo et lahjan antaja olisi jäänyt roikkumaan.
Lähden siitä et kaikilla lahjan antajilla on ollut joku ajatus tai juju lahjaa keksiessään. Toki meillä ei ole tapana kauheasti aikuisia enää lahjoa
En odota kenenkään antavan minulle lahjaa!
Lahjonta on täysin turhaa touhua. Jokainen valitsee itse, mistä pitää, mitä tarvitsee, eikä tunne jäävänsä lahjavelkaa.
Lahjonta on eri asia, sillä lahjan antamisessa ei ole taka-ajatuksia hyödynsaamiseksi.
Erilaisia lahjoja olen elämäni aikana saanut. Joskus olen ollut aidosti ilahtunut. Joskus tuli mieleen että lahjan antaja oli tehnyt virheostoksen ja laittoi minulle sen ostamansa lahjana. Joskus olen kokenut että minulta yritetään ostaa sellaista "ystävyyttä" johon en kyseisen henkilön kohdalla pysty.
Aika paljon ajatustyötä olen joutunut käymään yrittäessäni löytää sopivia lahjoja milloin kenellekin. Ei ole helppoa se sopivan lahjan löytäminen. Helposti voi itsekin antaa jotakin sellaista mikä ei suuremmin ilahduta?
Laulun lahja
ei nyt mikään En Riko mitään Karuso -ennätys
mutta aika hyvä mattiteppo-tasoa melkein
Kuuntelin aikanaan jatkuvasti kulkiessa walkmanilla
Julius Kirkon serenadeja kertaakseni kieltä
Kolumbian epävirallinen kansallislaulu
https://www.youtube.com/watch?v=7YgDi3J3W1c
Nuorempana sain jos jonkinlaista kippoo ja kuppia joulu- ym lahjaksi, kunnes kielsin niiden tuomisen vetoamalla siihen että kaapit on täynnä eikä niille ole käyttöä. Synttäreitäkään en em syystä ole viettänyt, en edes pyöreitä täyttäessäni. Viimeksi kun muutin 10 vuotta sitten asuntoon jossa säilytystilat hyvin pienet myin suuren osan kipoista pois ja karsin muitakin rajulla kädellä kierrätykseen. Vieläkin tosin on tarpeettomia astioita, lähinnä kattiloita ja paistinpannuja sekä uunivuokia mutta toistaiseksi saavat olla kaapissa vaikka kahteen vuoteen en niitä ole tarvinnut kun ruuat teen monitoimiairfryerillä.