Ohto Mannisen keräämä materiaali kesäkuulta 1941 vastaan ryhmittyneestä puna-armeijasta.
Kannas, 23.armeija:
142.D- 12987 sotilasta , 10 ps. vaunua, 134 erityyppistä tykkiä
115.D - 12241 sotilasta, 8 ps. vaunua, 134 erityyppistä tykkiä
43.D - 12678 sotilasta, 10 ps.vaunua, 133 erityyppistä tykkiä
70.D - 13887 sotilasta, 16 ps. vaunua, 127 erityyppistä tykkiä
123.D - 14094 sotilasta, 16 ps. vaunua, 128 erityyppistä tykkiä
198.MtD - 9963 sotilasta, 77 ps. vaunua, 88 erityyppistä tykkiä
21.PsD - 5343 sotilasta, 201 ps. vaunua, 75 erityyppistä tykkiä
24.PsD - 7515 sotilasta, 282 ps. vaunua, 84 erityyppistä tykkiä
Laatokan Karjala, 7.Armeija
54.D - 13849 sotilasta. 9 ps. vaunua, 140 erityyppistä tykkiä
71.D - 11 759 sotilaasta, 9.ps.vaunua, 142 erityyppistä tykkiä
168.D - 13437 sotilasta, ei ps.vaunuja. 144 erityyppistä tykkiä
237.D - 9311 sotilasta, ei ps.vaunuja, 135 erityyppistä tykkiä
Pohjois-Suomi, 14.Armeija (etupäässä saksalaisia vastaan) :
14.D - 9425 sotilasta, ei ps. vaunuja. 71 erityyppistä tykkiä
52.D - 8192 sotilasta, 7 ps.vaunua, 111 erityyppistä tykkiä
104.D - 9105 sotilasta, 9 ps. vaunua.132 erityyppistä tykkiä
122.D - 10124 sotilasta. 12 ps.vaunua. 134 erityyppistä tykkiä
1.PsD - 9963 sotilasta, 364 panssaria, 36 erityyppistä tykkiä
Hanko:
8.ErPr - 7600 sotilasta, 64 ps. vaunua, 36 erityyppistä tykkiä
Rintamareservi:
191.D - 14136 sotilasta. 122 erityyppistä tykkiä
177.D - 14370 sotilasta, 135 erityyppistä tykkiä
163.MtD - 9229 sotilasta. 254 panssarivaunua, 76 erityyppistä tykkiä
3.PsD. - 10011 sotilasta, 263 ps. vaunua, 41 erityyppistä tykkiä
Ylijohdon tykistö - 13103 sotilasta, 214 erityyppistä tykkiä
Armeijakuntatykistö, 4053 sotilasta, 92 erityyppistä tykkiä
Suomalaisten joukkojen määrä: 16 Jv-divisioonaa, ratsuväkiprikaati, 2 jääkäriprikaatia + muita joukkoja
Saksalaisia joukkoja: 3 vuoristodivisioonaa, 2 Jv-divisioona ja 1 SS-Divisioona.
