Musiikin kuuntelun lopettaminen pysyvästi

Kysymys ei ole niinkään musiikista luopumisesta sinänsä, vaan tietoisuuden suuntaamisesta.

Aistit eivät ole vihollisia – ne ovat välineitä, jotka joko sitovat ihmisen materiaan tai vapauttavat hänet, riippuen siitä, mihin ne kiinnittyvät.

Anonyymi00002 kirjoitti:

Kysymys ei ole niinkään musiikista luopumisesta sinänsä, vaan tietoisuuden suuntaamisesta.

Aistit eivät ole vihollisia – ne ovat välineitä, jotka joko sitovat ihmisen materiaan tai vapauttavat hänet, riippuen siitä, mihin ne kiinnittyvät.

Kun sydän alkaa oikeasti saada makua henkisestä äänestä, vanhat tottumukset menettävät otettaan luonnollisesti. Silloin luopuminen ei tunnu menetykseltä vaan vapautumiselta.


Jos taas pakottaa itsensä nopeasti, käy usein niin: mieli “kerää painetta” ja palaa takaisin, vielä alemmalle tasolla, kuin oli lähtökohta. Ei pidä vaikisin itseän pakottaa.

Tätä ei nähdä epäonnistumisena, vaan merkkinä siitä, että prosessi tarvitsee enemmän aikaa ja positiivista sisältöä, ei pelkkää kieltämistä.

Anonyymi00003 kirjoitti:

Kun sydän alkaa oikeasti saada makua henkisestä äänestä, vanhat tottumukset menettävät otettaan luonnollisesti. Silloin luopuminen ei tunnu menetykseltä vaan vapautumiselta.


Jos taas pakottaa itsensä nopeasti, käy usein niin: mieli “kerää painetta” ja palaa takaisin, vielä alemmalle tasolla, kuin oli lähtökohta. Ei pidä vaikisin itseän pakottaa.

Tätä ei nähdä epäonnistumisena, vaan merkkinä siitä, että prosessi tarvitsee enemmän aikaa ja positiivista sisältöä, ei pelkkää kieltämistä.

Minäkin kuunteln erilaista musiikkia, joka ei ole hengellinen, esimerkiksi Vivaldia Bachia, Mozartia jne. Mutta ns ovat hyvyyden gunassa, ei tamaksessa.

Anonyymi00003 kirjoitti:

Kun sydän alkaa oikeasti saada makua henkisestä äänestä, vanhat tottumukset menettävät otettaan luonnollisesti. Silloin luopuminen ei tunnu menetykseltä vaan vapautumiselta.


Jos taas pakottaa itsensä nopeasti, käy usein niin: mieli “kerää painetta” ja palaa takaisin, vielä alemmalle tasolla, kuin oli lähtökohta. Ei pidä vaikisin itseän pakottaa.

Tätä ei nähdä epäonnistumisena, vaan merkkinä siitä, että prosessi tarvitsee enemmän aikaa ja positiivista sisältöä, ei pelkkää kieltämistä.

Eim pidä pakottaa itseään, jos et ole siihen valmis. Muuten tulee katkeruus.

Anonyymi00005 kirjoitti:

Eim pidä pakottaa itseään, jos et ole siihen valmis. Muuten tulee katkeruus.

Joten parempi edetä rehellisesti omalta tasolta kuin yrittää hypätä tasolle, jossa et vielä ole.

Anonyymi00005 kirjoitti:

Eim pidä pakottaa itseään, jos et ole siihen valmis. Muuten tulee katkeruus.

Täällä hetkellä kuuntelen pohjos korean poppia 😂😂

Anonyymi00006 kirjoitti:

Joten parempi edetä rehellisesti omalta tasolta kuin yrittää hypätä tasolle, jossa et vielä ole.

Täydellinen musiikista luopuminen ei ole välttämätöntä eikä edes suositeltavaa useimmille. Oleellisempaa on kysyä: mitä musiikki tekee tietoisuudelleni? Vieko se minua kohti itsekkäitä haluja vai ei.

Anonyymi00008 kirjoitti:

Täydellinen musiikista luopuminen ei ole välttämätöntä eikä edes suositeltavaa useimmille. Oleellisempaa on kysyä: mitä musiikki tekee tietoisuudelleni? Vieko se minua kohti itsekkäitä haluja vai ei.

Jos siis joku pohtii elämää ilman musiikkia- älä pyri hiljentämään sydäntäsi, vaan puhdistamaan sen sointi.

Anonyymi00009 kirjoitti:

Jos siis joku pohtii elämää ilman musiikkia- älä pyri hiljentämään sydäntäsi, vaan puhdistamaan sen sointi.

Äkillinen luopuminen ilman sisäistä kypsyyttä ei yleensä johda pysyvään muutokseen – se johtaa usein juuri siihen, että ihminen palaa entiseen, joskus jopa voimakkaammin kuin ennen.

Anonyymi00010 kirjoitti:

Äkillinen luopuminen ilman sisäistä kypsyyttä ei yleensä johda pysyvään muutokseen – se johtaa usein juuri siihen, että ihminen palaa entiseen, joskus jopa voimakkaammin kuin ennen.

Pelkkä ulkoinen kieltäytyminen (vairagya) ilman korkeampaa makua (param drishtva) on epävakaata.

Anonyymi00011 kirjoitti:

Pelkkä ulkoinen kieltäytyminen (vairagya) ilman korkeampaa makua (param drishtva) on epävakaata.

Jos sisällä ei ole vielä syntynyt aitoa kiinnostusta hengellisyyteen, pelkkä “lopetan kaiken nyt” -päätös on enemmän tahdonvoiman puristus kuin todellinen muutos. Ja tahdonvoima yksin väsyy.

Anonyymi00012 kirjoitti:

Jos sisällä ei ole vielä syntynyt aitoa kiinnostusta hengellisyyteen, pelkkä “lopetan kaiken nyt” -päätös on enemmän tahdonvoiman puristus kuin todellinen muutos. Ja tahdonvoima yksin väsyy.

Ja tahdonvoima yksin väsyy.

Anonyymi00013 kirjoitti:

Ja tahdonvoima yksin väsyy.

Filosofiassamme suositellaan siksi asteittaista etenemistä (anartha-nivritti – ei-toivottujen tapojen vähittäinen puhdistuminen). Esimerkiksi musiikin kohdalla ei tarvitse hypätä tyhjyyteen. Voi alkaa vähitellen: vähentää sellaista sisältöä, joka levottomuutta lisää, tarkkailla omaa mieltään rehellisesti ilman pakottamista

Anonyymi00014 kirjoitti:

Filosofiassamme suositellaan siksi asteittaista etenemistä (anartha-nivritti – ei-toivottujen tapojen vähittäinen puhdistuminen). Esimerkiksi musiikin kohdalla ei tarvitse hypätä tyhjyyteen. Voi alkaa vähitellen: vähentää sellaista sisältöä, joka levottomuutta lisää, tarkkailla omaa mieltään rehellisesti ilman pakottamista

Itse kuuntelen klassista:
Puhumme kolmesta luonnon laadusta (guna): sattva (hyvyys), rajas (intohimo) ja tamas (tietämättömyys). Kun kuuntelee esimerkiksi Antonio Vivaldin, Johann Sebastian Bachn tai Wolfgang Amadeus Mozartin, voisi hyvin sanoa, että tällainen musiikki voi usein olla sattvisempaa –selkeyttää ajattelua eikä vedä yhtä voimakkaasti aistinautintoihin kuin karkeampi tai levottomampi sisältö.

Anonyymi00016 kirjoitti:

Itse kuuntelen klassista:
Puhumme kolmesta luonnon laadusta (guna): sattva (hyvyys), rajas (intohimo) ja tamas (tietämättömyys). Kun kuuntelee esimerkiksi Antonio Vivaldin, Johann Sebastian Bachn tai Wolfgang Amadeus Mozartin, voisi hyvin sanoa, että tällainen musiikki voi usein olla sattvisempaa –selkeyttää ajattelua eikä vedä yhtä voimakkaasti aistinautintoihin kuin karkeampi tai levottomampi sisältö.

Mutta samalla tehdään tärkeä erottelu: sattva ei ole vielä sama asia kuin puhdas hengellisyys (shuddha-bhakti). Se on ikään kuin välitaso – kirkkaampi tila, joka voi auttaa ihmistä etenemään, mutta ei vielä itsessään vapauta. Tässä mielessä klassinen musiikki voi olla askel parempaan suuntaan, mutta ei vielä päämäärä.

