Hei kaikki vanhemmat! Itselläni ei ole lapsia, mutta olen sivusta seurannut monia tapauksia, joissa vaikuttaisi siltä, että vanhempi suosisi tiettyä lastaan enemmän kuin muita omiaan. Ulkopuolisena olen itse jopa saattanut pitää enemmän jostain toisesta lapsesta kuin siitä lapsesta, jota lasten vanhempi näyttäisi rakastavan erityisesti. Muistelen jopa lukeneeni jostain tällaisen tunnustuksen, jossa joku vanhempi kertoi tietävänsä, että hänen tulisi rakastaa molempia/kaikkia lapsiaan yhtäläisesti mutta että hän ei voi tunteilleen mitään vaan rakastaa enemmän tiettyä lasta.
Olisin utelias kuulemaan, onko tämä tavallista, oletteko kokeneet niin. Toki vastata voivat myös ”lapset” eli aikuiset, jotka kokevat lapsina tulleensa enemmän tai vähemmän rakastetuiksi sisaruksiinsa verrattuna. Olisi mielenkiintoista myös kuulla, onko ”rakastetumpi” esikoinen vai kuopus, tyttö vai poika, onko lasten vanhempi, jolla on erilaisia tunteita eri lapsiinsa äiti vai isä jne.
Olisin utelias kuulemaan, onko tämä tavallista, oletteko kokeneet niin. Toki vastata voivat myös ”lapset” eli aikuiset, jotka kokevat lapsina tulleensa enemmän tai vähemmän rakastetuiksi sisaruksiinsa verrattuna. Olisi mielenkiintoista myös kuulla, onko ”rakastetumpi” esikoinen vai kuopus, tyttö vai poika, onko lasten vanhempi, jolla on erilaisia tunteita eri lapsiinsa äiti vai isä jne.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Minulla on kaksi tytärtä ja rakastan heitä yhtä paljon.
Vaikka ongelmia on ja epäilyksiä niin sydämessäni on kaksi tytärtä ja yhtä arvokkaita.
Ainahan puhutaan että luonnollisista asioista ei voi oikeastaan väitellä. Eli on luonnollista että rakkaus ei voi olla täysin samaa kahta eri ihmistä kohtaan.
Toisaalta ihmiset ja yhteiskunta määrittää mikä on normaalia. Esimerkiksi linkkaamani video on nykyaikana normaalia ja luonnollista, mutta henkilökohtaisesti näen tuon todella sairaana.
https://spankbang.com/5yazg/video/h1004
Tuo on totta: yhteiskunta ja ihmiset määrittävät! Koemme usein, että miten itse käyttäydymme, on normaalia ja taas että ne, jotka käyttäytyvät eri lailla kuin me, ovat epänormaaleja:)
Ja sekin vaihtelee, miten kukin rakkauden käsittää ja määrittelee.
On sanottu, että äideille poikalapset olisivat tärkeämpiä kuin tyttölapset. Mutta eihän kaikki, mitä sanotaan, suinkaan ole totta. Tuonkin väitteen on voinut sanoa ihminen, joka itse on kokenut oman poikansa erityisen tärkeäksi.
Tai sitten sen on sanonut katkera ihminen, joka on toivonut tyttöä mutta saanutkin pojan:D
Kerran olin vieraisilla eräässä perheessä, jossa isäntä silitteli pienen kuopuspoikansa päätä ja melkein silmät kyynelissä totesi, että toivoi tälle pojalle kaikkea hyvää Vieressä istui monta vuotta vanhempi esikoispoika, jota usein olin kuullut tämän isän mollaavan. Kiinnitin huomioni, että pikkupoika oli isänsä tapaan sirorakenteinen, kun taas vanhempi poika oli tullut pitkäkasvuiseen ja ”romuluisempaan” äitiinsä. Toisella kerralla kuulinkin poikien isän suoraan vertailevan poikiaan, sanoi että pienempi oli paljon ketterämpi, kun taas isompi oli saman ikäisenä ollut paljon kömpelömpi.
Kerran kahden kesken huomautin isän asenteesta poikien äidille. Hän totesi jonkun lastenpsykiatrin tai sellaisen jossain haastattelussa sanoneen, että lapsen tasapainoiseen kasvuun riittää, jos lapsi saa vain yhdelläkin aikuiselta rakkautta. Poikien äiti ei siis kieltänyt, että huomioni ei olisi ollut oikea vaan tuolla kommentillaan epäsuorasti myönsi asian! Tänä päivänä kummeksun asiaa suuresti! - Siis sitä, että miksi isä selvästi rakasti kuopustaan enemmän. (Pojat ovat nykyään nuoria aikuisia enkä tiedä perheen vaiheista sittemmin.)