Kannas, 23.armeija:
142.D- 12987 sotilasta , 10 ps. vaunua, 134 erityyppistä tykkiä
115.D - 12241 sotilasta, 8 ps. vaunua, 134 erityyppistä tykkiä
43.D - 12678 sotilasta, 10 ps.vaunua, 133 erityyppistä tykkiä
70.D - 13887 sotilasta, 16 ps. vaunua, 127 erityyppistä tykkiä
123.D - 14094 sotilasta, 16 ps. vaunua, 128 erityyppistä tykkiä
198.MtD - 9963 sotilasta, 77 ps. vaunua, 88 erityyppistä tykkiä
21.PsD - 5343 sotilasta, 201 ps. vaunua, 75 erityyppistä tykkiä
24.PsD - 7515 sotilasta, 282 ps. vaunua, 84 erityyppistä tykkiä
Laatokan Karjala, 7.Armeija
54.D - 13849 sotilasta. 9 ps. vaunua, 140 erityyppistä tykkiä
71.D - 11 759 sotilaasta, 9.ps.vaunua, 142 erityyppistä tykkiä
168.D - 13437 sotilasta, ei ps.vaunuja. 144 erityyppistä tykkiä
237.D - 9311 sotilasta, ei ps.vaunuja, 135 erityyppistä tykkiä
Pohjois-Suomi, 14.Armeija (etupäässä saksalaisia vastaan) :
14.D - 9425 sotilasta, ei ps. vaunuja. 71 erityyppistä tykkiä
52.D - 8192 sotilasta, 7 ps.vaunua, 111 erityyppistä tykkiä
104.D - 9105 sotilasta, 9 ps. vaunua.132 erityyppistä tykkiä
122.D - 10124 sotilasta. 12 ps.vaunua. 134 erityyppistä tykkiä
1.PsD - 9963 sotilasta, 364 panssaria, 36 erityyppistä tykkiä
Hanko:
8.ErPr - 7600 sotilasta, 64 ps. vaunua, 36 erityyppistä tykkiä
Rintamareservi:
191.D - 14136 sotilasta. 122 erityyppistä tykkiä
177.D - 14370 sotilasta, 135 erityyppistä tykkiä
163.MtD - 9229 sotilasta. 254 panssarivaunua, 76 erityyppistä tykkiä
3.PsD. - 10011 sotilasta, 263 ps. vaunua, 41 erityyppistä tykkiä
Ylijohdon tykistö - 13103 sotilasta, 214 erityyppistä tykkiä
Armeijakuntatykistö, 4053 sotilasta, 92 erityyppistä tykkiä
Suomalaisten joukkojen määrä: 16 Jv-divisioonaa, ratsuväkiprikaati, 2 jääkäriprikaatia + muita joukkoja
Saksalaisia joukkoja: 3 vuoristodivisioonaa, 2 Jv-divisioona ja 1 SS-Divisioona.
Vastaukset 43
Vanhimmat
Ellen aivan väärin muista niin Ohto Mannisen mukaan Neuvostoliiton ylijohto siirsi osan noista joukoista pois Suomen rintamalta Saksan suurhyökkäyksen alettua.
Kyllä. Taisi olla mm näitä motorisoituja divisioonia joita siirrettiin muualle.
23.armeijasta otettiin pois jo 10.heinäkuuta 1941 sen motorisoidut armeijakunnat.
"The Army initially included the 19th and 50th Rifle Corps, the 10th Mechanized Corps (which included the 21st Tank Division, the 24th Tank Division and the 198th Mechanised Division), the 27th Vyborg Fortified Region, the 28th Keksgolm Fortified Region, plus artillery and other units.
On 24 June, the Army was included in the Northern Front. At the beginning of 10 July the Mechanised Corps was removed from the Army. From 31 July to the end of August in facing the Finnish offensive, it was unable to stop the Finns reconquering the Karelian Isthmus and thus the Army fell back to the old border line and occupied positions in the 22nd Karelian Fortified Region. During the campaign, the army (more specifically the 43rd Rifle Division) was decisively defeated at the Battle of Porlampi."
Ts. 23.armeijalla ei ollut enää 10.heinäkuuta lähtien 21.PsD, 24. PsD eikä 198.MtD. Kun siihen lisätään muualle siirretty 70.D jäi suomalaisia vastaan sotimaan vain 4 divisioonaa. Sille tuotiin sitten heinäkuun lopussa vasta perustettu 265.D mutta esim taisteluihin se ei ehtinyt osallistua kun asemasotavaihe alkoi jo syyskuussa 1941.
-----Stieglitz-----
Sallan suunnalla olivat puna-armeijan joukoista 192.divisioona ja 104.divisioons sekä 1.Panssaridivisioona.
Murmanskin Suunnalla 14.dividioona ja 52.divisioona.
Karttakuvissa näkyy Laatokan Karjalassa 168.divisioona, 237.divisioona sekä lähempänä Rukajärveä 54.divisioona. Mutta 71.divisioona ei. Vedettiinkö se pois Suomen suunnalta?
Edelleen Kannaksella näkyy kesän 1941 k arttakuvissa 123.D, 43.D, 115. D. 198.D ja 142.D. Myöhemmin myös uutena(?) 265.D. Sen sijaan esim 70.D ei näy. Vedettiinkö sekin pois Suomen suunnalta?