Anonyymi00017 kirjoitti:

Mutta samalla tehdään tärkeä erottelu: sattva ei ole vielä sama asia kuin puhdas hengellisyys (shuddha-bhakti). Se on ikään kuin välitaso – kirkkaampi tila, joka voi auttaa ihmistä etenemään, mutta ei vielä itsessään vapauta. Tässä mielessä klassinen musiikki voi olla askel parempaan suuntaan, mutta ei vielä päämäärä.

Jos ihminen pakottaa itseään ennen kuin on valmis, seurauksena voi olla katkeruus-henkinen elämä ei saisi muuttua kuivaksi velvollisuudeksi tai sisäiseksi taisteluksi, vaan sen tulisi vähitellen herättää iloa (ananda).

Anonyymi00016 kirjoitti:

Itse kuuntelen klassista:
Puhumme kolmesta luonnon laadusta (guna): sattva (hyvyys), rajas (intohimo) ja tamas (tietämättömyys). Kun kuuntelee esimerkiksi Antonio Vivaldin, Johann Sebastian Bachn tai Wolfgang Amadeus Mozartin, voisi hyvin sanoa, että tällainen musiikki voi usein olla sattvisempaa –selkeyttää ajattelua eikä vedä yhtä voimakkaasti aistinautintoihin kuin karkeampi tai levottomampi sisältö.

Kuuntelen sekalaista 70 80 luvun

Anonyymi00021 kirjoitti:

Kuuntelen sekalaista 70 80 luvun

No, se on paljon parempi kuin ihan nykyaikainen melu, jota sanotaan musiikiksi, esimerkiksi Lord-yhtye.

Anonyymi00022 kirjoitti:

No, se on paljon parempi kuin ihan nykyaikainen melu, jota sanotaan musiikiksi, esimerkiksi Lord-yhtye.

Jos helvetissä olisi musiikkia, se olisi varmasti nykyajan raskasta metallimusiikkia.

Anonyymi00023 kirjoitti:

Jos helvetissä olisi musiikkia, se olisi varmasti nykyajan raskasta metallimusiikkia.

Minusta sellaisen kuunteleminen on aivan sama kuin fyysinen kidutus.

Anonyymi00024 kirjoitti:

Minusta sellaisen kuunteleminen on aivan sama kuin fyysinen kidutus.

Jos helvetissä olisi musiikkia, se olisi varmasti nykyajan raskasta metallimusiikkia.

Minusta sellaisen kuunteleminen on aivan sama kuin fyysinen kidutus.

Se avartaa ja tuo enemmän iloa.Sen sisältö ei ole ontto

Onnea!

Hiljaa hyvä tulee.

Anonyymi00020 kirjoitti:

Hiljaa hyvä tulee.

Toivottavasti pääsen sinne luontoon nauttimaan siitä Jumalasta koskaan kun tämän jalkapöytä luudutettiin eli jäykistys leikkaus oli jalkaterä romahtanut maahan asti oli pakko leikata. Omaan huonon Karman jalkani on varmasti käyttökelvoton niinkuin puu jalka.

Anonyymi00026 kirjoitti:

Toivottavasti pääsen sinne luontoon nauttimaan siitä Jumalasta koskaan kun tämän jalkapöytä luudutettiin eli jäykistys leikkaus oli jalkaterä romahtanut maahan asti oli pakko leikata. Omaan huonon Karman jalkani on varmasti käyttökelvoton niinkuin puu jalka.

En ois uskonut että minusta tulee liikunta rajoitteinen. Miksi Jumala loi meidät kärsimään ja antoi materiaalisen kehon olisi antanut vaikka hengelliseen kehon

Anonyymi00027 kirjoitti:

En ois uskonut että minusta tulee liikunta rajoitteinen. Miksi Jumala loi meidät kärsimään ja antoi materiaalisen kehon olisi antanut vaikka hengelliseen kehon

Jumalalla ei ole mitään tekemistä sen kanssa.

Anonyymi00028 kirjoitti:

Jumalalla ei ole mitään tekemistä sen kanssa.

Me ei oikeastaan olla tämä keho, vaan ikuinen sielu (jīva). Alun perin meidän todellinen olemus on henkinen, ei kärsivä.

Tämä materiaalinen keho ei ole tarkoitettu rangaistukseksi, vaan se liittyy aineelliseen maailmaan, sen seurauksena kuin jiva tulee materiaaliseen maailmaan, jossa toimii karmalait – eli menneiden tekojen vaikutukset. Keho, jonka saamme, on osa tätä kokonaisuutta.

Anonyymi00029 kirjoitti:

Me ei oikeastaan olla tämä keho, vaan ikuinen sielu (jīva). Alun perin meidän todellinen olemus on henkinen, ei kärsivä.

Tämä materiaalinen keho ei ole tarkoitettu rangaistukseksi, vaan se liittyy aineelliseen maailmaan, sen seurauksena kuin jiva tulee materiaaliseen maailmaan, jossa toimii karmalait – eli menneiden tekojen vaikutukset. Keho, jonka saamme, on osa tätä kokonaisuutta.

Jos lapsi haluaa leikkiä tulella, vanhempi ensin sanoo: ‘älä tee niin, se sattuu’. Mutta jos lapsi silti itsepäisesti haluaa kokeilla, vanhempi ei aina estä täysin, vaan lapsi oppii kokemuksen kautta.

Anonyymi00030 kirjoitti:

Jos lapsi haluaa leikkiä tulella, vanhempi ensin sanoo: ‘älä tee niin, se sattuu’. Mutta jos lapsi silti itsepäisesti haluaa kokeilla, vanhempi ei aina estä täysin, vaan lapsi oppii kokemuksen kautta.

Samalla tavalla jos haluamme silti toimia erillään Jumalasta hän sallii sen. Materiaalinen maailma on vähän kuin paikka, jossa ‘kokeilemme itse’ – ja opimme seuraukset (karman kautta).

Kärsimys ei siis ole se, että Jumala haluaisi meidän kärsivän, vaan se on seurausta siitä, että toimimme erossa hänestä – vähän kuin tuli polttaa luonnostaan, ei siksi että vanhempi haluaisi satuttaa lasta.

Ja samalla Jumala pysyy mukana: hän ei hylkää meitä, on jokaisen (metasfyysisessä) sydämessä Paramatmana jne.

Anonyymi00031 kirjoitti:

Samalla tavalla jos haluamme silti toimia erillään Jumalasta hän sallii sen. Materiaalinen maailma on vähän kuin paikka, jossa ‘kokeilemme itse’ – ja opimme seuraukset (karman kautta).

Kärsimys ei siis ole se, että Jumala haluaisi meidän kärsivän, vaan se on seurausta siitä, että toimimme erossa hänestä – vähän kuin tuli polttaa luonnostaan, ei siksi että vanhempi haluaisi satuttaa lasta.

Ja samalla Jumala pysyy mukana: hän ei hylkää meitä, on jokaisen (metasfyysisessä) sydämessä Paramatmana jne.

Minä en halua enää koskaan syntyä uudelleen. Tämä riitti minulle

Anonyymi00031 kirjoitti:

Samalla tavalla jos haluamme silti toimia erillään Jumalasta hän sallii sen. Materiaalinen maailma on vähän kuin paikka, jossa ‘kokeilemme itse’ – ja opimme seuraukset (karman kautta).

Kärsimys ei siis ole se, että Jumala haluaisi meidän kärsivän, vaan se on seurausta siitä, että toimimme erossa hänestä – vähän kuin tuli polttaa luonnostaan, ei siksi että vanhempi haluaisi satuttaa lasta.

Ja samalla Jumala pysyy mukana: hän ei hylkää meitä, on jokaisen (metasfyysisessä) sydämessä Paramatmana jne.

Jumala on syypää karman kierteeseen koska sehän sen systeemin loi. Olen vain kriittinen asioita kohtaan tämä ei ole vihaa hinduja kohtaan

Luoda

Meitä ei ole luotu, Sselu (jīva) on ikuinen – eli emme ole alkaneet olemassa jostain tietystä hetkestä, vaan olemme aina olleet olemassa ulottuvuudessa jossa ei ole aikakäsitystä.

Anonyymi00034 kirjoitti:

Meitä ei ole luotu, Sselu (jīva) on ikuinen – eli emme ole alkaneet olemassa jostain tietystä hetkestä, vaan olemme aina olleet olemassa ulottuvuudessa jossa ei ole aikakäsitystä.

Meitä ei ole ‘luotu’ ajallisessa mielessä. Jīva, eli yksilöllinen sielu, on ikuinen – se ei ala eikä lakkaa olemasta.

