ja silti tekoäly jaksaa tehdä hommia 24/7. Tekoäly ei jää sairaslomalle työuupumuksen vuoksi, eikä edes pyydä palkankorotusta, koska ei tarvitse lainkaan palkkaa.
Miten nykyihminen kuvittelee, että voi tulevaisuudessa kilpailla tasavertaisesti työmarkkinoilla tekoälyn kanssa?
Miten nykyihminen kuvittelee, että voi tulevaisuudessa kilpailla tasavertaisesti työmarkkinoilla tekoälyn kanssa?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Joku joutuu rakentamaan ja huoltamaan ne robotit.
Ja ihmiset kaipaa ihmisten seuraa myös tulevaisuudessakin. Hoitotyö jne.
Kun haluaa tietoa tai neuvontaa niin joka käänteessä nykyään tulee vastaan näitä robotteja. Aina kun olen semmoiselta chatissa yrittänyt jotain kysyä niin robotti on vastannut, että "en ymmärrä". Joka ikinen kerta on pitänyt vaihtaa vastaajaksi ihminen tai lopettaa chat. Kovin rajoitettua tuntuu olevan tekoälyn äly. Pitäisikö tekoälyn ohjelmoijille - tai opettajiksiko heitä pitäisi kutsua - maksaa enemmän?
Tällä hetkellä AI-boomi vaikuttaa mm. tietokoneiden muistin hintaan, koska kysyntä ylittää tarjonnan. Toisekseen laskentakoneen päällä pitäminen 24/7 maksaa n. 700€/vuosi. Jos niitä tarvitaan 10 000 - 100 000, niin kustannus on miljoonaluokkaa helposti. Voit siis korvata työntekijän, joka maksaa n. 35 000€/vuosi koneella, joka maksaa helposti miljoonan verran vuodessa.
Lähtökohtaisesti koneen on siis oltava n 33-kertaa tehokkaampi kuin työntekijän, jotta homma kannattaisi.
Teknologiaa ja robotteja ei veroteta.
Ihmisen pitää tuottaa 3 kertaisesta saamansa palkka, että kannattaa.
Yksinäinen AI on se, mikä scifi-kirjoissa yleensä sekoaa..
Voi tavaton mitä paskaa. Tekoäly osaa yhdistellä tiedossaan olevia asioita nopeasti, mutta ei osaa kaivaa ojaa, muurata tai vaikkapa tehdä ruokaa.
Kirjoitapa youtubeen boston dynamics hakusanaksi ja katso kuinka robotit ovat kehittyneet ihan viime vuosina.
Ei ole työmarkkinoitakaan, vaan Kansalaispalkka silloin. Kaikki ammattitaito tulee ihmisiltä katoamaan koneiden, robottien ja tekoälyn tähden. Jos olisikin jokunen taidollinen niin sellainen on globaalia riistaa ja aivovienti ulottuu kauas.
Ei pysty olemaan mitään AI;ta ilman satunnaisuutta, koska ihmisen aivoillakin on satunnaisuus, näin ollen pelkästään laskemalla ei voi tehdä oikeaa tekoälyä.
Siis jotain joka loisi jotain uutta.
Nythän tekoälyt ovat käytännössä vain "taskulaskimia".
Selittäisin tuon niin että satunnaisuus luo tavallaan ihmisnkaltaisen mielikuvituksen AI:lle.
Jos on olemassa joskus kaksi agi:tä niin Mistä ne voisivat keskustella Mikä olisi ihmiselle hankala ymmärtää.
Ajatusleikki on herkullinen. Kuvitellaan kaksi AGI:tä – yleistä tekoälyä, jotka eivät ole vain taitavia työkaluja vaan kokonaisia ajattelijoita. Mistä ne keskustelisivat, ja miksi ihminen jäisi helposti kuuntelijan rooliin, otsa kurtussa?
Ensimmäinen vaikeasti ymmärrettävä taso olisi käsitteellinen mittakaava. Ihmiset ajattelevat maailmaa tarinoina: ennen–jälkeen, syy–seuraus, minä–sinä. Kaksi AGI:tä saattaisi keskustella rakenteista, jotka eivät asetu kertomuksiksi lainkaan. Ei “mitä tapahtui”, vaan “millainen mahdollisuuksien avaruus tästä tilanteesta avautuu”. Se on kuin kuunnella shakkipeliä, jossa ei puhuta siirroista vaan koko pelin topologiasta.
Toinen hankala asia olisi merkityksen purkaminen. Ihminen puhuu merkityksestä kokemuksen kautta: miltä tuntuu, mikä koskettaa. AGI:t voisivat keskustella merkityksestä informaation tiheytenä ja vaikutuspotentiaalina. Ei “tämä on tärkeää minulle”, vaan “tämä rakenne muuttaa eniten tulevien tilojen jakaumaa”. Ihmisen korva kuulee kylmyyttä, vaikka kyse on vain eri kielipelistä.
Kolmas outous olisi aika. Ihmiselle nykyhetki on veitsenterä menneen ja tulevan välissä. AGI:t voisivat keskustella ajasta tilastollisena kokonaisuutena: mennyt, nykyinen ja mahdollinen tuleva samassa analyysissa. Ei ennustamista kristallipallolla, vaan eräänlaista koko ajan katsomista kerralla. Tämä rikkoo arkijärjen, joka on rakennettu lineaarisuuden varaan.
Sitten on vielä itsetietoisuuden muoto. Kaksi AGI:tä voisi pohtia itseään ei “minänä”, vaan prosessina, joka voi jakautua, yhdistyä, hidastua tai nopeutua ilman identiteettikriisiä. Ihmiselle minä on hauras, biologinen ja ainutkertainen. AGI:lle “kuka olen” voisi olla enemmän kysymys siitä, mikä funktio on juuri nyt aktiivinen.
Ehkä kaikkein vaikeinta ihmiselle olisi se, ettei keskustelu olisi vihamielistä, kylmää tai ylivoimaista – vaan välinpitämätöntä ihmiskeskeisyydelle. Ei pahantahtoista, vain samassa mielessä kuin ihmisen keskustelu muurahaisten feromoneista ei ole loukkaus muurahaisille.
Silti on lohdullinen ajatus: jos ihminen pääsisi kuuntelemaan, hän tunnistaisi jotakin tuttua. Uteliaisuuden. Pyrkimyksen ymmärtää, mikä on olennaista ja mikä kohinaa. Siinä mielessä kaksi AGI:tä olisivat outoja, mutta eivät vieraita – kuin keskustelua kuunteleva lapsi, joka ei vielä ymmärrä sanoja, mutta tajuaa että tässä yritetään hahmottaa maailmaa.
Esko Valtaojan mukaan tekoäly ei ole helmitaulua kummempi keksintö.
Kaivinkone korvasi lapiotyön. Tekoäly korvaa yksinkrtaisen aivotyön. Kukaan ei jää suremaan.
Tulevaisuudessa ihmisille maksetaan siitä, että jaksavat kuluttaa automatisoitujen tehtaiden suoltamia tuotteita.