oli sen yhden juopon puolalais-kommunistin päätös jahdata pakenevia saksalaisjoukkoja Dresdenin* suuntaan päivää ennen Niederkainan joukkolahtausta. Yksi puolalais-proffa sanoo, että tämän takia puolalaiset ovat syyttömiä. Mutta mitä merkitystä tällä on?
* Tämä oli siis sama Dresden, joka oli pommitettu liekkimereksi vain pari kuukautta sitten.
22. huhtikuuta - eli samana päivänä kun 52. armeijan 254. kivääridivisioona lahtasi tiililatoon talutettuja antautuneita volkssturmilaisia - se 2. puolalaista armeijaa komentanut juoppo puolalainen kutsui suurimman osan Dresdeniin käskemistään joukoista takaisin paikkaamaan saksalaisten vastahyökkäyksen aiheuttamaa aukkoa linjoissa. 2. Puolan armeijasta vain 9. jalkaväkidivisioona pysyi Dresdenin lähettyvillä.
Jos puolalaisilla oli vuosikymmenien ajalta saksalaisvihaa jo ennestään ilmankin kommunistien kiihottelua, he olisivat hyvin voineet ehtiä takaisin Bautzeniin ja toteuttaa vihaansa saksalaisia kohtaan myös Niederkainan kylässä. Lahdattuaan tiililadossa volkssturmilaisia neuvostoliittolaiset lahtasivat lisää läheisellä hautausmaalla ja kaupungin ampumaradalla ja päälle vielä vangiksi otettuja Bautzenin vankilan puolustajia. Eiköhän puolalaiset olisi mielellään liittyneet mukaan tuohonkin, etenkin kun otetaan huomioon mitä etniset saksalaiset kokivat ympäri Eurooppaa koko sodan jälkeen.
24. huhtikuuta kenraalimajuri Hermann Leopold August von Oppeln-Bronikowskin komentaja 20. panssaridivisioona onnistui puskemaan piirityksen läpi Bautzeniin puristukseen jääneiden saksalaisjoukkojen avuksi. Puolalaiset yksiköt kyllä yrittivät siinäkin vaiheessa vastahyökkäystä ja Bautzenin vapautus neuvostoliittolaisista ja puolalaisista joukoista vaati runsasta verenvuodattelua talosta toiseen taistellessa, jotta neuvostoliittolaiset ja puolalaiset vastarintapesäkkeet saatiin klaarattua pois koko kaupungista.
Mutta tietenkin Crostwitzissa muistomerkki on omistettu puolalaisille, vaikka Crostwitz kuuluu tänäkin päivänä Saksin alueen Bautzeniin.
https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Pomnik_%C5%BCo%C5%82nierzy_polskich_Crostwitz.jpg
Eli te suutasoittelevat sukkanukettelijat voitte suksia kuuseen.
Sodan jälkeen taas oli erilaista enimmäkseen teoreettista vastarintaa liittoutuneita miehittäjiä vastaan werwolfien muodossa. Werwolfit eivät edes loppujen lopuksi olleet mitään muuta kuin jotain metsässä asustelevia huppelis-kukkeleita, mutta näköjään silti olivat semmoinen paranoian aihe, että Ústíssa järjestettiin heinäkuussaa 1945 niinkin pian saksalaisten antauduttua pogromi etnisiä saksalaisia vastaan ammustehtaalla sattuneen räjähdyksen jälkeen. Vladimír Keiser on sanonut haastattelussa, että siitä räjähdyksestä oli kahdeksan eri hypoteesia, joista kaikki olivat uskottavia. Sametti-vallankumouksen jälkeen Keiser päätyikin Jan Havelin ja saksalais-historioitsija Otfrid Pustejovskin kanssa tulokseen, että räjähdyksen olivat masinoineet kommunistit saadakseen tekosyyn pakkosiirtää etnisiä saksalaisia. Lidové Noviny -julkaisun Kaiser esitti uuden näkemyksen, että länsivallat olisivat myös olleet mukana Ustin ammustehtaan räjähdyksen järjestämisessä, mutta eri syistä: Länsivallat halusivat tuhota saksalaisten tuottamat Daimler-Benz DB 605 -lentokonemoottorit, jotka olivat myös olleet niihin aikoihin varastoituna ammusvarastossa.
František Hanzlík taas uskoo naiivisti, että Ustin ammustehtaan räjähdys olisi johtunut Panzerfaustin vahinkolaukauksesta. Monet muut uskovat, että ammustehtaan räjähdys olisi johtunut yksinkertaisesti siitä, että joku tehdastyöläinen pudotti vahingossa räjähteitä (ei edes ole selvää, että räjähteen pudottanut olisi ollut etninen saksalainen).
* Tämä oli siis sama Dresden, joka oli pommitettu liekkimereksi vain pari kuukautta sitten.
22. huhtikuuta - eli samana päivänä kun 52. armeijan 254. kivääridivisioona lahtasi tiililatoon talutettuja antautuneita volkssturmilaisia - se 2. puolalaista armeijaa komentanut juoppo puolalainen kutsui suurimman osan Dresdeniin käskemistään joukoista takaisin paikkaamaan saksalaisten vastahyökkäyksen aiheuttamaa aukkoa linjoissa. 2. Puolan armeijasta vain 9. jalkaväkidivisioona pysyi Dresdenin lähettyvillä.
Jos puolalaisilla oli vuosikymmenien ajalta saksalaisvihaa jo ennestään ilmankin kommunistien kiihottelua, he olisivat hyvin voineet ehtiä takaisin Bautzeniin ja toteuttaa vihaansa saksalaisia kohtaan myös Niederkainan kylässä. Lahdattuaan tiililadossa volkssturmilaisia neuvostoliittolaiset lahtasivat lisää läheisellä hautausmaalla ja kaupungin ampumaradalla ja päälle vielä vangiksi otettuja Bautzenin vankilan puolustajia. Eiköhän puolalaiset olisi mielellään liittyneet mukaan tuohonkin, etenkin kun otetaan huomioon mitä etniset saksalaiset kokivat ympäri Eurooppaa koko sodan jälkeen.
24. huhtikuuta kenraalimajuri Hermann Leopold August von Oppeln-Bronikowskin komentaja 20. panssaridivisioona onnistui puskemaan piirityksen läpi Bautzeniin puristukseen jääneiden saksalaisjoukkojen avuksi. Puolalaiset yksiköt kyllä yrittivät siinäkin vaiheessa vastahyökkäystä ja Bautzenin vapautus neuvostoliittolaisista ja puolalaisista joukoista vaati runsasta verenvuodattelua talosta toiseen taistellessa, jotta neuvostoliittolaiset ja puolalaiset vastarintapesäkkeet saatiin klaarattua pois koko kaupungista.
Mutta tietenkin Crostwitzissa muistomerkki on omistettu puolalaisille, vaikka Crostwitz kuuluu tänäkin päivänä Saksin alueen Bautzeniin.
https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Pomnik_%C5%BCo%C5%82nierzy_polskich_Crostwitz.jpg
Eli te suutasoittelevat sukkanukettelijat voitte suksia kuuseen.
Sodan jälkeen taas oli erilaista enimmäkseen teoreettista vastarintaa liittoutuneita miehittäjiä vastaan werwolfien muodossa. Werwolfit eivät edes loppujen lopuksi olleet mitään muuta kuin jotain metsässä asustelevia huppelis-kukkeleita, mutta näköjään silti olivat semmoinen paranoian aihe, että Ústíssa järjestettiin heinäkuussaa 1945 niinkin pian saksalaisten antauduttua pogromi etnisiä saksalaisia vastaan ammustehtaalla sattuneen räjähdyksen jälkeen. Vladimír Keiser on sanonut haastattelussa, että siitä räjähdyksestä oli kahdeksan eri hypoteesia, joista kaikki olivat uskottavia. Sametti-vallankumouksen jälkeen Keiser päätyikin Jan Havelin ja saksalais-historioitsija Otfrid Pustejovskin kanssa tulokseen, että räjähdyksen olivat masinoineet kommunistit saadakseen tekosyyn pakkosiirtää etnisiä saksalaisia. Lidové Noviny -julkaisun Kaiser esitti uuden näkemyksen, että länsivallat olisivat myös olleet mukana Ustin ammustehtaan räjähdyksen järjestämisessä, mutta eri syistä: Länsivallat halusivat tuhota saksalaisten tuottamat Daimler-Benz DB 605 -lentokonemoottorit, jotka olivat myös olleet niihin aikoihin varastoituna ammusvarastossa.