"Sen sijaan esim 70.D ei näy. Vedettiinkö sekin pois Suomen suunnalta?"
70.dibisioona on vedetty pois ja mainittu heinäkuussa 1941 taistelleen Soltsyn seudulla saksalaisia hyökkääjiä vastaan
71.divisioonasta ei löydy mitään mainintaa Wikipediasta.
"Myöhemmin myös uutena(?) 265.D"
265.Divisioona perustettiin heinäkuun alussa 1941 ja sen kaaderiin kuului noin 1500 NKVD-joukkojen sotilasta. Divisioona siirrettiin Leningradin alueemme heinäkuun lopulla. Se ei siis aina alussa osallistunut taisteluihin Karjalan Kannaksella.
71.D oli osa 7.Armeijaa myös 24.kesäkuuta 1941 jälkeen
"After 24 June 1941 the army included the 54th, 71st, 168th and 237th Rifle Divisions, the 26th Fortified Region, the 55th Composite Aviation Division, and some artillery and engineering formations."
7.Armeijaan kuului siis näiden 4 divisioonan lisäksi maavoimien 26.linnoitusjoukot+ joitakin tykistöyksikköjä. Sotilasmäärä (määrävahvuisina) hieman yli 50 000.
Arvi Korhosen ja kumppaneiden Viisi Sodan Vuotta opuksessa mainitaan että kesällä 1941 suomalaiset hyökkäsivät Laatokan molemmin puolin 230 000 miehellä ja heitä vastassa oli 150 000 puna-armeijan sotilasta. Edelleen kirjassa mainitaan että "painopistesuunnalla oli suomalaisilla kolminkertainen miesylivoima".
Käytännössä siis yhtä suomalaista divisioonaan vaarassa oli yksi puna-armeijan rykmentti ja yhtä ryhmenttiä vastassa yksi puna-armeijan pataljoona.
Nämä neuvostojoukot aiheuttivat suomalaisille yli 83 000 miehen tappiot vuonna 1941.
Suomella näyttää olleen myös tykistössä määrällinen ylivoima.
Vuonna 1941 suomalaisten miestappiot tässä hyökkäyssodassa olivat kaatuneina, haavoittuneina ja kadonneina 83 500 miestä. Kokonaistappiot suuremmat kuin talvisodassa.
Saksalaisten tappiot Suomen rintamalla olivat n. 27 000 miestä eli vajaat 1/3 suomalaisten tappioista. Kokonaisuudessaan hyökkääjien tappiot olivat niin suuret että edellytyksiä päästä eteenpäin ei enää ollut. Suomen armeijassa näkyi ensimmäiset selvät merkit murtumisesta kun kokonaiset pataljoonat kieltäytyivät hyökkäämästä. Pari sotilasta teloitettiin. Jo kesällä oli ilmennyt liikekannallepanon yhteydessä kieltäytymisiä. Tapauksia oli ainakin pari tuhatta. Joukossa jopa suojeluskuntalaisia sekä talvisodan veteraaneja.
Pekka Visuri on kiteyttänyt loppuvuoden 1941 tilanteen: "Mannerheim halusi hyökätä Vienanmerelle Sorokkaan. Mutta hyökkäys pysähtyi Suomen suuriin tappioihin.*
Otavan Suuren Ensyklopedian mukaan puna-armeijalla oli Kannaksella 7 divisioonaa (23.Armeija) ja Laatokan Karjalassa (7.Armeija) 4 divisioonaa.
Kuten täällä on jo mainittu 23.armeijalta otettiin pois moottoroitu armeijakunta (2 ps-divisioonaa +1 motorisoitu divisioona) sekä yksi Jv-divisioona (70.D). Sille jäi 10.7.41 lähtien vain vain 4 divisioonaa. Myöhemmin heinäkuun lopulla se sai uuden vasta perustetun 265.D:n mutta se ei osallistunut Kannaksen taisteluihin vaan asettuivat Leningradin länsipuolelle puolustusasemiin.
Käytännössä Kannaksella hyökkääviä suomalaisia vastaan taistelivat vain 4 jv-divisioonaa ja 23.armeijan muut osat.
