Nyky-Suomi (eurooppa)on ihan perseeestä verrattuna 70-80-90-lukuun.
Rahaa oli että meinasi tulla ryhtivikoja.
Minun ei tarvinnut edes hakea uuteen duuniin kun headhunterit laukkasivat ovella kyselemässä työhaastatteluun. Eräskin pomo sanoi, että "ilmoita sihteerille palkkasi, minua se ei kiinnosta". Oli se sellaista aikaa.
Helsinki(kin) oli täynnä hyviä ravintoloita ja fiksuja ihmisiä.vasemmiston tatuoituja narkomaaanejakaan ei näkynyt ja muita väkivaltaisia kasvattamattomia hörhöjä. pc zombeja ja älyluuri orjia.
Tappelut olivat tosi harvinaisia. Musa hyvää ja ihmiset kauniita. Naiset eivät olleet tuollaisia turbohuulia ja jumbotissejä. Pieni peppu oli tavoiteltava ja seksikäs.
80 luvulla usein pankista lähdettyäni juoksi pankinjohtaja perääni ja tunki setelinippuja takataskuihini. oli tunnin hieronta pankkitytöiltä meille rikkaille ja köyhille kakkukahvia konjakkiryypyt.
Meillä ei ollut monikulttuurista, monimuotoista kulttuuririkasta kehitysmaataustaista islampaskaa Suomessa! Miten ihmeessä me olemme pärjänneet ilman näitä holtittomasti lisääntyviä elättejä ja islampaskan mukaisia rinnakkaisyhteiskuntia Suomessa!
Silloin lainaa sai pankeista niin paljon kuin halusi. Riitti että puliukko takasi toista puliukkoa. Pankit suorastaan tyrkyttivät lainaa ilman rajoja. Tavallinen Jormakin saattoi ostaa urheiluauton.
Musiikki ei niin hyvää kuin 70-luvulla, mutta parempaa kuin nykyinen mustien monotoninen puhe musiikki ilman melodioita tai kunnon rytmiä.
Yökerhot kukoisti ja jupit antoi rahan palaa. Discot,antavaiset naiset ja upeat autot kukoisti ja drinkit elivät kulta-aikaa tyyliin sininen enkeli ja ampiainen. Miami Vice tyyliin miehet kääri pikkutakin hihat rullalle ja kenkiä pidettiin ilman sukkia.
Rahaa oli että meinasi tulla ryhtivikoja.
Minun ei tarvinnut edes hakea uuteen duuniin kun headhunterit laukkasivat ovella kyselemässä työhaastatteluun. Eräskin pomo sanoi, että "ilmoita sihteerille palkkasi, minua se ei kiinnosta". Oli se sellaista aikaa.
Helsinki(kin) oli täynnä hyviä ravintoloita ja fiksuja ihmisiä.vasemmiston tatuoituja narkomaaanejakaan ei näkynyt ja muita väkivaltaisia kasvattamattomia hörhöjä. pc zombeja ja älyluuri orjia.
Tappelut olivat tosi harvinaisia. Musa hyvää ja ihmiset kauniita. Naiset eivät olleet tuollaisia turbohuulia ja jumbotissejä. Pieni peppu oli tavoiteltava ja seksikäs.
80 luvulla usein pankista lähdettyäni juoksi pankinjohtaja perääni ja tunki setelinippuja takataskuihini. oli tunnin hieronta pankkitytöiltä meille rikkaille ja köyhille kakkukahvia konjakkiryypyt.
Meillä ei ollut monikulttuurista, monimuotoista kulttuuririkasta kehitysmaataustaista islampaskaa Suomessa! Miten ihmeessä me olemme pärjänneet ilman näitä holtittomasti lisääntyviä elättejä ja islampaskan mukaisia rinnakkaisyhteiskuntia Suomessa!
Silloin lainaa sai pankeista niin paljon kuin halusi. Riitti että puliukko takasi toista puliukkoa. Pankit suorastaan tyrkyttivät lainaa ilman rajoja. Tavallinen Jormakin saattoi ostaa urheiluauton.
Musiikki ei niin hyvää kuin 70-luvulla, mutta parempaa kuin nykyinen mustien monotoninen puhe musiikki ilman melodioita tai kunnon rytmiä.
Yökerhot kukoisti ja jupit antoi rahan palaa. Discot,antavaiset naiset ja upeat autot kukoisti ja drinkit elivät kulta-aikaa tyyliin sininen enkeli ja ampiainen. Miami Vice tyyliin miehet kääri pikkutakin hihat rullalle ja kenkiä pidettiin ilman sukkia.
Vastaukset 44
Vanhimmat
Hieno tarina Hermanni.
Ennen vanhaan työpaikan vaihtaminen olikin mahdollista. Nykyään pitää olla koulutus ja todistukset lähes hommaan kuin hommaan. Edes siivoojaksi ei välttämättä pääse ilman siivousteknikon loppututkintoa ja päästötodistusta.
Pärjäsin ihan mukavasti koko 80-luvun samassa työpaikassa, samoin
seuraavan vuosikymmenen ja vielä sitäkin seuraavan ihan rallatellen.
Eläkettäkin kertyi kerrassaan mukavasti.
Vai rallattelee eläkeläinen....
Kyllä ihminen voi olla tyytyväinen siihen tilastolliseen keskivertoeläkkeeseen.
Sillä pärjää tavis ihan kelpo lailla eikä ole koskaan rahapulaa. On jemmarahaa.
Tottahan tuo on. Muistan kuinka monet kollegatkin vaihteli jatkuvasti työpaikkaa ihan vaan pumpatakseen palkkaansa ylöspäin. Joka vaihdolla kun sai aina paremman sopparin. Eihän sitä muutoin töitä kukaan vaihtanutkaan, jos ei saanut lisää liksaa.
90 luvulla minulla oli 5 työpaikkaa. Kävin amiksen, sitten menin armeijaan josta pääsin pois 1995 syksyllä. Amiksen aikaan olin iltatöissä kaupassa.. Armeijan jälkeen menin raksatöihin. Raksatöissä firmat vaihtui tiuhaan. 2000 luvulta 2015 asti olin 20 eri raksafirmassa töissä. 2017 työn saaminen loppui kuin seinään
Minulle tuli ekläke persukoulun jälkeen.
jaaha, persupakkomielteinen taas ilmottautui.
Työpaikkoja vai työkohteita?
Lyhytaikaisin työkohteeni oli 2pv ja se sijaitsi noin 400km:n päässä pääosoitteestani.
Pisin pätkäni oli 7kk noin 200km:n päässä.
Vaihdoin työnantajia vaihtelevin välein. Kolmeen vuoteen en pitänyt lomaa vaan vaihtaessani työnantajaa otin lomat rahana. Sitten vaimoni sanoi, että ahneus saa riittää joten pidimme normaalin, kuukauden mittaisen loman.
57 vuotisena työttömyyseläkkeelle.
Vielä 62 vuotisena minulle tarjottiin määräaikaista keikkaa mutta olin tottunut eläkeläisen elämään ja elänyt jo pari vuotta melkein raitista, kuntoilevaa elämää.
Eihän se työpaikkojen määrä ole tärkeää, vaan niiden laatu.
Mikäpä on ollessa samassa työpaikassa kun siellä viihtyy. Ja tienaa. kjäh!
Minulle suuri osa viihtymisestä oli tunne omasta hyödyllisyydestä ja uusista haasteista, uuden oppimisesta ja onnistumisista.
Usein 3:n vuoden jälkeen aloin rutinoitumaan ja katselemaan uusia haasteita.
Lastemme koulun aloitus piti minut samassa tehtävässä 6 vuotta. Sitten helpotti.
Parasta aikaa olivat konsulttivuoteni. Uudet kohteet uudessa ympäristössä uusine tavoitteineen. Päiväpalkalla jonka sotut sisältyivät palkkaan mutta ei lomakorvauksia.
Ei määritettyä työaikaa. Ainoastaan tavoitteet ja aikasuunnitelma.
Työpaikan vaihtaminen ei nykyään ole kovin helppoa, kun lähes joka hommaan tarvitaan jokin koulutus. Edes siivoojaksi ei taida päästä ilman siivousteknikon papereita.
Surkeaa, jos ei kauemmin missään pidetty.
Itse olen muutaman kerran vaihtanut mielenkiintoisempien tehtävien perässä. Aina olisi palkka ollut sovittavissa paremmaksi.
Inhottavan vaihtoehdon edessä otin kerran vastaan työpaikan jossa palkkani laski noin puoleen edellisestä.
Vaihtoehto olisi ollut jäädä luumuilemaan työttömänä kotipaikkakunnalle.
Missähän lataamossa aloittaja on noita juttuja on kehitellyt nytkin taitaa olla putki päällä.Ei nyt kauheen menestynyt ole kun köyhyyspalstalla tarvii avautua.Rasismi kirjoitukset typeriä.
