Väite elää sitkeästi: ainoat lapset ovat itsekkäämpiä, sisarusten kanssa kasvaneet oppivat jakamaan. Mutta pitääkö tämä paikkaansa? Tutkimus antaa yllättävän moniäänisen vastauksen, joka ei suostu yksinkertaiseen tuomioon.
Idea artikkeliin tuli yhden viikonlopun tiimellyksissä, kun kaveriporukassa analysoitiin toisten kykyä jakaa. Kaikkein ahneimmaksi ja piheimmäksi osoittautui viiden lapsen perheen kuopus, ja anteliaimmaksi taas perheensä ainokaisena kasvanut.
Millaisia ajatuksia artikkeli ja aihepiiri herättää?
https://www.city.fi/ihmissuhteet/ainoat-lapset-ja-jakaminen/
Idea artikkeliin tuli yhden viikonlopun tiimellyksissä, kun kaveriporukassa analysoitiin toisten kykyä jakaa. Kaikkein ahneimmaksi ja piheimmäksi osoittautui viiden lapsen perheen kuopus, ja anteliaimmaksi taas perheensä ainokaisena kasvanut.
Millaisia ajatuksia artikkeli ja aihepiiri herättää?
https://www.city.fi/ihmissuhteet/ainoat-lapset-ja-jakaminen/
Vastaukset 7
Vanhimmat
Väittäisin ettei sisarusten määrällä ole mitään tekemistä jakamisen taidon kanssa. Ennemmin tarkistelisin sitä, onko mistä ammentaa. Jos joutuu jo lapsena pitämään huolen ettei jää ilman eikä asioita ole ylenmäärin, voi olla ettei lapsi vain osaa jakaa omastaan. Mutta jos kaikkea on riittävästi eikä lapsella ole puutetta mistään, miksei jakaisi omastaan toiselle jolla on niukasti. Varmasti myös persoonallisuus vaikuttaa miten oivaltaa empatian. Toiset lapset myös oppivat nopeasti mitä peliä ylimääräisillä pelimerkeillä voi pelata.
Tämä oli muuten hyvä näkökulma.
Tiedän monia ainoita lapsia jotka mm. Salaa omilta vanhemmiltaan vie kaverille omia leluja tai herkkuja. Ei se sisarusten määrästä ole kiinni, vaan siitä onko mitä jakaa.
Hyvin sanottu kokemusta omaava
Ainoa lapsi on tottunut siihen, ettei tarvitse jakaa.
Monilapsisen perheen on väkisin totuttava siihen, ettei aina saa =) mitä tahtoo, tarvii.
Elämä opettaa luopumaan (jakamaan) jos on tarvis, luonne kysymys?
Sisarusparvessa lapsi on siellä saamapuolella vanhemmilta kun asioita jaetaan. Kyllä siinä silti aina on puntarissa se jakamisesta saatu hyöty itselle oli sisaruksia tai ainut lapsi.
Meillä on teini-ikäiset kaksospojat, ihannhyviä ne on ollut jakamaan. Sekä keskenään, että pikkuveljelle. Joskus oli puhettakin, taisivat olla 14 sillon ja sanoivat, että tyttökaveria ei ainakaan jaeta.