Käytännössä suomalaisille nuo yli 83 000 miehen tappiot aiheuttivat Kannaksen suunnan 4 divisioonaa Laatokan Karjalan suunnassa 4 divisioonaa sekä Sallan-Kiestingin suunnan neuvostojoukot.
Siis yksi neuvostodivisioona tuotti keskimäärin 8000 miehen tappiot suomalaisille vuonna 1941. Selvästi näki että kovin köykäisin eväin lähdettiin tekemään Suur-Suomea kun koettiin tuollainen turpasauna. Se kertoo myös miten heikko oli Suomen armeijan tulivoima kun vastaan tuli linnottautunut neuvostoarmeija.
Suhteessa väkilukuun olivat suomalaisten sotilastappiot 1941 yli tuplasti suuremmat kuin Suur-Saksan.
Suomen tappiot 83500 miestä.
Suur-Saksan tappiot 833 000 miestä.
Suomen väkiluku 3,9 miljoonaa.
Suur-Saksan väkiluku 82 miljoonaa.
Tappiot divisioonien määrään nähden itärintamalla yhtä suuret. Saksalla oli 10 kertaa enemmän divisioonia kuin Suomella.
Tässä suomalaisten hyökkäyssodassa karmeaa oli miten suomalaiset hyökkäsivät melko heikolla suorasuuntaustykistöllä puna-armeijan usein hyvin linnoitettuja asemia vastaan. Suomellahan ei ollut käytössä mitään rynnäkkötykkejä. Samoin ilmavoimilta puuttui syöksypommittajat. Hyökkääminen tulee näistä lähtökohdista hyvin kalliiksi. Suomen armeija oli hevosvetoinen reliikki jostain I maailmansodasta.
Tämä kesän 1941 hyökkäys oli erityisen paljon katkeruutta Pohjois-Suomessa aiheuttanut vaihe. Raskaimmat tappiot koituivat juuri 6.Divisioonalle Sallan suunnalla sekä myös 3.Divisioonalle.
Tämä johti lopulta siihen että 6.Divisioonan komentaja Verner Viikla ampui itsensä joulukuussa 1941. Tilalle tullut Einar Vihma peri divisioonan jossa vallitsi melko tulehtunut ilmapiiri. Talvella 1942 divisioonan yksi pataljoona ryösti hiihtomarssin yhteydessä Kajaanin Alkon.
Talvisodassa keskimäärin 40 neuvostoliittolaista divisioonaa aiheutti suomalaisille 70 000 miehen tappiot. Suomen hyökkäyssodassa keskimäärin 10 neuvostodivisioonaa aiheutti suomalaisille yli 83 000 miehen tappiot. Pohjoisessa keskimäärin 5-6 neuvostodivisioonaa aiheutti saksalaisille hyökkääjille noin 27 000 miehen tappiot. Nämä lukemat osoittavat että juuri suomalaisten jalkaväkihyökkäykset muodostuivat hyvin verisiksi.
Nuo 10 divisioonaa kärsivät noin 450 000 miehen tappiot. Taisivat olla aika isoja.
Eivät kärsineet. Itse asiassa on mentävä pitkälle vuoteen 1944 ennenkuin suomalaisia vastaan taistelleiden neuvostoliittolaisten kokonaistappiot olivat nousseet 450 000 :een.
Vuoteen 1944 mennessä puna-armeijan kokonaistappiot suomalaisia vastaan olivat noin 650 tuhatta miestä. Melko suuri osuus 150 tuhannesta.
Suur-Suomi aate tuli hyvin kalliiksi koko Suomen kansalle. Se oli suomalaisen oikeiston pahanlaatuinen aivokasvain.
Noilla 8 divisioonilla jotka asettuivat suomalaisia vastaan oli vain 44 panssaria Kannaksella ja 18 Laatokan Karjalassa. Niihin lisättävä ylijohdon alaiset yksiköt mutta ei tuo panssarivoima ole ollut suuri.
Kannaksella suomalaisia vastassa on siis vain 142.D, 43.D, 115. D ja 123.D. Laatokan Karjalassa ja Rukajärven suunnalla samoin 4 divisioonaa: 54.D, 71.D, 237.D ja 168.D.
