Suosituimpiin päässeiden hirviöiden ensimmäisellä ryhmällä - maailmankuulun Nessien johtamat vedeneläjähirviöt - on nyt yksi fenotyyppi, joka ilmenee kulttuurien ja maiden rajojen halki. Loch Nessin nimikko-Nessien ja japanilais-järvihirviö Kussien patsaita vertailemalla ei löydä montakaan eroa - molemmat hirviöt esitetään kiltteinä plesiosauruksina. Tämä kulttuurien halki ulottuva samankaltaisuus voisi muuten johtaa hypoteesiin viimeisistä selvinneistä plesiosauruksista asumassa maapallolla - jos näiden hirviöiden fenotyypin tietäisi aina olleen sama. Asian laita ei ole näin.
Vuonna 2019 paleontologi Darren Naish ja ekologinen tilastotieteilijä Charles Paxton tekivät tiedonkeruututkimuksen vedeneläjähirviöiden silminnäkijähavaintojen historiallisista tallenteista. Naish ja Paxton saivat selville, että 1800-luvun alussa näitä hirviöitä kuvailtiin pääasiassa käärmemäisinä ilman massiivista kehoa tai pitkää kaulaa. Vesihirviöt saivat "saurusmaisia" piirteitä vasta 1800-luvun puolivälissä, kun plesiosauruksista ja muista esihistoriallisista merimatelijoista tuli laajemmin julkista tietoa. The Biologist -julkaisussa viitattu tutkimus osoittaa miten merelliset kryptidit "kehittyivät" vuosisadan aikana sitä mukaa kun plesiosaurusten esiintyminen museoissa myötävaikutti tähän kulttuurillisesti. Tällä aikakehyksellä kehitys ei olisi mitenkään voinut olla biologista. Kyseessä on näin ollen kulttuurillinen evoluutio, jonka perusteella vesikryptidejä voidaan pitää vain kulttuuriluomuksina ja myytteinä, jotka ovat valmiudessa muuttaa muotoaan mielissämme.
https://www.skeptic.org.uk/2023/07/monsters-of-our-minds-why-cryptids-live-only-in-our-imagination/
Vuonna 2019 paleontologi Darren Naish ja ekologinen tilastotieteilijä Charles Paxton tekivät tiedonkeruututkimuksen vedeneläjähirviöiden silminnäkijähavaintojen historiallisista tallenteista. Naish ja Paxton saivat selville, että 1800-luvun alussa näitä hirviöitä kuvailtiin pääasiassa käärmemäisinä ilman massiivista kehoa tai pitkää kaulaa. Vesihirviöt saivat "saurusmaisia" piirteitä vasta 1800-luvun puolivälissä, kun plesiosauruksista ja muista esihistoriallisista merimatelijoista tuli laajemmin julkista tietoa. The Biologist -julkaisussa viitattu tutkimus osoittaa miten merelliset kryptidit "kehittyivät" vuosisadan aikana sitä mukaa kun plesiosaurusten esiintyminen museoissa myötävaikutti tähän kulttuurillisesti. Tällä aikakehyksellä kehitys ei olisi mitenkään voinut olla biologista. Kyseessä on näin ollen kulttuurillinen evoluutio, jonka perusteella vesikryptidejä voidaan pitää vain kulttuuriluomuksina ja myytteinä, jotka ovat valmiudessa muuttaa muotoaan mielissämme.
https://www.skeptic.org.uk/2023/07/monsters-of-our-minds-why-cryptids-live-only-in-our-imagination/
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.