Anonyymi00036 kirjoitti:

Meitä ei ole ‘luotu’ ajallisessa mielessä. Jīva, eli yksilöllinen sielu, on ikuinen – se ei ala eikä lakkaa olemasta.

Tietoisuus voi suuntautua joko hänen puoleensa tai pois hänestä, sielulla ei ole alkua ajassa – vaan ajallisuus koskee vain materiaalista maailmaa ja kehoa, ei itse sielua.

‘miksi meidät luotiin kärsimään’ ei ole oikea kysymys, koska kärsimys liittyy materiaaliseen tietoisuuden tilaan, ei siihen että sielu olisi alun perin luotu kärsimään.

Anonyymi00038 kirjoitti:

Tietoisuus voi suuntautua joko hänen puoleensa tai pois hänestä, sielulla ei ole alkua ajassa – vaan ajallisuus koskee vain materiaalista maailmaa ja kehoa, ei itse sielua.

‘miksi meidät luotiin kärsimään’ ei ole oikea kysymys, koska kärsimys liittyy materiaaliseen tietoisuuden tilaan, ei siihen että sielu olisi alun perin luotu kärsimään.

MIKSI ME OLEMME AINEELLISESSÄ MAAILMASSA JA SELLAISESSA TILANTEESÄ:

Paikkaa, jossa joen vesi ja maa kohtaavat, kutsutaan tataksi. Tata on paikka, jossa vesi kohtaa maan. Se on kuin ohuin lanka, joka kulkee maan ja veden rajalla. Tata on kuin ohuin viiva, niin ohut, että silmä ei pysty edes erottamaan sitä, vaikka haluaisi. Tässä esimerkissä henkimaailmaa verrataan veteen ja aineellista maailmaa maahan. Niitä erottava ohut viiva on nimeltään tata. Ohuin raja näiden kahden maailman välillä on yksittäisten sielujen asuinpaikka. Yksittäiset sielut ovat kuin pieniä atomikokoisia auringonvalohiukkasia. Pikkuruisina hiukkasina sielut näkevät sekä henkisen että aineellisen maailman. Jumalan henkinen energia, Chit-Shakti, on todella rajaton, ja Hänen aineellisella energialla, Maya-Shaktilla, on myös huomattava ulottuvuus. Yksilölliset sielut kumpuavat tatastha-shaktista, Jumalan rajaenergiasta. Siksi sielut ovat aineen ja hengen välisessä rajapaikassa (tatastha).

Koska sielu on näiden kahden maailman välissä, se tarkastelee niitä. Luonteensa mukaisesti sielut ovat jommankumman edellä mainitun energian vallassa, aivan kuten rannan (tata) sijainti voi muuttua. Se, mikä kerran oli kuivaa maata, voi myöhemmin joutua veden alle, ja se, mikä kerran oli veden alla, voi taas muuttua kuivaksi maaksi. Kääntämällä katseensa Jumalaan, sielu asettaa itsensä Jumalan henkisen energian suojelukseen. Mutta JOS SE j kääntää katseensa pois Jumalasta ja katsoo innokkaasti AINEELLISEEN ENERGIAAN (MAYA ), se joutuu välittömästi ovelan mayan ansaan.


***************

Katkelmia luennoista, eri kohdista, käännösvirheet suomen kielellä.


Teksti otettu täältä:
Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

Anonyymi00039 kirjoitti:

MIKSI ME OLEMME AINEELLISESSÄ MAAILMASSA JA SELLAISESSA TILANTEESÄ:

Paikkaa, jossa joen vesi ja maa kohtaavat, kutsutaan tataksi. Tata on paikka, jossa vesi kohtaa maan. Se on kuin ohuin lanka, joka kulkee maan ja veden rajalla. Tata on kuin ohuin viiva, niin ohut, että silmä ei pysty edes erottamaan sitä, vaikka haluaisi. Tässä esimerkissä henkimaailmaa verrataan veteen ja aineellista maailmaa maahan. Niitä erottava ohut viiva on nimeltään tata. Ohuin raja näiden kahden maailman välillä on yksittäisten sielujen asuinpaikka. Yksittäiset sielut ovat kuin pieniä atomikokoisia auringonvalohiukkasia. Pikkuruisina hiukkasina sielut näkevät sekä henkisen että aineellisen maailman. Jumalan henkinen energia, Chit-Shakti, on todella rajaton, ja Hänen aineellisella energialla, Maya-Shaktilla, on myös huomattava ulottuvuus. Yksilölliset sielut kumpuavat tatastha-shaktista, Jumalan rajaenergiasta. Siksi sielut ovat aineen ja hengen välisessä rajapaikassa (tatastha).

Koska sielu on näiden kahden maailman välissä, se tarkastelee niitä. Luonteensa mukaisesti sielut ovat jommankumman edellä mainitun energian vallassa, aivan kuten rannan (tata) sijainti voi muuttua. Se, mikä kerran oli kuivaa maata, voi myöhemmin joutua veden alle, ja se, mikä kerran oli veden alla, voi taas muuttua kuivaksi maaksi. Kääntämällä katseensa Jumalaan, sielu asettaa itsensä Jumalan henkisen energian suojelukseen. Mutta JOS SE j kääntää katseensa pois Jumalasta ja katsoo innokkaasti AINEELLISEEN ENERGIAAN (MAYA ), se joutuu välittömästi ovelan mayan ansaan.


***************

Katkelmia luennoista, eri kohdista, käännösvirheet suomen kielellä.


Teksti otettu täältä:
Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

Paikkaa, jossa joen vesi ja maa kohtaavat, kutsutaan tataksi. Tata on paikka, jossa vesi kohtaa maan - kyseessä on filosofinbe kategoria.

EI PIDÄ OTTAA KIRJAIMELLISESTI!

Anonyymi00040 kirjoitti:

Paikkaa, jossa joen vesi ja maa kohtaavat, kutsutaan tataksi. Tata on paikka, jossa vesi kohtaa maan - kyseessä on filosofinbe kategoria.

EI PIDÄ OTTAA KIRJAIMELLISESTI!

"Minä en halua enää koskaan syntyä uudelleen. Tämä riitti minulle"


Se on mahdollista – jos sinulle on niin suuri vastenmielisyys elämää kohtaan, voit jäädä eräänlaiseen anabioosin tilaan, melkein olemattomaan tilaan, jopa miljardeiksi vuosiksi.

Jumala voi täyttää toiveesi, jos et halua elää.

Anonyymi00041 kirjoitti:

"Minä en halua enää koskaan syntyä uudelleen. Tämä riitti minulle"


Se on mahdollista – jos sinulle on niin suuri vastenmielisyys elämää kohtaan, voit jäädä eräänlaiseen anabioosin tilaan, melkein olemattomaan tilaan, jopa miljardeiksi vuosiksi.

Jumala voi täyttää toiveesi, jos et halua elää.

Jumala voi myös lakata jonkun sielun olemassaolon kokonaan, sellaista tapahtuu joskus. Jos ei enää halua elää, se voi tapahtua. Sitä tapahtuu, mutta harvoin.

Anonyymi00042 kirjoitti:

Jumala voi myös lakata jonkun sielun olemassaolon kokonaan, sellaista tapahtuu joskus. Jos ei enää halua elää, se voi tapahtua. Sitä tapahtuu, mutta harvoin.

Katkelmia luennoista, eri kohdista, käännösvirheet suomen kielellä.

Prabhu vastaa kysymykseen:

— Jos Jumala olisi olemassa, sallisiko Hän viattomien ihmisten ja lasten kärsimyksen?

— Jumala luo tilanteen täydelliseksi, mutta ihmiset itse pilaavat sen, kun he sivuuttavat Jumalan meille antamat harmonian lait. Ongelma ei ole Jumalassa, vaan siinä, että olemme käyttäneet väärin Hänen arvokkainta lahjaansa – vapaata tahtoa.

Hallitus säätää lakeja, jotta kaikilla olisi hyvä olla. Rikolliset rikkovat näitä lakeja ja aiheuttavat häiriöitä muille. Teidän logiikkanne mukaan tällöin hallitusta ei olisi olemassa. Kuitenkin se on olemassa, mutta ihmisillä on vapaus joko noudattaa lakeja tai olla noudattamatta niitä. Ei ole oikein siirtää rikollisten vastuuta hallitukselle.

Mitä tulee viattomien ihmisten ja lasten kärsimykseen, se on jälleen yksi illuusio, joka johtuu rajallisesta näkemyksestämme. Jos näen ihmisen käsiraudoissa, niin vaikka en olisi nähnyt mitä hän on tehnyt, on selvää, ettei hän ole viaton, ja syyttäjä voi lukea meille kyseisen henkilön syytekohtia. Samoin on olemassa kosminen syyttäjä, joka tietää koko historiamme – eli kaiken sen, mitä olemme tehneet menneissä elämissä – ja tämän perusteella Hän määrää meille erilaisia rangaistuksia. Ne, jotka nyt näyttävät lapsilta, olivat muutama vuosi sitten täysin aikuisia ihmisiä toisissa kehoissa.

Karman laki eli syyn ja seurauksen laki on hyvin monimutkainen ymmärtää juuri siksi, että se ottaa huomioon tekomme ei vain tässä elämässä. Se, että seuraus ei aina tule välittömästi, luo vaikutelman epäloogisuudesta, mutta kyse on korkeammasta logiikasta. Jokainen ihminen toimii eri tavoin – sekä hyvin että huonosti – joten myös seuraukset ovat sekoittuneita tai tulevat peräkkäin. Sen, kuka saa tekojensa seuraukset ja milloin, ei päätä meidän yksinkertaistettu maailmankuvamme.

Ihminen luo uutta karmaa vanhan karman inertiassa, ja nämä kerrostuvat toistensa päälle muodostaen monimutkaisen syy–seurausketjun. Siksi voi olla niin, että ihminen tekee teon yhdessä elämässä ja saa siitä palkkion tai rangaistuksen vasta seuraavassa. Tätä tietämättä ihmiset sanovat, että jollakulla vain onni tai epäonni sattui kohdalle.

Mutta viisas ihminen, vaikka ei tietäisikään tarkkoja syitä tiettyyn kärsimykseen tai iloon, ymmärtää tämän lain periaatteessa yksinkertaisen kaavan avulla: ”mitä kylvät, sitä niität”. Tai käännettynä lopusta alkuun: ”jos minä niitän tämän, olen sen myös kylvänyt”. On mahdotonta niittää sitä, mitä ei ole kylvänyt – tämän ymmärtää helposti kuka tahansa puutarhuri.

Siksi Jumala on luonut syyn ja seurauksen lain, jotta voisimme havaita tapahtumien yhteyden ja tehdä johtopäätöksiä. Lisäksi Hän on antanut meille vapaan tahdon, jotta voimme itse päättää, noudatammeko Jumalan lakeja vai jätämmekö ne huomiotta. Siksi vastuun siirtäminen Jumalalle on vastuutonta.

Anonyymi00043 kirjoitti:

Katkelmia luennoista, eri kohdista, käännösvirheet suomen kielellä.

Prabhu vastaa kysymykseen:

— Jos Jumala olisi olemassa, sallisiko Hän viattomien ihmisten ja lasten kärsimyksen?

— Jumala luo tilanteen täydelliseksi, mutta ihmiset itse pilaavat sen, kun he sivuuttavat Jumalan meille antamat harmonian lait. Ongelma ei ole Jumalassa, vaan siinä, että olemme käyttäneet väärin Hänen arvokkainta lahjaansa – vapaata tahtoa.

Hallitus säätää lakeja, jotta kaikilla olisi hyvä olla. Rikolliset rikkovat näitä lakeja ja aiheuttavat häiriöitä muille. Teidän logiikkanne mukaan tällöin hallitusta ei olisi olemassa. Kuitenkin se on olemassa, mutta ihmisillä on vapaus joko noudattaa lakeja tai olla noudattamatta niitä. Ei ole oikein siirtää rikollisten vastuuta hallitukselle.

Mitä tulee viattomien ihmisten ja lasten kärsimykseen, se on jälleen yksi illuusio, joka johtuu rajallisesta näkemyksestämme. Jos näen ihmisen käsiraudoissa, niin vaikka en olisi nähnyt mitä hän on tehnyt, on selvää, ettei hän ole viaton, ja syyttäjä voi lukea meille kyseisen henkilön syytekohtia. Samoin on olemassa kosminen syyttäjä, joka tietää koko historiamme – eli kaiken sen, mitä olemme tehneet menneissä elämissä – ja tämän perusteella Hän määrää meille erilaisia rangaistuksia. Ne, jotka nyt näyttävät lapsilta, olivat muutama vuosi sitten täysin aikuisia ihmisiä toisissa kehoissa.

Karman laki eli syyn ja seurauksen laki on hyvin monimutkainen ymmärtää juuri siksi, että se ottaa huomioon tekomme ei vain tässä elämässä. Se, että seuraus ei aina tule välittömästi, luo vaikutelman epäloogisuudesta, mutta kyse on korkeammasta logiikasta. Jokainen ihminen toimii eri tavoin – sekä hyvin että huonosti – joten myös seuraukset ovat sekoittuneita tai tulevat peräkkäin. Sen, kuka saa tekojensa seuraukset ja milloin, ei päätä meidän yksinkertaistettu maailmankuvamme.

Ihminen luo uutta karmaa vanhan karman inertiassa, ja nämä kerrostuvat toistensa päälle muodostaen monimutkaisen syy–seurausketjun. Siksi voi olla niin, että ihminen tekee teon yhdessä elämässä ja saa siitä palkkion tai rangaistuksen vasta seuraavassa. Tätä tietämättä ihmiset sanovat, että jollakulla vain onni tai epäonni sattui kohdalle.

Mutta viisas ihminen, vaikka ei tietäisikään tarkkoja syitä tiettyyn kärsimykseen tai iloon, ymmärtää tämän lain periaatteessa yksinkertaisen kaavan avulla: ”mitä kylvät, sitä niität”. Tai käännettynä lopusta alkuun: ”jos minä niitän tämän, olen sen myös kylvänyt”. On mahdotonta niittää sitä, mitä ei ole kylvänyt – tämän ymmärtää helposti kuka tahansa puutarhuri.

Siksi Jumala on luonut syyn ja seurauksen lain, jotta voisimme havaita tapahtumien yhteyden ja tehdä johtopäätöksiä. Lisäksi Hän on antanut meille vapaan tahdon, jotta voimme itse päättää, noudatammeko Jumalan lakeja vai jätämmekö ne huomiotta. Siksi vastuun siirtäminen Jumalalle on vastuutonta.

ILMAN VAPAATA TAHTOA IHMINEN ON BIOROBOTTI. VAIN VAPAA TAHO TEKEE IHMISESTÄ IHMISEN.

Anonyymi00043 kirjoitti:

Katkelmia luennoista, eri kohdista, käännösvirheet suomen kielellä.

Prabhu vastaa kysymykseen:

— Jos Jumala olisi olemassa, sallisiko Hän viattomien ihmisten ja lasten kärsimyksen?

— Jumala luo tilanteen täydelliseksi, mutta ihmiset itse pilaavat sen, kun he sivuuttavat Jumalan meille antamat harmonian lait. Ongelma ei ole Jumalassa, vaan siinä, että olemme käyttäneet väärin Hänen arvokkainta lahjaansa – vapaata tahtoa.

Hallitus säätää lakeja, jotta kaikilla olisi hyvä olla. Rikolliset rikkovat näitä lakeja ja aiheuttavat häiriöitä muille. Teidän logiikkanne mukaan tällöin hallitusta ei olisi olemassa. Kuitenkin se on olemassa, mutta ihmisillä on vapaus joko noudattaa lakeja tai olla noudattamatta niitä. Ei ole oikein siirtää rikollisten vastuuta hallitukselle.

Mitä tulee viattomien ihmisten ja lasten kärsimykseen, se on jälleen yksi illuusio, joka johtuu rajallisesta näkemyksestämme. Jos näen ihmisen käsiraudoissa, niin vaikka en olisi nähnyt mitä hän on tehnyt, on selvää, ettei hän ole viaton, ja syyttäjä voi lukea meille kyseisen henkilön syytekohtia. Samoin on olemassa kosminen syyttäjä, joka tietää koko historiamme – eli kaiken sen, mitä olemme tehneet menneissä elämissä – ja tämän perusteella Hän määrää meille erilaisia rangaistuksia. Ne, jotka nyt näyttävät lapsilta, olivat muutama vuosi sitten täysin aikuisia ihmisiä toisissa kehoissa.

Karman laki eli syyn ja seurauksen laki on hyvin monimutkainen ymmärtää juuri siksi, että se ottaa huomioon tekomme ei vain tässä elämässä. Se, että seuraus ei aina tule välittömästi, luo vaikutelman epäloogisuudesta, mutta kyse on korkeammasta logiikasta. Jokainen ihminen toimii eri tavoin – sekä hyvin että huonosti – joten myös seuraukset ovat sekoittuneita tai tulevat peräkkäin. Sen, kuka saa tekojensa seuraukset ja milloin, ei päätä meidän yksinkertaistettu maailmankuvamme.

Ihminen luo uutta karmaa vanhan karman inertiassa, ja nämä kerrostuvat toistensa päälle muodostaen monimutkaisen syy–seurausketjun. Siksi voi olla niin, että ihminen tekee teon yhdessä elämässä ja saa siitä palkkion tai rangaistuksen vasta seuraavassa. Tätä tietämättä ihmiset sanovat, että jollakulla vain onni tai epäonni sattui kohdalle.

Mutta viisas ihminen, vaikka ei tietäisikään tarkkoja syitä tiettyyn kärsimykseen tai iloon, ymmärtää tämän lain periaatteessa yksinkertaisen kaavan avulla: ”mitä kylvät, sitä niität”. Tai käännettynä lopusta alkuun: ”jos minä niitän tämän, olen sen myös kylvänyt”. On mahdotonta niittää sitä, mitä ei ole kylvänyt – tämän ymmärtää helposti kuka tahansa puutarhuri.

Siksi Jumala on luonut syyn ja seurauksen lain, jotta voisimme havaita tapahtumien yhteyden ja tehdä johtopäätöksiä. Lisäksi Hän on antanut meille vapaan tahdon, jotta voimme itse päättää, noudatammeko Jumalan lakeja vai jätämmekö ne huomiotta. Siksi vastuun siirtäminen Jumalalle on vastuutonta.

Kyse ei ole edes rangaistuksesta, vaan opetuksen antamisesta: jos lapsi leikkii tulitikuilla, hän polttaa itsensä, ja siksi Jumala anna ihmisille mahdollisuuden leikkiä tulella

Anonyymi00046 kirjoitti:

Kyse ei ole edes rangaistuksesta, vaan opetuksen antamisesta: jos lapsi leikkii tulitikuilla, hän polttaa itsensä, ja siksi Jumala anna ihmisille mahdollisuuden leikkiä tulella

Jos joku vihaa elämää niin paljon, että haluaa lakata olemasta kokonaan, yhdestä elämästä toiseen, taukoamatta, se on mahdollista, ja hänen koko olemassaolonsa tulee päättymään.

Anonyymi00042 kirjoitti:

Jumala voi myös lakata jonkun sielun olemassaolon kokonaan, sellaista tapahtuu joskus. Jos ei enää halua elää, se voi tapahtua. Sitä tapahtuu, mutta harvoin.

Jumala voi myös lakata jonkun sielun olemassaolon kokonaan, sellaista tapahtuu joskus. Jos ei enää halua elää, se voi tapahtua. Sitä tapahtuu, mutta harvoin.

Kyse ei ole satunnaisesta stressistä tai vastaavasta, vaan pikemminkin jatkuvasta elämään kohdistuvasta vihasta.

Anonyymi00048 kirjoitti:

Jumala voi myös lakata jonkun sielun olemassaolon kokonaan, sellaista tapahtuu joskus. Jos ei enää halua elää, se voi tapahtua. Sitä tapahtuu, mutta harvoin.

Kyse ei ole satunnaisesta stressistä tai vastaavasta, vaan pikemminkin jatkuvasta elämään kohdistuvasta vihasta.

Onhan se parempi kuin ikuinen helvetti, kiduttaminen.

Anonyymi00049 kirjoitti:

Onhan se parempi kuin ikuinen helvetti, kiduttaminen.

Toisin sanoen, voimakkaan vihan kohtaaminen omaa elämä kohtaan voi johtaa siihen, että elävän olennon olemassaolo päättyy ikuisesti.

Anonyymi00050 kirjoitti:

Toisin sanoen, voimakkaan vihan kohtaaminen omaa elämä kohtaan voi johtaa siihen, että elävän olennon olemassaolo päättyy ikuisesti.

Myös tässä tapauksessa Jumala täyttää toiveen – et halua elää – Minä täytän toiveesi, ja sinä lakkaat olemasta kokonaan.

Anonyymi00051 kirjoitti:

Myös tässä tapauksessa Jumala täyttää toiveen – et halua elää – Minä täytän toiveesi, ja sinä lakkaat olemasta kokonaan.

Et enää koskaan synny uudelleen. Toive tulee täyttymään niin.

Anonyymi00051 kirjoitti:

Myös tässä tapauksessa Jumala täyttää toiveen – et halua elää – Minä täytän toiveesi, ja sinä lakkaat olemasta kokonaan.

Erittäin harvoin sellaista tapahtuu.

Anonyymi00053 kirjoitti:

Erittäin harvoin sellaista tapahtuu.

Erittäin harvoin sellaista tapahtuu.

Onhan se paljon parempi kuin ikuinen helvetti, kiduttaminen.

"Ihmeellisiä päähänpistoja."

Perustuu Veda-teksteihin en keksi mitään itse.

Anonyymi00057 kirjoitti:

"Ihmeellisiä päähänpistoja."

Perustuu Veda-teksteihin en keksi mitään itse.

Katkelmia luennoista, eri kohdista, käännösvirheet suomen kielellä.


Teksti otettu täältä:
Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

...
...
...

Hän ajattelee: “Olen kyllästynyt tähän aineelliseen maailmaan, jossa kaikki nämä katoavaiset olennot törmäävät jatkuvasti toisiinsa. Täällä minua ei odota mikään hyvä.” Tällainen tunne johtaa haluun vajota samādhiin. Se on kuin elävän ihmisen asettamista arkkuun ja kannen sulkemista.

Mutta jos ihminen ei koe tyydytystä tässä väliaikaisessa aineellisessa maailmassa, eikä kuitenkaan halua päättää elämäänsä, ei halua luopua olemassaolostaan, ja jos hän — edes alitajuisesti — kaipaa jotakin valoisaa ja säteilevää elämää, se merkitsee, että syvällä hänen sisimmässään on sukṛti. Silloin hänen luokseen voi tulla sādhu, tuoda hänelle hyvä sanoma ja opastaa: “Toimi näin ja näin.” Hän löytää itsestään valmiuden seurata tätä neuvoa, ja silloin hänen myönteinen elämänsä alkaa.
...

...

Anonyymi00061 kirjoitti:

Katkelmia luennoista, eri kohdista, käännösvirheet suomen kielellä.


Teksti otettu täältä:
Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

...
...
...

Hän ajattelee: “Olen kyllästynyt tähän aineelliseen maailmaan, jossa kaikki nämä katoavaiset olennot törmäävät jatkuvasti toisiinsa. Täällä minua ei odota mikään hyvä.” Tällainen tunne johtaa haluun vajota samādhiin. Se on kuin elävän ihmisen asettamista arkkuun ja kannen sulkemista.

Mutta jos ihminen ei koe tyydytystä tässä väliaikaisessa aineellisessa maailmassa, eikä kuitenkaan halua päättää elämäänsä, ei halua luopua olemassaolostaan, ja jos hän — edes alitajuisesti — kaipaa jotakin valoisaa ja säteilevää elämää, se merkitsee, että syvällä hänen sisimmässään on sukṛti. Silloin hänen luokseen voi tulla sādhu, tuoda hänelle hyvä sanoma ja opastaa: “Toimi näin ja näin.” Hän löytää itsestään valmiuden seurata tätä neuvoa, ja silloin hänen myönteinen elämänsä alkaa.
...

...

Katkelmia luennoista, eri kohdista, käännösvirheet suomen kielellä.


Teksti otettu täältä:
Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

...
......
604. 14.05.1982.B3. Voiko Jumala lopettaa jīvan olemassaolon tai tehd

Anonyymi00062 kirjoitti:

Katkelmia luennoista, eri kohdista, käännösvirheet suomen kielellä.


Teksti otettu täältä:
Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

...
......
604. 14.05.1982.B3. Voiko Jumala lopettaa jīvan olemassaolon tai tehd

Katkelmia luennoista, eri kohdista, käännösvirheet suomen kielellä.


Teksti otettu täältä:
Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

...
Mahāprabhu sanoo (tässä on ero esimerkiksi Hegelin ja Aurobindon filosofiaan): “Māyā ei ole välttämätön osa; Kṛṣṇan tahdosta māyā voi lakata, kadota ja ilmestyä uudelleen.”

koṭi-kāmadhenu-patira chāgī yāiche mare
ṣaḍ-aiśvarya-pati kṛṣṇera māyā kibā kare?

