Oliko von Törne vai Ringbom teistä säveltäjistä suurin?

Pohdin tuossa oliko von Törnet, maailmankansalainen ja kunniatohtori, vai modernimpaa sävelkieltä tuottanut Ringbom, arvoisa filosofian tohtori, toinen toistaan merkittävämpiä säveltäjiä, mutta äänitysten vähäisyydestä johtuen en pysty antamaan mitään lopullista ja kaiken kattavaa arvioita, kun vertailukohtina ovat ainoastaan kamarimusiikissa trio ja sekstetto, ja ensin tulin siihen tulokseen, että Törnee voittaa Ringbomin, jonka teos paljasti vasta jälkikäteen syvimmän luonteensa, tuntuen alun alkaen mekaaniselta sävelkieleltään, mutta sitten sydänalaa lämmittävä tunnevoimaa, ah, mm. niin kauniissa hieman klassistisessa adagiossa teki tehtävänsä ja teos kokonaisuudessaankin vaikuttaa ylläpitävältä, jos näet jotain stravinskymäistä rimputusta pitää pinnallisuudessaan mittapuuna, mutta sitten Törneen pateettinen ja mollivoittoinen sävelkieli sekä yhtä lailla polyfoninen voima eräissä osissa saivat minut kallistumaan von Törneen, pankinjohtajan pojan, teosta suosivaksi, pitäessäni sitä duuri-ja mollitonaalisuuden käsittämän emotionaalisen referenssisysteemin takia parhaana, mutta ei, sittenkään Ringbomin omaperäinen ja arastelevan modernistinen musiikki ei häviä tälle hiukkaakaan, ja kummankin osoittauduttua näissä teoksissa Sibeliusta paljon kiinnostavammiksi säveltäjiksi.
0179
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset

Vanhimmat

Ei vielä vastauksia

Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.

Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.

Kommentoi aloitusta


Anonyymi-ap kirjoitti:

Pohdin tuossa oliko von Törnet, maailmankansalainen ja kunniatohtori, vai modernimpaa sävelkieltä tuottanut Ringbom, arvoisa filosofian tohtori, toinen toistaan merkittävämpiä säveltäjiä, mutta äänitysten vähäisyydestä johtuen en pysty antamaan mitään lopullista ja kaiken kattavaa arvioita, kun vertailukohtina ovat ainoastaan kamarimusiikissa trio ja sekstetto, ja ensin tulin siihen tulokseen, että Törnee voittaa Ringbomin, jonka teos paljasti vasta jälkikäteen syvimmän luonteensa, tuntuen alun alkaen mekaaniselta sävelkieleltään, mutta sitten sydänalaa lämmittävä tunnevoimaa, ah, mm. niin kauniissa hieman klassistisessa adagiossa teki tehtävänsä ja teos kokonaisuudessaankin vaikuttaa ylläpitävältä, jos näet jotain stravinskymäistä rimputusta pitää pinnallisuudessaan mittapuuna, mutta sitten Törneen pateettinen ja mollivoittoinen sävelkieli sekä yhtä lailla polyfoninen voima eräissä osissa saivat minut kallistumaan von Törneen, pankinjohtajan pojan, teosta suosivaksi, pitäessäni sitä duuri-ja mollitonaalisuuden käsittämän emotionaalisen referenssisysteemin takia parhaana, mutta ei, sittenkään Ringbomin omaperäinen ja arastelevan modernistinen musiikki ei häviä tälle hiukkaakaan, ja kummankin osoittauduttua näissä teoksissa Sibeliusta paljon kiinnostavammiksi säveltäjiksi.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu