Suomen upseerit kiistelivät torjuntavoitosta. Eversti Uljas Käkönen (1970) kyseenalaisti Tali-Ihantalan taistelun merkityksen sellaisena torjuntavoittona kuin se oli julkisuudessa esitetty. Hän huomautti, että Neuvostoliiton tavoitteena oli ollut läpimurron tehneidenneuvostojoukkojen tuhoamista tavoitelleiden suomalaisten saaminen keskitetyn tulen alaisiksi. Suomalainen sodanjohto oli menetellyt juuri niin kuin venäläiset olivat 09laskeneet. Lisäksi Tali-Ihantalan taisteluiden aikana venäläisen tykistön ja panssarivoimien siirrot pois Kannakselta oli jo aloitettu. Näiden seikkojen vuoksi Tali-Ihantalan taisteluille ei Käkösen mukaan voinut antaa sitä arvoa, mikä niille nyt sotahistoriassa oli annettu. (Käkönen 1970, %27–28, 114.)
Eversti U. Käkönen kyseenalaisti (1970) Tali-Ihantalan "torjuntavoiton"
Anonyymi-ap
11197
1Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Jatkosodan aikana Käkönen toimi muun muassa VI Armeijakunnan tiedustelu-upseerina ja Päämajan tiedusteluosaston tiedustelutoimiston (Tied.1) päällikkönä. Jatkosodan jälkeen everstiluutnantti Käkönen oli järjestämässä Neuvostoliittoon kohdistunutta salaista radiotiedustelua ja puhelinkuuntelua yhdessä Reino Hallamaan ja Hannes Vehniäisen kanssa.
Käkönen pidätettiin 1945 asekätkentäjutun yhteydessä ja hän sai 12 kuukauden vankeustuomion. Käkönen joutui olemaan tutkintavankeudessa 2 vuotta 7 kuukautta. Vapauduttuaan Käkönen oli muun muassa Porin sotilaspiirin päällikkönä 1955–1960 ja viimeksi Hämeen sotilasläänin komentajana 1960–1963. Erottuaan vakinaisesta palveluksesta Käkönen asui Helsingissä ja kirjoitti useita muistelmateoksia.
Jatkosodan aikana torjuntavoittoa käytettiin yksittäisten taisteluiden yhteydessä niin Suomen kuin kansallissosialistisen Saksan sotamenestyksestä kerrottaessa. Retoriikka oli sanavalinto- ja myöten hyvin samankaltaista. Sodan jälkeen torjuntavoitosta tuli osa vasemmiston retorista repertuaaria. Ironisointi kohdistui kuitenkin ainoastaan saksalaisten raportteihin, ja ilmaisusta tuli totalitaristisen natsipropagandan symboli. Ennen 1950-luvun puoliväliä torjuntavoittoa ei käytetty julkisesti jatkosodan yhteydessä.
Vaikka Karjalan kannaksen taisteluissa komentajana ollut Lennart Oesch ei varsinaisesti keksinyt torjuntavoiton käsitettä, hän käytti sitä ensimmäisenä synekdokeena kuvaamaan koko jatkosotaa sekä metonymiana, joka symboloi länsimaista oikeuskäsitystä, vapautta, demokratiaa ja itsenäisyyttä. Torjuntavoitto retorisena figuurina juonsi juurensa talvisodasta, jolle annetut merkitykset Oesch siirsi jatkosotaan. Vaikka osa vasemmistosta arvosteli julkisesti torjuntavoiton käyttöä, Oeschin retoriikasta tuli nopeasti yleisesti hyväksytty topos jatkosotaan liittyen.
Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen torjuntavoiton merkitys laajeni edelleen, kun se alettiin änähdä eräänlaisena voiton alalajina. Siinä missä 1950-luvulla itäblokin maiden sodan jälkeinen yhteiskunnallinen ja poliittinen tilanne oli perusteluna koko jatkosodalle torjuntavoittona, Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen 1990-luvulla oli mahdollista nähdä jatkosota voittona, joka ei ole varsinaisesti synonyymi voitolle mutta ei tappio tai tasapelikään.
Yhtä kaikki tämä torjuntavoittoretoriikka näyttää hämärtäneen sitä mistä jatkosodassa oli kyse. Se oli Suomen ja Saksan hyökkäyssota Neuvostoliittoon ja siinä kärsittiin selkeä tappio.
Suomen kommunistisen puolueen pää-äänenkannattajassa Työkansan Sanomissa nimimerkillä ”Leveäharteinen mies” kirjoittanut Lauri Vilenius (1947) totesi sarkastisesti, että kansallissosialistien raporteissa ”jättiläismäiset saarrostusvoitot” olivat muuttuneet vähitellen ”hammasratastaktiikaksi”, siitä edelleen ”kuminauhataktiikaksi” ja ”siiliasemaksi”. Tällaisen aseman edessä kaikki hyökkäykset oli pysäytetty, ja kansallissosialistit olivat väittäneet saavuttaneensa ”kaikkien aikojen suurimmat torjuntavoittonsa”, Vilenius maalaili.
On syytä muistaa että sodan jälkeen vasemmiston ironisointi turjuntavoitosta kohdistui Saksaan, ei Suomeen. Sen sijaan esim eduskunnassa vasemmisto aivan suoraan sanoi kesän 1944 taisteluista että siinä ylipäätänsä saatiin mitään torjuttua ansio oli Saksan. Ilman Saksaa Suomi olisi rojahtanut.
Kuhlmeyn Stukat ja Focke-Wulfit pelastivat Suomen kesällä 1944. 🦅👍
Saksa siirsi nuo yksiköt Suomeen koska Suomen ilmavoimat olivat heiveröiset eikä torjunta tuottanut juuri mitään tappioita. Kykenivät alle 10 ilmavoittoon suurtaistelun ensimmäisellä viikolla (Geust, Elisenvaaran pommitus, taulukko kirjan loppupuolella )
Viipurin valtauksen aikoihin STAVKA siirsi jo ainakin yhden Tu-2 pommikone rykmentin pois Kannakselta tukemaan Valko-Venäjän Rintaman suurhyökkäystä. 21.6.44 jälkeen siirrettiin suurin Kannaksella ollut Il-2 rykmentti (999 ShAP) Narvan suunnalle.
Valkeasaaren ja VT-asemien läpimurtoihin osallistuneet ylijohdon tykistöyksiköt siirrettiin myös muualle. Ohto Mannisen mukaan 1/4 Leningradin Rintaman 21.Armeijan joukoista ei osallistunut koko Tali-Ihantalaan missään vaiheessa.
Käkönen taatusti oli perillä siitä että mitään todella vakavaa pyrkimystä Neuvostoliitolla ei ollut Suomen valtaukseen. Ei osaa joukkoja olisi muuten siirretty pois Kannakselta Viipurin valtauksen jälkeen. Suurin puristus oli 10.6-15.6.44. Ja ne johtivat kahteen täydelliseen läpimurtoon. Viipurin kohtalo oli sinetöity Kuuterselän läpimurron myötä.
Käkösen kanta ilmenee kirjassa: Miehityksen varalta: päämajan tiedustelua
TORJUNTAVOITTO 1944
Se on aihe, joka saa edelleen suomalaisen selkäpiin suoristumaan – ja syystä. Vuoden 1944 torjuntavoitto ei ollut vain yksi taistelu, vaan sarja dramaattisia tapahtumia, joissa Suomi onnistui säilyttämään itsenäisyytensä ylivoimaisen vihollisen edessä.
Tässä on tiivistetty katsaus siihen, miten "ihme" tapahtui:
1. Neuvostoliiton suurhyökkäys (9. kesäkuuta 1944)
Stalin halusi ratkaista Suomen kysymyksen kerralla. Kannakselle keskitettiin valtava määrä tykistöä, panssarivaunuja ja lentokoneita.
• Valkeasaari murtui: Suomen linjat pettivät aluksi massiivisen tulivalmistelun alla.
• Viipurin menetys: Kaupunki lankesi lähes taistelutta 20. kesäkuuta, mikä oli kova isku moraalille.
2. Ratkaisutaistelut: Kannas ja Laatokka
Kun selkä oli seinää vasten, suomalaiset löysivät uuden vaihteen. Strategia muuttui liikkuvasta puolustuksesta jäpittämiseen ja vastaiskuihin.
• Tali-Ihantala (25.6.–9.7.): Pohjoismaiden historian suurin taistelu. Suomalainen tykistö ja ilmavoimat (mukaan lukien saksalainen Osasto Kuhlmey) tekivät tuhoisaa jälkeä keskittämällä tulen kapeille alueille.
• Vuosalmi ja Äyräpää: Puna-armeijan yritykset ylittää Vuoksi torjutiin verisesti.
• Ilomantsi: Elokuussa tehty mottitaistelu, jossa kaksi neuvostodivisioonaa lyötiin metsäsodankäynnillä.