Hän voi luoda, Hän voi hävittää. Bhaktivinoda Ṭhākura on kirjoittanut — mahdollisesti teoksessa Tattva-sūtra — että “Hänen tahdostaan jopa jīvan (sielun) olemassaolo voidaan lopettaa.” Jīva voidaan pyyhkiä pois, vaikka näin ei yleisesti tapahdu. ..
...
...

Anonyymi00063 kirjoitti:

Katkelmia luennoista, eri kohdista, käännösvirheet suomen kielellä.


Teksti otettu täältä:
Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

...
Mahāprabhu sanoo (tässä on ero esimerkiksi Hegelin ja Aurobindon filosofiaan): “Māyā ei ole välttämätön osa; Kṛṣṇan tahdosta māyā voi lakata, kadota ja ilmestyä uudelleen.”

koṭi-kāmadhenu-patira chāgī yāiche mare
ṣaḍ-aiśvarya-pati kṛṣṇera māyā kibā kare?

Hän voi luoda, Hän voi hävittää. Bhaktivinoda Ṭhākura on kirjoittanut — mahdollisesti teoksessa Tattva-sūtra — että “Hänen tahdostaan jopa jīvan (sielun) olemassaolo voidaan lopettaa.” Jīva voidaan pyyhkiä pois, vaikka näin ei yleisesti tapahdu. ..
...
...

koṭi-kāmadhenu-patira chāgī yāiche mare
ṣaḍ-aiśvarya-pati kṛṣṇera māyā kibā kare?

“Hänen tahdostaan jopa jīvan (sielun) olemassaolo voidaan lopettaa.” Jīva voidaan pyyhkiä pois, vaikka näin ei yleisesti tapahdu. ..

Anonyymi00064 kirjoitti:

koṭi-kāmadhenu-patira chāgī yāiche mare
ṣaḍ-aiśvarya-pati kṛṣṇera māyā kibā kare?

“Hänen tahdostaan jopa jīvan (sielun) olemassaolo voidaan lopettaa.” Jīva voidaan pyyhkiä pois, vaikka näin ei yleisesti tapahdu. ..

Hänen tahdostaan jopa jīvan (sielun) olemassaolo voidaan lopettaa.” Jīva voidaan pyyhkiä pois, vaikka näin ei yleisesti tapahdu. ..

Anonyymi00065 kirjoitti:

Hänen tahdostaan jopa jīvan (sielun) olemassaolo voidaan lopettaa.” Jīva voidaan pyyhkiä pois, vaikka näin ei yleisesti tapahdu. ..

Joten jos ette ollenkaan haluaa elää, se on mahdollistaa...

Anonyymi00065 kirjoitti:

Hänen tahdostaan jopa jīvan (sielun) olemassaolo voidaan lopettaa.” Jīva voidaan pyyhkiä pois, vaikka näin ei yleisesti tapahdu. ..

koṭi-kāmadhenu-patira chāgī yāiche mare
ṣaḍ-aiśvarya-pati kṛṣṇera māyā kibā kare?

“Hänen tahdostaan jopa jīvan (sielun) olemassaolo voidaan lopettaa.” Jīva voidaan pyyhkiä pois, vaikka näin ei yleisesti tapahdu. ..

...



Teksti otettu täältä:
Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

Anonyymi00068 kirjoitti:

koṭi-kāmadhenu-patira chāgī yāiche mare
ṣaḍ-aiśvarya-pati kṛṣṇera māyā kibā kare?

“Hänen tahdostaan jopa jīvan (sielun) olemassaolo voidaan lopettaa.” Jīva voidaan pyyhkiä pois, vaikka näin ei yleisesti tapahdu. ..

...



Teksti otettu täältä:
Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

Jumala voi lopettaa jivan olemassaolon kokonaa,

Anonyymi00069 kirjoitti:

Jumala voi lopettaa jivan olemassaolon kokonaa,

Sielu on vapaa valitsemaan suuntautumisensa, ja kärsimys liittyy tähän Suuntautumiseen aineellisessa todellisuudessa.

Anonyymi00080 kirjoitti:

Sielu on vapaa valitsemaan suuntautumisensa, ja kärsimys liittyy tähän Suuntautumiseen aineellisessa todellisuudessa.

Poikkeus vahvistaa säännön.

Anonyymi00081 kirjoitti:

Poikkeus vahvistaa säännön.

Persoonallisuuden katoaminen – sulautuminen epäpersoonalliseen tilaan.

Anonyymi00082 kirjoitti:

Persoonallisuuden katoaminen – sulautuminen epäpersoonalliseen tilaan.

Kun jīva saavuttaa ei-persoonallisen Brahman-kokemuksen (brahmajyotin), yksilöllinen toimiva persoonallisuus ei ilmene samalla tavalla kuin aineellisessa tai hengellisessä (bhakti-)todellisuudessa.

Anonyymi00083 kirjoitti:

Kun jīva saavuttaa ei-persoonallisen Brahman-kokemuksen (brahmajyotin), yksilöllinen toimiva persoonallisuus ei ilmene samalla tavalla kuin aineellisessa tai hengellisessä (bhakti-)todellisuudessa.

Ei ole erillisiä suhteita, toimintaa tai vuorovaikutusta – vain yhtenäinen tietoisuuden kokemus.

Anonyymi00084 kirjoitti:

Ei ole erillisiä suhteita, toimintaa tai vuorovaikutusta – vain yhtenäinen tietoisuuden kokemus.

Persoonallisuus ei häviä ontologisesti, ei ole aktiivisessa ilmenemismuodossa.

Anonyymi00080 kirjoitti:

Sielu on vapaa valitsemaan suuntautumisensa, ja kärsimys liittyy tähän Suuntautumiseen aineellisessa todellisuudessa.

asato mā sad gamaya
tamaso mā jyotir gamaya…

Meidän on siirryttävä tietämättömyydestä valoon, tietämättömyydestä tieteeseen.

Anonyymi00086 kirjoitti:

asato mā sad gamaya
tamaso mā jyotir gamaya…

Meidän on siirryttävä tietämättömyydestä valoon, tietämättömyydestä tieteeseen.

Meidän on siirryttävä tietämättömyydestä valoon, tietämättömyydestä tieteeseen.

Anonyymi00087 kirjoitti:

Meidän on siirryttävä tietämättömyydestä valoon, tietämättömyydestä tieteeseen.

asato mā sad gamaya…

Brihadaranyaka Upanishad-tekstistä ilmaisee siirtymää harhasta totuuteen, tietämättömyydestä tietoisuuteen ja rajallisesta olemassaolosta ikuiseen.

Sitä se Raamattu rallatus tekee enemmän.

Miksi olet taas kiinnostunut uskonnoista?

Anonyymi00058 kirjoitti:

Miksi olet taas kiinnostunut uskonnoista?

Etsin tietoa tulen viisaammaksi. Mutta alan rauhoittua nukuin huonosti viime yön. Jätän palstat tältä päivää nyt. Hyvää yötä

Anonyymi00060 kirjoitti:

Etsin tietoa tulen viisaammaksi. Mutta alan rauhoittua nukuin huonosti viime yön. Jätän palstat tältä päivää nyt. Hyvää yötä

OK:

Anonyymi00067 kirjoitti:

OK:

Bollywuudi rallatus saa karvat nousemaan pystyyn.

Entäs Jordanin rallatus?

Pikku Kakkonen alkaa kohta, saa karvat laskemaan.

Kun huomenna aamulla isi vie lastentarhaan, karvat ovat jo sopivasti laskeneet alas.

Anonyymi00076 kirjoitti:

Kun huomenna aamulla isi vie lastentarhaan, karvat ovat jo sopivasti laskeneet alas.

Juuri niin.

Anonyymi00072 kirjoitti:

Pikku Kakkonen alkaa kohta, saa karvat laskemaan.

Pkku kakkonen on kristityille juuuri tasokohtaista.

Anonyymi00076 kirjoitti:

Kun huomenna aamulla isi vie lastentarhaan, karvat ovat jo sopivasti laskeneet alas.

Oikein!

Ei pidä väkisin itseään pakottaa.

https://www.youtube.com/watch?v=O07INmKEy5Q
Annoit sen linkin, tykkään, vaikka musiikki on nykyaikaista.

Anonyymi00095 kirjoitti:

https://www.youtube.com/watch?v=O07INmKEy5Q
Annoit sen linkin, tykkään, vaikka musiikki on nykyaikaista.

Boy george on hyvä kuuntelen paljon. Hän on myös culture clubin solisti myös

Anonyymi00095 kirjoitti:

https://www.youtube.com/watch?v=O07INmKEy5Q
Annoit sen linkin, tykkään, vaikka musiikki on nykyaikaista.