Divisioonien miesmäärillä ja divisioonien määrillä mitattuna suomalaisilla olisi ollut lähes kaksinkertainen lukumäärällinen miesylivoima.
Suomalaisia joukkoja oli pohjoisessa Uhtuan suunnassa 3.D ja Sallan suunnassa 6.D. Kun Hangossa oli 17.D hyökkäsi suomalaisia joukkoja Kannaksella ja Laatokan Karjalassa Rukäjärvelle asti ulottuen 13 jv-divisioonaa ja 3 prikaatia.
*****Penna Tervo *****
Valitettavasti AINA, kun Tiltu puhuu lukumääristä, siirtyy vastuu kuulijalle!
Pöhveli luulee olevansa parempi asiantuntija kuin Ohto Manninen. 😭😂🤣
Hahaha pöhveIi parka, tyhmä kuin saapas😄
Suomelle on siis aiheutettu yli 83 000 miehen tappiot vuonna 1941 ja sen aiheuttivat lähes yksinomaan nuo Kannaksen ja Laatokan Karjalan suunnalla olleet 8 divisioonaa sekä pari divisioonaa Uhtuan ja Sallan suunnalla.
Oliko Mannerheim sittenkin oikeassa kun varoitti saksalaisia talvisodan jälkeen siitä että neuvostoarmeija ei suinkaan ollut niin huono kuin yleisesti väitettiin? Ilmeisesti oli kun yksi puna-armeijan divisioona aiheutti keskimäärin noin 8 000 miehen tappiot suomalaisille hyökkääjille heinä-joulukuussa 1941.
Suomalaisille sotahulluille tämä tieto on epäilemättä traumaattinen. Se pakottaa sotahulluista vähiten pöhlöt uudelleenarvioimaan vanhat suomalaisten hellimät kliseet.
Suomesta et löydä sotahulluja, mutta heti itärajan takaa alkaa niiden esiintymisalue. Ei niitä juurikaan löydy edestä, mutta takaa sitäkin enemmän.
Suomalaisten suosikkilause 1920-1944: "Vienanmereltä Laatokkaan me miekalla piirrämme rajan".
Suomen hyökkäyssodan alkuvaiheessa 29.6.41 oli kenttäarmeijalla käytössä
- 20 mm it-tykkejä 105 kpl
-37-40 mm it-tykkejä 132 kpl
-75-76 m it-tykkejä 34 kpl
Lisäksi 82 kpl it-konekiväärejä. Mahdollisuus käyttää it-tykkejä maamaalien ammuntaan on ollut sittenkin varsin rajallinen.
4.tammikuuta 1942 vastaavien it-tykkien lukema kenttäarmeijalla oli 144, 108 ja 27.
Lähde: Suomen sota, osa 9, sivu 342
Vuoden 1941 loppuun mennessä sodassa oli kuollut jo yli 52 000 suomalaista sotilasta. Sen sijaan väkiluvultaan 22 kertaa suuremman Suur-Saksan sotilaita oli kuollut noin 260 000. Suhteessa väkilukuun Suomen sotilastappiot olivat todella rajut. 5 kertaa suuremmat kuin Suur-Saksan.
>>Vuoden 1941 loppuun mennessä sodassa oli kuollut jo yli 52 000 suomalaista sotilasta.<<
No eihän tämä pidä ensinkään paikkaansa!
Aina on kerrottu kuinka 1941 hyökkäysvaiheen tappiot suomalaisilla oli Talvisodan tappioiden suuruiset.
"26 355 kaatunutta,
miltei 50 000 haavoittunutta"
https://fi.wikipedia.org/wiki/Jatkosodan_hyökkäysvaihe
Epäilemättä eteenkin Syvärillä ja Maaselän Kannaksella neuvostoliittolaiset saavuttivat torjuntavoiton suomalaisista. Samoin Uhtuan suunnassa ja Sallassa sekä Murmanskissa.
Neuvostosrmeijan konekiväärimiehet, tarkka-ampujat ja tykistö tekivät pahaa jälkeä Suomen armeijalle. Osatekijänä Suomen armeijan nappeja metsästäneet herrat jotka panivat sotilaansa hyökkäämään päin bunkkerilinjoja. Ei ollut riittävästi suorasuuntaustykkejä tukemaan hyökkäystä. Hinta maksettiin verellä.