3. Miksi Suomi selvisi?
Muutama kriittinen tekijä käänsi tilanteen:
• Saksan apu: Ryti-Ribbentrop-sopimus varmisti sen, että Suomi sai Saksalta nyrkkiä pöytään: Panssarinyrkkejä, Panssarikauhuja ja lentoapua.
• Tykistön tarkkuus: Suomalainen tykistön ammunnanhallinta oli maailman huippua. Pystyttiin ampumaan kymmenien patterien keskityksiä sekuntien tarkkuudella samaan pisteeseen.
• Maasto: Suomen kapeat kannakset ja metsät söivät Neuvostoliiton panssariylivoiman tehon.
Lopputulos
Vaikka Suomi joutui raskaaseen välirauhaan ja menetti maita, päätavoite saavutettiin: Suomea ei miehitetty. Puna-armeija tarvitsi joukkojaan kilpajuoksussa kohti Berliiniä, ja todettuaan Suomen rintaman liian kalliiksi murtaa, Stalin suostui neuvotteluihin.
Hyökkäyssota päättyi tappioon. Suur-Suomen unelmasta tuli unohdus.
"Suomea ei miehitetty."
Porkkalassa aivan Helsingin vieressä oli puna-armeijan sotilastukikohta. Suomea käytännössä hallitsi liittoutuneiden Valvontakomissio, siis Neuvostoliitto ja pieneltä osin Britannia.
Sodassa oli kolme vaihetta: hyökkäys, asemasota ja puolustus! Viimeksi mainittu päättyi torjuntavoittoon!
TORJUNTAVOITTO 1944
Se on aihe, joka saa edelleen suomalaisen selkäpiin suoristumaan – ja syystä. Vuoden 1944 torjuntavoitto ei ollut vain yksi taistelu, vaan sarja dramaattisia tapahtumia, joissa Suomi onnistui säilyttämään itsenäisyytensä ylivoimaisen vihollisen edessä.
Tässä on tiivistetty katsaus siihen, miten "ihme" tapahtui:
1. Neuvostoliiton suurhyökkäys (9. kesäkuuta 1944)
Stalin halusi ratkaista Suomen kysymyksen kerralla. Kannakselle keskitettiin valtava määrä tykistöä, panssarivaunuja ja lentokoneita.
• Valkeasaari murtui: Suomen linjat pettivät aluksi massiivisen tulivalmistelun alla.
• Viipurin menetys: Kaupunki lankesi lähes taistelutta 20. kesäkuuta, mikä oli kova isku moraalille.
2. Ratkaisutaistelut: Kannas ja Laatokka
Kun selkä oli seinää vasten, suomalaiset löysivät uuden vaihteen. Strategia muuttui liikkuvasta puolustuksesta jäpittämiseen ja vastaiskuihin.
• Tali-Ihantala (25.6.–9.7.): Pohjoismaiden historian suurin taistelu. Suomalainen tykistö ja ilmavoimat (mukaan lukien saksalainen Osasto Kuhlmey) tekivät tuhoisaa jälkeä keskittämällä tulen kapeille alueille.
• Vuosalmi ja Äyräpää: Puna-armeijan yritykset ylittää Vuoksi torjutiin verisesti.
• Ilomantsi: Elokuussa tehty mottitaistelu, jossa kaksi neuvostodivisioonaa lyötiin metsäsodankäynnillä.
3. Miksi Suomi selvisi?
Muutama kriittinen tekijä käänsi tilanteen:
• Saksan apu: Ryti-Ribbentrop-sopimus varmisti sen, että Suomi sai Saksalta nyrkkiä pöytään: Panssarinyrkkejä, Panssarikauhuja ja lentoapua.
• Tykistön tarkkuus: Suomalainen tykistön ammunnanhallinta oli maailman huippua. Pystyttiin ampumaan kymmenien patterien keskityksiä sekuntien tarkkuudella samaan pisteeseen.
• Maasto: Suomen kapeat kannakset ja metsät söivät Neuvostoliiton panssariylivoiman tehon.
Lopputulos
Vaikka Suomi joutui raskaaseen välirauhaan ja menetti maita, päätavoite saavutettiin: Suomea ei miehitetty. Puna-armeija tarvitsi joukkojaan kilpajuoksussa kohti Berliiniä, ja todettuaan Suomen rintaman liian kalliiksi murtaa, Stalin suostui neuvotteluihin.