Karma chameleon. Boy george myös tässä laulajana https://youtu.be/JmcA9LIIXWw?si=fPAqlbLPguQvl_C7

Anonyymi00096 kirjoitti:

Boy george on hyvä kuuntelen paljon. Hän on myös culture clubin solisti myös

Hyvä, että tykkäät enemmän 70-80 luvun musiikista, nykyaikainen on ihan meteliä.

Anonyymi00098 kirjoitti:

Hyvä, että tykkäät enemmän 70-80 luvun musiikista, nykyaikainen on ihan meteliä.

Niissä on liikaa seksiä ja luksus autoja sekä luksus elämää ja täynnä bilettämistä ei kiitos.

Tuo mitä kuvaat ei ole niinkään ongelma musiikissa itsessään, vaan siinä, mihin tietoisuus kiinnittyy ja millaista vaikutusta se tekee mieleen. Mieli etsii luonnostaan nautintoa – se ei ole virhe, vaan väärään suuntaan kääntynyt taipumus. Kun musiikki alkaa hallita liikaa, se nähdään merkkinä siitä, että kaipuu on todellinen, mutta sen kohde ei tyydytä sydäntä syvällä tasolla.

Anonyymi00102 kirjoitti:

Tuo mitä kuvaat ei ole niinkään ongelma musiikissa itsessään, vaan siinä, mihin tietoisuus kiinnittyy ja millaista vaikutusta se tekee mieleen. Mieli etsii luonnostaan nautintoa – se ei ole virhe, vaan väärään suuntaan kääntynyt taipumus. Kun musiikki alkaa hallita liikaa, se nähdään merkkinä siitä, että kaipuu on todellinen, mutta sen kohde ei tyydytä sydäntä syvällä tasolla.

Filosofiamme ei kiellä musiikkia. Päinvastoin, ääni on yksi keskeisimmistä henkisen harjoituksen välineistä.


Siinä mielessä ongelma ei ole “liika dopamiini”, vaan se, että nautinto jää pinnalliseksi ja alkaa kuluttaa energiaa ilman että se antaa pysyvää merkitystä.

Se kokemus, että nykyajan musiikki tuntuu tyhjältä, toistavalta tai jopa vastenmieliseltä, nähdään usein merkkinä hienovaraisesta irtaantumisesta – vairagyasta. Se ei ole pakotettua luopumista vaan luonnollinen kyllästyminen siihen, mikä ei enää ravitse. Kun kuvaat ärtymystä esimerkiksi pinnalliseen kuvastoon tai hedonistisiin teemoihin, meillä sitä ei pidettäisi negatiivisena vaan mahdollisena heräämisenä siihen, että mieli kaipaa puhtaampaa sisältöä.

Anonyymi00103 kirjoitti:

Filosofiamme ei kiellä musiikkia. Päinvastoin, ääni on yksi keskeisimmistä henkisen harjoituksen välineistä.


Siinä mielessä ongelma ei ole “liika dopamiini”, vaan se, että nautinto jää pinnalliseksi ja alkaa kuluttaa energiaa ilman että se antaa pysyvää merkitystä.

Se kokemus, että nykyajan musiikki tuntuu tyhjältä, toistavalta tai jopa vastenmieliseltä, nähdään usein merkkinä hienovaraisesta irtaantumisesta – vairagyasta. Se ei ole pakotettua luopumista vaan luonnollinen kyllästyminen siihen, mikä ei enää ravitse. Kun kuvaat ärtymystä esimerkiksi pinnalliseen kuvastoon tai hedonistisiin teemoihin, meillä sitä ei pidettäisi negatiivisena vaan mahdollisena heräämisenä siihen, että mieli kaipaa puhtaampaa sisältöä.

Mutta samaan aikaan varoittamme äärimmäisyydestä.


Täydellinen lopettaminen voi joskus olla vain toinen muoto kiinnittymisestä – nyt vastakkaiseen suuntaan.

Jos mieli vielä pyörii musiikin ympärillä, vaikka yrittäisit katkaista sen, silloin kyse ei ole vielä vapaudesta vaan kamppailusta.

Siksi suositeltu tapa ei ole pelkkä kieltäytyminen, vaan korvaaminen: alempi maku väistyy, kun korkeampi maku tulee tilalle.

Anonyymi00104 kirjoitti:

Mutta samaan aikaan varoittamme äärimmäisyydestä.


Täydellinen lopettaminen voi joskus olla vain toinen muoto kiinnittymisestä – nyt vastakkaiseen suuntaan.

Jos mieli vielä pyörii musiikin ympärillä, vaikka yrittäisit katkaista sen, silloin kyse ei ole vielä vapaudesta vaan kamppailusta.

Siksi suositeltu tapa ei ole pelkkä kieltäytyminen, vaan korvaaminen: alempi maku väistyy, kun korkeampi maku tulee tilalle.

Siksi vastaus ei olisi yksinkertainen “lopeta musiikki kokonaan”, vaan pikemminkin: tarkkaile, mitä musiikki tekee mielellesi, ja ala siirtää suuntaa. Jos jokin sisältö aiheuttaa levottomuutta, himoa tai tyhjyyttä, sitä kannattaa vähentää tai jättää pois.

Mutta ääntä itsessään ei tarvitse pelätä – siitä voi tulla myös tie keskittymiseen ja rauhaan.

Voi myös olla, että olet jo vaiheessa, jossa vanha ei enää toimi mutta uusi ei ole vielä täysin löytynyt. Se väli voi tuntua tyhjältä, jopa vähän ankealta, sitä ei kiirehditä täyttämään millä tahansa, vaan annetaan sen ohjata kohti jotakin syvempää. Siinä mielessä kysymys ei ole siitä, “lopetatko musiikin”, vaan siitä, mihin suuntaan sydämesi alkaa liikkua, kun et enää ruoki sitä sellaisella sisällöllä, joka ei resonoi enää.

Anonyymi00105 kirjoitti:

Siksi vastaus ei olisi yksinkertainen “lopeta musiikki kokonaan”, vaan pikemminkin: tarkkaile, mitä musiikki tekee mielellesi, ja ala siirtää suuntaa. Jos jokin sisältö aiheuttaa levottomuutta, himoa tai tyhjyyttä, sitä kannattaa vähentää tai jättää pois.

Mutta ääntä itsessään ei tarvitse pelätä – siitä voi tulla myös tie keskittymiseen ja rauhaan.

Voi myös olla, että olet jo vaiheessa, jossa vanha ei enää toimi mutta uusi ei ole vielä täysin löytynyt. Se väli voi tuntua tyhjältä, jopa vähän ankealta, sitä ei kiirehditä täyttämään millä tahansa, vaan annetaan sen ohjata kohti jotakin syvempää. Siinä mielessä kysymys ei ole siitä, “lopetatko musiikin”, vaan siitä, mihin suuntaan sydämesi alkaa liikkua, kun et enää ruoki sitä sellaisella sisällöllä, joka ei resonoi enää.

En itse kyllä kuvittele elämääni ilman musiikkia, vaikeaa!

Anonyymi00106 kirjoitti:

En itse kyllä kuvittele elämääni ilman musiikkia, vaikeaa!

Filosofiassamme varoitus äärimmäisyydestä liittyy hyvin tarkkaan ymmärrykseen mielen luonteesta. Mieli ei oikeastaan koskaan toimi tyhjiössä. Se ei lakkaa haluamasta – se vain vaihtaa kohdetta. Siksi pelkkä “lopettaminen” ilman uutta suuntaa ei vielä ole vapautta, vaan usein hienovaraisempi sidonnaisuus.
Kun ihminen päättää: “En kuuntele enää musiikkia”, ulkoinen toiminta kyllä loppuu, mutta sisäinen suhde voi jäädä täysin eläväksi.

Mieli saattaa muistella kappaleita, kaivata tunnetta, jopa määritellä itseään sen kautta mistä on luopunut. Tässä kohtaa luopuminen ei ole vielä irrottanut, vaan sitonut uudella tavalla – nyt identiteetti rakentuu vastustamisen ympärille. Tätä pidetään edelleen kiinnittymisenä, koska huomio on yhä samassa kohteessa, vain negatiivisen merkin kautta.


Tämä liittyy käsitteeseen vairagya. On olemassa niin sanottu “kuiva luopuminen”, jossa asioita työnnetään pois tahdonvoimalla, mutta sydän ei ole oikeasti siirtynyt eteenpäin. Se voi tehdä mielestä kireän, tuomitsevan tai jopa uupuneen. Sitten on “luonnollinen luopuminen”, jossa jokin yksinkertaisesti menettää vetovoimansa, koska jotain merkityksellisempää on tullut tilalle. Jälkimmäistä pidetään terveenä.

Anonyymi00107 kirjoitti:

Filosofiassamme varoitus äärimmäisyydestä liittyy hyvin tarkkaan ymmärrykseen mielen luonteesta. Mieli ei oikeastaan koskaan toimi tyhjiössä. Se ei lakkaa haluamasta – se vain vaihtaa kohdetta. Siksi pelkkä “lopettaminen” ilman uutta suuntaa ei vielä ole vapautta, vaan usein hienovaraisempi sidonnaisuus.
Kun ihminen päättää: “En kuuntele enää musiikkia”, ulkoinen toiminta kyllä loppuu, mutta sisäinen suhde voi jäädä täysin eläväksi.

Mieli saattaa muistella kappaleita, kaivata tunnetta, jopa määritellä itseään sen kautta mistä on luopunut. Tässä kohtaa luopuminen ei ole vielä irrottanut, vaan sitonut uudella tavalla – nyt identiteetti rakentuu vastustamisen ympärille. Tätä pidetään edelleen kiinnittymisenä, koska huomio on yhä samassa kohteessa, vain negatiivisen merkin kautta.


Tämä liittyy käsitteeseen vairagya. On olemassa niin sanottu “kuiva luopuminen”, jossa asioita työnnetään pois tahdonvoimalla, mutta sydän ei ole oikeasti siirtynyt eteenpäin. Se voi tehdä mielestä kireän, tuomitsevan tai jopa uupuneen. Sitten on “luonnollinen luopuminen”, jossa jokin yksinkertaisesti menettää vetovoimansa, koska jotain merkityksellisempää on tullut tilalle. Jälkimmäistä pidetään terveenä.

¨Kun alempi maku väistyy, kun korkeampi maku tulee tilalle - meillä käytetään sanaa rasa – se tarkoittaa makua, kokemuksen ydintä, sitä mikä todella tuntuu merkitykselliseltä. Jos mieli on tottunut saamaan voimakkaita, nopeasti vaihtuvia ärsykkeitä musiikista, se ei rauhoitu pelkällä tyhjyydellä. Se kaipaa edelleen kokemusta, mutta laadultaan erilaista.


Siksi korvaaminen ei tarkoita vain “vaihda musiikkigenreä”, vaan syvempää suunnanmuutosta. Se ei ruoki samaa levottomuutta, vaan alkaa vähitellen puhdistaa sitä. Aluksi se ei välttämättä tunnu yhtä “koukuttavalta”, koska mieli on tottunut intensiiviseen stimulaatioon, mutta ajan kanssa maku muuttuu.

Anonyymi00108 kirjoitti:

¨Kun alempi maku väistyy, kun korkeampi maku tulee tilalle - meillä käytetään sanaa rasa – se tarkoittaa makua, kokemuksen ydintä, sitä mikä todella tuntuu merkitykselliseltä. Jos mieli on tottunut saamaan voimakkaita, nopeasti vaihtuvia ärsykkeitä musiikista, se ei rauhoitu pelkällä tyhjyydellä. Se kaipaa edelleen kokemusta, mutta laadultaan erilaista.


Siksi korvaaminen ei tarkoita vain “vaihda musiikkigenreä”, vaan syvempää suunnanmuutosta. Se ei ruoki samaa levottomuutta, vaan alkaa vähitellen puhdistaa sitä. Aluksi se ei välttämättä tunnu yhtä “koukuttavalta”, koska mieli on tottunut intensiiviseen stimulaatioon, mutta ajan kanssa maku muuttuu.

Aluksi se ei välttämättä tunnu yhtä “koukuttavalta”, koska mieli on tottunut intensiiviseen stimulaatioon, mutta ajan kanssa maku muuttuu.

Anonyymi00109 kirjoitti:

Aluksi se ei välttämättä tunnu yhtä “koukuttavalta”, koska mieli on tottunut intensiiviseen stimulaatioon, mutta ajan kanssa maku muuttuu.

Tämä on ehkä tärkein kohta: jos poistat voimakkaan ärsykkeen elämästäsi, syntyy väistämättä tyhjiö. Jos sitä tyhjiötä ei täytetä tietoisesti, mieli palaa helposti vanhaan – tai etsii jonkin toisen yhtä kuluttavan kohteen.

Siksi emme korosta pelkkää pidättäytymistä, vaan suuntaamista. Mitä kuuntelet, mitä ajattelet, mihin kiinnität huomiosi – nämä kaikki muokkaavat vähitellen sitä, mistä alat oikeasti nauttia.


Se, että koet nykyisen musiikin pinnalliseksi tai jopa vastenmieliseksi, voi olla merkki siitä, että alempi maku on jo alkanut heiketä. Mutta jos sen tilalle ei vielä ole tullut mitään, mieli jää ikään kuin välitilaan.

Tässä kohtaa äärimmäinen lopettaminen voi tuntua houkuttelevalta, koska se antaa selkeän kontrollin tunteen. Silti syvempi muutos ei tapahdu kontrollin kautta, vaan vetovoiman kautta – kun jokin alkaa oikeasti tuntua merkityksellisemmältä.

Anonyymi00110 kirjoitti:

Tämä on ehkä tärkein kohta: jos poistat voimakkaan ärsykkeen elämästäsi, syntyy väistämättä tyhjiö. Jos sitä tyhjiötä ei täytetä tietoisesti, mieli palaa helposti vanhaan – tai etsii jonkin toisen yhtä kuluttavan kohteen.

Siksi emme korosta pelkkää pidättäytymistä, vaan suuntaamista. Mitä kuuntelet, mitä ajattelet, mihin kiinnität huomiosi – nämä kaikki muokkaavat vähitellen sitä, mistä alat oikeasti nauttia.


Se, että koet nykyisen musiikin pinnalliseksi tai jopa vastenmieliseksi, voi olla merkki siitä, että alempi maku on jo alkanut heiketä. Mutta jos sen tilalle ei vielä ole tullut mitään, mieli jää ikään kuin välitilaan.

Tässä kohtaa äärimmäinen lopettaminen voi tuntua houkuttelevalta, koska se antaa selkeän kontrollin tunteen. Silti syvempi muutos ei tapahdu kontrollin kautta, vaan vetovoiman kautta – kun jokin alkaa oikeasti tuntua merkityksellisemmältä.

Siksi kysymys ei ehkä ole: “lopetanko vai en”, vaan: “mikä alkaa korvata sen paikan, jonka tämä on täyttänyt”. Jos vastaus jää tyhjäksi, kamppailu jatkuu. Jos taas tilalle alkaa tulla jotakin, joka ravitsee mieltä eri tavalla – vaikka aluksi hiljaisemmin – silloin luopuminen ei tunnu enää menetykseltä vaan siirtymältä.

Anonyymi00110 kirjoitti:

Tämä on ehkä tärkein kohta: jos poistat voimakkaan ärsykkeen elämästäsi, syntyy väistämättä tyhjiö. Jos sitä tyhjiötä ei täytetä tietoisesti, mieli palaa helposti vanhaan – tai etsii jonkin toisen yhtä kuluttavan kohteen.

Siksi emme korosta pelkkää pidättäytymistä, vaan suuntaamista. Mitä kuuntelet, mitä ajattelet, mihin kiinnität huomiosi – nämä kaikki muokkaavat vähitellen sitä, mistä alat oikeasti nauttia.


Se, että koet nykyisen musiikin pinnalliseksi tai jopa vastenmieliseksi, voi olla merkki siitä, että alempi maku on jo alkanut heiketä. Mutta jos sen tilalle ei vielä ole tullut mitään, mieli jää ikään kuin välitilaan.

Tässä kohtaa äärimmäinen lopettaminen voi tuntua houkuttelevalta, koska se antaa selkeän kontrollin tunteen. Silti syvempi muutos ei tapahdu kontrollin kautta, vaan vetovoiman kautta – kun jokin alkaa oikeasti tuntua merkityksellisemmältä.

Pitäisikö vaihtaa musiikki genreä?? Nykyajan musiikki ei kiinnosta liian teinimäisiä nuorisolle vain

Anonyymi00113 kirjoitti:

Pitäisikö vaihtaa musiikki genreä?? Nykyajan musiikki ei kiinnosta liian teinimäisiä nuorisolle vain

Voi kokeilla!

Anonyymi00114 kirjoitti:

Voi kokeilla!

Aluksi se ei välttämättä tunnu yhtä “koukuttavalta”, koska mieli on tottunut intensiiviseen stimulaatioon, mutta ajan kanssa maku muuttuu.