"Neuvostosrmeijan konekiväärimiehet, tarkka-ampujat ja tykistö tekivät pahaa jälkeä Suomen armeijalle. Osatekijänä Suomen armeijan nappeja metsästäneet herrat jotka panivat sotilaansa hyökkäämään päin bunkkerilinjoja. Ei ollut riittävästi suorasuuntaustykkejä tukemaan hyökkäystä. Hinta maksettiin verellä."
Köykäisin eväin lähdettiin tekemään Suur-Suomea.
Suur-Suomesta haaveiltiin jo 1910-luvun lopussa: Häme, Karjala, Vienan rannat ja maa, yks’ suuri on Suomen valta.
Se ei ollut mikään Jatkosodan hurmahenkisten idea ja tavoite.
1830-luvulla jo tuo runoelma
Noi on Jääkärimarssin korjatut sanat vuodelta 1917. Alkuperäinen versio oli:
”Viro, Aunus, Karjalan kaunis maa, yks’ suuri on Suomen valta”.
"Kesäkuu 1941 - kohti Suur-Suomea"
Syyskuussa 1939 - kohti Suur-NL:a
Ensin Puola Saksan kanssa.
Sen jälkeen Baltiaan maat.
Yritettiin saada Suomi 30.11.39 alkaen muttei onnistunut.
Nykyinen Moldovan alue.
Yrittivät saada laivastotukikohdan Dardneliltä ja pyysi Saksaa painostamaan Turkkia mutta Hitler ilmoitti Saksan toimivan kansainvälisten sääntöjen mukaan mikä oli paskapuhetta.
Kyllä muutkin maat ovat olleet halukkaita luomaan oman "suur-valtion" tällä hetkellä USA ja Israel.
>>Ohto Mannisen keräämä materiaali kesäkuulta 1941 vastaan ryhmittyneestä puna-armeijasta.<<
Mutta lähteen jätit pois.
Ohto Mannisen kirjasta, ( Miten Suomi valloitetaan, Edita 2008 ), löytyy pikaisen vilkaisun perusteella avauksessa mainittuja yhtymiä, mutta ei kalustomääriä.
Enpä vielä ole katsonut kaikkia SSHS:n vuosikirjoja ko. aiheeseen liittyen.
https://www.sshs.fi/aikakauskirja/aikakauskirjat/
Täällä on laaja Mannisen artikkeli s. 77- 176, 1992, SSHS nro 11
Ohto Manninen: Neuvostoliiton operatiiviset suunnitelmat 1939-1941 Suomen suunnalla s. 77
Faktatietoa. Neuvostoliitolla todellakin oli maksimissaan noissa 10 divisioonassa ja sitä tulevissa muissa yhtymissä korkeintaan 150 000 sotilasta. Suomen hyökkäyssodan joukkojen määrä oli
-15 divisioonaa, kussakin yli 15 000 sotilasta
- 3 Prikaatia, kussakin keskimäärin 7000 sotilasta
- noin 10 000 muita taistelujoukkoja
Suomalaisten määrä 250 000. Neuvostojoukot aiheuttivat sen verran suuret tappiot että suomalaisten hyökkäys hyytyi vaikka Mannerheimin ja muun sodanjohdon tavoite oli päästä Vienanmerelle Sorokkaan.
Neuvostoliiton puna-armeija siis saavutti suomalaisista selkeän torjuntavoiton. Muurmannin rata jäi katkaisematta eikä saksalaiset päässeet Murmanskiin.
"Neuvostoliiton puna-armeija siis saavutti suomalaisista selkeän torjuntavoiton. Muurmannin rata jäi katkaisematta eikä saksalaiset päässeet Murmanskiin."
Suomalaiset tosin selittelivät että tavoitteet olisivat olleet rajalliset. Totuus kuitenkin on että Saksan ja Suomen yhteinen tavoite oli katkaista Muurmannin rata. Tavoite epäonnistui ja tappiot akselille olivat yhteensä yli 110 000 miestä vuonna 1941.