Joo ja 36 työpaikkaa noin 120 kuukaudessa (10 vuotta), siis noin 3 kuukautta/ työpaikka.
Taisi tehdä itsensä täysin mahdottomaksi työpaikoillaan, jos niitä nyt edes tosiasiaassa ollutkaan. Uskoisin että oli pitkä-aikaistyötön jolle järjestettiin 3kk työsopimus työllisyystuen jatkamiseksi.
Kuitenkin istunut linnassa ja siellä on aikaa miettiä mitä mukamas tehnyt työkseen.Baari juttuja ku 45v henkilö ollut 20vuotta merillä,20vuotta teollisuudessa sitten 20vuotta kierrellyt rakennuksia.Lähipiirissä tuttuja ni lähestyy 40vuotta samassa paikassa.Nykypäivänä ei taida mikään paikka taida olla varma eläkepaikka.
Useimmat kuitenkin uurastavat 35-40 vuotta samalla työnantajalla ja
siitä saa mukavan tukevan ansion vielä eläkevuosinaankin, Jihaa!
Työeläke kertyy lyhyemmistäkin työsuhteista!
Nimimerkki: Kokenut.
Älä valehtele ei niitä töitä ollut 80 luvulla liiaksi asti. Tai sitten olit joku rakennus apupoika tai apukuski??
Hyvinvointi alkoi hiipua joskus 90-luvun alussa. Olisi hyvä tutkia mikä alkoi muuttua. Jo silloin alettiin puhua markkinavoimista. Nykyään kaikki perustellaan taloudella. Sen pitäisi auttaa sosiaalisiin ongelmiin siinä kuin luonnon kestokykyyn.
Pilkkakirjoitukset ja kokkapuheet Lintukodosta ja Impivaarasta ja uhkakuvat Pohjolan Albaniasta ja Pohjois-Koreasta saivat alemmuudentuntoisimmat uskomaan että kunhan päästään Eurooppaan, niin kaikki paranee ja maito ja hunaja virtaavat.
Nyt on rauhallinen ja velaton maa sodan ja talouden romahduksen partaalla ja maailma on tullut kylään.
Miten meni avautuminen seurausten valossa katsottuna..?
Demari Lipponen vei meidän väkisin siihen EU-talutusnuoraan.
Nyt kärsimme sen seurauksista.
80 luvulla niitä töitä riitti. Talonmiehen homma ja joku toinen työ siihen päälle,
Hankimme markka aikana omakotitalon 450tmk
Poismyydessä 20 v jälkeen saimme 945 t. mk.
Tähän mennessä elämisen kalleus
inflaatio
on nielaissut tuoton kokonaisuudessaan.
Mahdollista myyntivoittoveron määrää en muista.
Sitten heräsit höh olikin unta.
Monet lähti Helsingistä Korsoon, Keravalle, Järvenpäähän rakentamaan omaa taloa.
Toisille riitti kohtuullinen kerrostaloasunto. Siinäkin pärjää hyvin.
Montako työnantajaa? Minullakin oli lukuisia työpaikkoja eri puolilla etelästä Suomea mutta yhden työnantajan palveluksssa.
Mulla ensin terveyskeskus, sitten aluesairaala, sitten keskussairaala. Yli 40. Opintoja työn ohella, mutta ei virkavapaata. Virassa valmistumisen jälkeen 3. päivänä alkoi ja loppui tällä vuosikymmenellä. Kolme kertaa tein työhakemuksen.
Vaihtelu virkistää.
En rekrytoisi sellaista, joka ei ole missään paikassa pysynyt ja perehtynyt hommiinsa.
Niinpä, kallista ja ihan turhaa rahanmenoa työnantajalle ottaa tuollaista tyyppiä edes koeajalle.
Ei varmaan ole oppinut eikä malttanut edes yrittää oppia työtään ja "talon tavoille". Ja jos vaikka onkin, niin häipynyt heti pian sen jälkeen.
Ei kannata edes yrittää perehdyttää sellaista työhön, joka lähtee pois heti seuraavan tuulenpuuskan mukana.
Täysin mahdollista ja hyväksyttävää. Se edellyttää kuitenkin että on monitaitoinen ja sosiaalinen. Eihän meillä ole järjestelmää joka määrää mitä ammatikseen tekee. Itse tekisin samoin, mutta en siihen kykene.
Luin siis vain otsikon. En viitsi lukea loppua.
