Lemmikistä luopumisen(=muualle antamisen) tuska

Minulla on kissa. Hän on suloinen. Sain hänet luovutusikäisenä.
Tässä
Nyt hän on noin 5,5-vuotias.
Koen vahvasti etten kykene tarjoamaan hänelle riittävää elämänlaatua. Olen kokenut tätä jo vuosia. Olen asiaa käsitellyt usean kerran, mutta se hyppää aina uudestaan tapetille ajan saatossa. Yritin muutaman kerran jo luopua hänestä etsimällä hyvän uuden omistajan, joka/jotka olisivat mahdollisesti ottaneet hänet. Tai eräskin todella innokkaasti.
En kyennyt. Tuska eroamisesta on suuri.
Kuitenkaan en voi jatkaa näinkään. Koen että kissani on liian yksinäinen ja virikkeetön.
On hänellä iso kiipeilypuu, leluja, nameja, pääsee verkolla aidatulle parvekkeelle. Silti. Minulla itsellä on haasteita/sairauksia enkä jaksa riittävästi leikkiä hänen kanssaan.
En oikein pääse tässä ongelmassa eteenpäin, sillä koen etten voi jatkaa näin.
3171
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 3

Vanhimmat
Aloittaja

Hups, tuonne alkuun jäi sana "Tässä" enkä saa sitä julkaisun jälkeen pois!

Äänestä

Oletko poissa kotoa sairautesi vuoksi ja kissa usein yksin? Vai sairautesi estää sinua pitämästä seuraa, oletko sängyn sitoma vai jonkin sairauden, jonka vuoksi nukut paljon?

Hienoa, että mietit kissasi hyvinvointia, mutta jos et kerro, miten kissasi käyttäytyy, jos ei liikaa saa tekemistä, ei voi asiaan sanoa mitään. Jos taas et itse jaksa olla kissalle seuraksi, sitten eri asia, toki kissa voi vaatia seuraa öisinkin, jos ei päivällä ole tekemistä saanut, mutta se on eri asia. Jaksamista teille molemmille.

Äänestä
  • Aloittaja

    En nykyään ole poissa kovin paljoa.
    Nukun kyllä kohtuu paljon.
    Olen tosi masentunut enkä jaksa leikkiä kissan kanssa riittävästi :( Se on suurin syy.
    Ei ole riittävää motivaatiota, tai tahtotilaa.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


Sitruunaruukku kirjoitti:

Minulla on kissa. Hän on suloinen. Sain hänet luovutusikäisenä.
Tässä
Nyt hän on noin 5,5-vuotias.
Koen vahvasti etten kykene tarjoamaan hänelle riittävää elämänlaatua. Olen kokenut tätä jo vuosia. Olen asiaa käsitellyt usean kerran, mutta se hyppää aina uudestaan tapetille ajan saatossa. Yritin muutaman kerran jo luopua hänestä etsimällä hyvän uuden omistajan, joka/jotka olisivat mahdollisesti ottaneet hänet. Tai eräskin todella innokkaasti.
En kyennyt. Tuska eroamisesta on suuri.
Kuitenkaan en voi jatkaa näinkään. Koen että kissani on liian yksinäinen ja virikkeetön.
On hänellä iso kiipeilypuu, leluja, nameja, pääsee verkolla aidatulle parvekkeelle. Silti. Minulla itsellä on haasteita/sairauksia enkä jaksa riittävästi leikkiä hänen kanssaan.
En oikein pääse tässä ongelmassa eteenpäin, sillä koen etten voi jatkaa näin.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu