Olen tiennyt jo parikymppisestä saakka, että haluaisin joskus tarjota kodin kotia tarvitsevalle lapselle. Nyt kun ikää on jo 40 ja minulla on vakaa ja hyvä puoliso, olemme miettineet sijaisvanhemmuutta. Olen työskennellyt liki 15 vuotta sairaanhoitajana, mutta vanhusten parissa. Lapsista minulla ei ole kokemusta muutoin kuin sisarusten lasten kautta. Rakastan lapsia ja pärjään mielestäni hyvin heidän kanssaan, mutta omia emme voineet mieheni kanssa saada. Adoptio on liian pitkä ja vaikea, monimutkainen prosessi. Tiedostan, että sijaisvanhemmuus ei ole lainkaan sama kuin adoptiovanhemmuus.
Minulla on kuitenkin useampia masennusdiagnooseja, joiden pelkään vesittävän sijaisvanhemmaksi hyväksymisen. Olen kuitenkin koko ajan ollut työkykyinen ja pystynyt suorittamaan kaikki ns. arjen toiminnot muutoinkin. Masennus siis tulee ja menee ja on hyvässä hoitotasapainossa lievällä lääkityksellä. Sijaisvanhemmaksi hyväksyttäessä järjestävä taho vaatii nähtäväkseen sosiaalirekisterissä olevat terveystiedot, mutta mitä se käytännössä tarkoittaa? Näkevätkö he kaikki mahdolliset diagnoosit lapsuudesta saakka?
Minulla on kuitenkin useampia masennusdiagnooseja, joiden pelkään vesittävän sijaisvanhemmaksi hyväksymisen. Olen kuitenkin koko ajan ollut työkykyinen ja pystynyt suorittamaan kaikki ns. arjen toiminnot muutoinkin. Masennus siis tulee ja menee ja on hyvässä hoitotasapainossa lievällä lääkityksellä. Sijaisvanhemmaksi hyväksyttäessä järjestävä taho vaatii nähtäväkseen sosiaalirekisterissä olevat terveystiedot, mutta mitä se käytännössä tarkoittaa? Näkevätkö he kaikki mahdolliset diagnoosit lapsuudesta saakka?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.