Onhan tuo kuvatun kaltainen vielä mahdollista elämää jos työskentelee ulkomailla ja avaa pankkitilejä useisiin maihin jotta voi koko ajan etsiskellä parempaa työtä
Tappeluita on aina ollut.Serkkuni maalta tuli aina silmä mustana baarista ysärillä hki vierailuillaan
Avokonttoreita ei ollut, vaan ihmiset istuivat työhuoneissa. Työnkuvat olivat tarkemmin rajattuja ja hierarkia suurempaa.
Mahdollisuutta etätyöhön ei juuri ollut 80-luvulla. Nykyään tosi hyvä, kun voi tehdä etätyötä vaikka jossain muuttotappiokunnassa, missä asuminen on edullista. Ei enää tarvitse muuttaa töiden perässä kaupunkiin, vaan voi muuttaa kaupungista maaseudulle ja tehdä etätöitä.
Paljon on muuttunut työn tekeminen, eipä tässä juuri haikaile sinne 80-luvulle! Oli kallis hintataso, markkaa devalvoitiin ja korot taivaissa, inflaatio laukkasi. Monien asioiden hoitaminen oli todella hankalaa, jo pankissa asiointi ja verotoimistot, sekä muut virastot oli niin hankalia, jotka nykyään hoituu omalla tietokoneella taikka kännykällä muutamalla klikkauksella.
Kyllä nykyään on helppoa!
Luin joitakin aikaa sitten yhden "Keijon" työtodistuksia, pelkkiä työpaikkojen vaihtoja, vain koeaikoja koeaikojen perään, ainoastaan yksi työpaikka oli hieman pidempi työsuhde ja siitäkin työtodistuksessa maininta; Soveltuu sarjatyöhön. (Oli tehnyt aivan apinan hommia, siirtänyt valmiita kappaleita paikasta A paikkaan B, voimatta möhliä sitä).
Puhelut muutamille entisille työnantajille, niin kävelevä täystuho, ei osaa mitään! Älä palkkaa! Ei erota 50€ 50000€:sta, yksinkertaisinkaan homma ei onnistu, älä palkkaa!
Ja mitä tulee 80-lukuun, niin kaverini oli Lähi-Idässä kolme pitkää keikkaa YK-joukoissa, ne vuosien 1982 - 1988 aikana ja sen jälkeen työelämä täysin tukossa, vaikka oli huippukoulutus kaupallisella alalla ja YK-joukoissa kapteenin vakanssilla, sekä rauhantarkkailijana. Kukaan työnantaja ei halunnut palkata häntä ja syy oli, että kaveri lähtee kuitenkin taas niihin YK-hommiin.
Tutun setä oli aikoinaan ensimmäisten joukoissa kun lähetettiin yk rauhanturvaajia,joitakin työpaikkoja tuon jälkeen mutta aina heitettiin pellolle viinan takia, melkeimpä puliukko oli ni jossain vaiheessa varm partavedetkin niin ihme ja kumma kun eli 75vuotiaaksi.Kuoli varm vajaa 20vuotta sitten.
Sinäsä mahtavaa, aloittaja ei pysty pitämääntyöpaikkaansa ja vielä kehuskelee sillä. Ja ilmeisesti aloittaja kuvittelet olevasi/olleesi ainakin korvaamaton ja äärimmäisen haluttu yksilö..??..
Lisää tällaista, ei voi muuta kuin nauraa tuollaisille terveisiä Niuvanniemestä-tyyppisille henkilöille..:D:D:D:D:D
Levottomuus epäilyttää.
Ennen lakia nuoren työvoiman suojelusta olin koulujen kesälomat vieraissa töissä 14 ikävuodesta alkaen. Otin jokaisesta paikasta työtodistuksen.
Intin jälkeen menin Ruotsiin ja Blekingen kk vierailun jälkeen hakeuduin Södertäljeen Scanialle.
Työhönottohaastattelussa minun todettiin olleen hyvin levoton.
Uskoivat selitykseni ja kesälomatyötodistuksissa oli päiväykset todisteina.
En tiedä miten olisivat asian ottaneet ilman päiväyksiä.
Sitten ne ressukat kysyivät lopuksi onko kokemusta työkalujen käytöstä!!!!!
Witun taliaivot jos ette wittu tajua vieläkään,
ei ollut silloin valheiden ei'ta,
eikä pahimman laadun maahanmuuttajia,
eikä eu juoksupoikia Orpoja, Sipilöitä ja Stubbeja!!!
Siinä on TOTUUS miksi valtio on nyt VARARIKOSSA!