František Hanzlík taas uskoo naiivisti, että Ustin ammustehtaan räjähdys olisi johtunut Panzerfaustin vahinkolaukauksesta. Monet muut uskovat, että ammustehtaan räjähdys olisi johtunut yksinkertaisesti siitä, että joku tehdastyöläinen pudotti vahingossa räjähteitä (ei edes ole selvää, että räjähteen pudottanut olisi ollut etninen saksalainen).
Vastaukset 7
Vanhimmat
Mitä kaikkea puuttuu vielä uhriutumis-olympialaisista ihmisten "puolesta", joita et ole ikinä tavannutkaan?
Siinä vaiheessa kun länsiliittoutuneet pääsivät Reininmaalle, peli olikin Natsi-Saksan kannalta jo pelattu.
Mitä taas tulee itärintamaan samoihin aikoihin, Karol Świerczewski (puolalais-kommunisti) toimi Spremberg-Torgaun offensiivin eteläiselle puolelle sijoittuneen Bautzenin taistelun aikana Ivan Konevin ohjeita vastaan.
Konevin ohjeiden mukaan Świerczewskin olisi pitänyt turvata eteläinen sivusta. Sen sijaan Świerczewski jahtasikin pakenevia saksalaisjoukkoja Dresdenin suuntaan, mikä antoi sajsalaisren puolella Ferdinand Schörnerille sauman pysäyttää 1. ukrainalais-rintaman etenemisen ja tunkea vihollislinjojen läpi Berliiniin.
Tässä saksalaisilla oli tavoitteena pitää Berliini hallussa ennen antautumista länsi-liittoutuneille, mutta asia erikseen onkin olivatko länsiliittoutuneet merkittävästi vähemmän brutaaleja saksalaisia kohtaan kuin kostonhimoiset neuvostoliittolaiset ja slaavit kuten puolalaiset ja tsekit.
Kuten pitäisi olla selvää, samoilla perusteilla kuin surkuteltaisiin Niederkainassa kostona lahdattujen volkssturm-taistelijoiden puolesta, pitäisi antaa sitäkin enemmän sympatiaa saksalaisten sotarikoksesta käyvän Horkan kenttäsairaalan teurastuksen uhreille:
》A Polish military hospital convoy from the same division was ambushed near Horka, with most of its personnel and wounded executed (about 300 casualties – the Horka massacre). There was only one survivor, chaplain Jan Rdzanek. The division commander, Colonel Aleksander Łaski, was taken captive.《
https://en.wikipedia.org/wiki/Battle_of_Bautzen_(1945)#Polish_retreat
P.S. Samasta linkatusta Wikipedian osiosta ilmenee myös miksi "Crostwitzissa muistomerkki on omistettu puolalaisille, vaikka Crostwitz kuuluu tänäkin päivänä Saksin alueen Bautzeniin". Ole hyvä, voit kiittää myöhemmin. :)
"Tässä saksalaisilla oli tavoitteena pitää Berliini hallussa ennen antautumista länsi-liittoutuneille"
Goebbelsilla oli tavoitteena tehdä erillisrauha neukkujen kanssa:
Joseph Goebbels kannatti useaan otteeseen sodan loppuvaiheessa erillisrauhan solmimista Neuvostoliiton kanssa. Hänen tavoitteenaan oli purkaa Saksan kahden rintaman sota ja keskittää voimat länsiliittoutuneita vastaan.
Keskeisiä seikkoja Goebbelsin pyrkimyksistä:
Strateginen perustelu: Goebbels uskoi, että Saksa ei pystyisi voittamaan sotaa molemmilla rintamilla samanaikaisesti. Hän piti Stalinia "realistisempana" neuvottelukumppanina kuin Winston Churchillia tai Franklin D. Rooseveltia, joita hän piti ideologisesti perumattomina vihollisina.
Ajoitus ja ehdotukset: Goebbels painosti Hitleriä neuvotteluihin erityisesti suurten tappioiden, kuten Stalingradin (1943) jälkeen. Vuonna 1943 hän ehdotti Hitlerille, että Saksan tulisi päästä sopimukseen joko idän tai lännen kanssa välttääkseen täydellisen romahduksen.
Hitlerin vastustus: Adolf Hitler torjui Goebbelsin ja ulkoministeri Joachim von Ribbentropin rauhanaloitteet toistuvasti. Hitler uskoi, että neuvottelut heikkouden tilassa olisivat turhia ja että Saksan tulisi ensin saavuttaa merkittävä sotilaallinen voitto ennen diplomaattisia avauksia.
Neuvostoliiton "rauhanhoukuttimet": Saksan ja Neuvostoliiton välillä liikkui sodan aikana (erityisesti 1942–1943) huhuja salaisista rauhantunnusteluista, joita käytiin muun muassa Tukholmassa. On kuitenkin epäselvää, olivatko nämä Stalinin puolelta vakavia ehdotuksia vai taktista peliä länsiliittoutuneiden painostamiseksi.
Lopulta Goebbelsin toiveet erillisrahasta jäivät tuloksettomiksi Hitlerin perumattoman asenteen ja liittoutuneiden Casablancan konferenssissa (1943) sopiman "ehdottoman antautumisen" vaatimuksen vuoksi.
Göbbelsin hallinnon yrittämä erillisrauha Neuvostoliiton kanssa onkin asia erikseen.
Hitler nimitti testamentissaan viimeisiksi töikseen hallinnon, johon kuuluivat Martin Bormann, Josef Göbbels, Karl Dönitz ja Hans Krebs. Tämä hallinto olikin ennätyksellisen lyhytikäinen.
Pari päivää kestäneen Göbbelsin hallinnon yritys neuvotella Neuvostoliiton kanssa Hans Krebsin kautta oli sitäkin ironisempaa, koska pari päivää tätä aiemmin Hitler oli erottanut Heinrich Himmlerin virastaan Himmlerin yritettyä neuvotella länsiliittoutuneiden kanssa Saksan antautumisesta. Hitler oli pitänyt tätä pahimpana petoksena, mikä oli ollut hänelle alunperinkin motivoiva syy kirjoittaa viimeinen testamenttinsa.
Göbbels puolestaan yritti yhden päivän kestäneen hallinnon aikana neuvotella Hans Krebsin kautta neuvostoliittolaiskomentaja Vasili Tsuikovin kanssa. Josif Stalin puolestaan esittiTsuikovin kautta kysymyksiä Krebsille.
Göbbelsin ohjeistama kirje oli tiedottanut neuvostoliittolaisia Hitlerin itsemurhasta ja Krebs vastasi esitettyyn kysymykseen, että Hitlerin itsemurhasta ei ollut tiedotettu julkisesti, jotta petturiksi julistettu Himmler ei saisi vihiä ja loisi omaa hallintoaan. Näköjään kun Krebs sanoi, että Himmler ei tiennyt asiasta, tämä tarkoitti Himmlerin erottamisen natsipuolueesta tapahtuneen tämän selän takana. Krebs mainitsi, että Hitlerin itsemurha tulisi julkistaa "kun ehdot aselevolle ovat toteutuneet ja uusi hallinto on laillistettu".
Tästä huolimatta neuvottelut eivät tuottaneet hedelmää. Josef ja Magda Göbbels tappoivat itsensä ja omat lapsensa pian tämän jälkeen eikä pakomatkalle lähtenyt Martin Bormann päässyt puusta pitkään, vaikka hänen kohtalostaan oli pitkään epäselvyyksiä.
Karl Dönitzin ohjaama Flensburgin hallinto (tunnettu myös Schwerin von Krosigk -kabinettina) ottikin ohjat, mutta senkin tilalle tuli pian Saksan miehitysvyöhykkeiden Liittoutuneiden Kontrollineuvosto (Vier Mächte).
https://en.wikipedia.org/wiki/Goebbels_cabinet
Bautzen oli edelleenkin saksalaisten hallussa 8.5.1945 kun Saksa antautui liittoutuneille.
Saksalaisten joukot eivät kuitenkaan onnistuneet objektiivissaan murtautua 1. ukrainalaisrintaman linjojen läpi Berliinin avuksi.
Bautzenin saaminen takaisin haltuun oli saksalaisten viimeinen taktinen voitto itärintamalla. Strategisesti isommassa mittakaavassa Bautzenin "voitolla" ei voinut enää olla painoarvoa.
Mitä hyviä teoksia löytyy Bautzenin taistelusta?