Miksei edes merkittävä suomalainen sinfoniamusiikki kuulu ohjelmistoon?

Anonyymi-ap kirjoitti:

Mitkä ovat juurisyyt sille aiemmin paljon puimalleni merkittävänkin suomalaisen säveltaiteen olemattomalle ja vähäiselle arvostukselle, joka näkyy sen loistamisella poissaolollaan sinfoniaorkestereiden ohjelmistosta nykyaikana siitä huolimatta, että kyseiset säveltäjät saavuttivat aikana, jolloin Sibelius oli itsekritiikkinsä vuoksi jättänyt sävellystyön, paljonkin kilpailumenestystä ja heidän musiikkiaan esitettiin ennen sotia ja niiden jälkeenkin varsin runsaasti, mutta sitten varsin kohutun uuden rutikuivan modernistisen ja sävelrivien muodostamistrapahtumassa matemaattisena formulointina preterminoidun serialismin valloittaessa modernismin kiihkeinä vuosina ohjelmiston, nämä lähes suomalaisen sinfonisen musiikkin uuden klassikon statuksen saaneet tonaaliset tai laajennettua tonaalisuutta edustaneet säveltäjät katosivat ohjelmistosta, vaikka näiden musiikki oli laadukasta ja säveltäjät varsin tuotteliaita ja omasivat musiikissaan laajan tunneasteikon ja soinnauttivat sielun herkimpiä ja intohimoisimpia kieliä musiikkinsa kaikessa emotionaalisessa voimassaan, ja jota kylmää lähdevettä edustanut Sibeliuksen modaalinen 6. d molli sinfonia ei saavuttanut sen miltei hilpeässä olemuksessaan valoisana ja kuulaana traagisesti sävyttyneessä marssirytmissä etenevään Melartinin vastaavaan sinfoniaan verrattuna atonaalisesti sävyttyneine jaksoineen kokosävelasteikosta muodostetun soinnun soidessa klusterin tavoin sinfonian avausosaa hallitsevassa apokalyptisessä tunnelmassaan, mutta marssirytmiä sinfonioissaan viljelivät mm. myös toisen sinfonian finalessa Tuukkanen ja Hiroshima sinfoniassaan Erkki Aaltonen sotarumpujen kumistessa pitkin matkaa groteskeine marssirytmeineen, mutta tätä ilmaisukeinoa on käytetty muulloinkin sinfonioissa myös suomessa, vaikka niistä tunnetuimmat lienevätkin Mahlerin ja Shostakovitsin marssit mm. Leningrad sinfoniassaan, kuten ehkä Saikkolan Campale taistelusinfoniassakin, jossa rytmiikka on keskeinen tekijä ja rytmi valtaa koko teoksen nimenomaan laajemmassa muotoa luovassa merkityksessä, mutta suomessa on erään kirjan mukaan yleiset syyt Venäjän ex kaverina olla esittämättä tällaista musiikkia, joka saattaisi loukata venäläisten tunteita joskus solmitun YYA sopimuksen hengen takia j a vaikka suomessa oltiin haltioituvinaan Leningrad sinfoniasta kunniakasta isänmaallista sotaa symboloivassa ohjelmallisessa tendenssissään natsien hyökkäyssotaa torjuen"jäivät Saikkolan taistelusinfoniat pöytälaatikkoon" myöhempinä aikoina vaikka niitä syntyaikanaan menestyksellä vielä esitettiinki

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä