Onko meiltä puuttunut jotain oleellista vaeltaessamme Herran omina? Onko kaikkea ollut sittenkin riittävästi? Onko tultu toimeen, selvitty vaikeuksista ja säilytetty toivo, vaikka olisi ollut tuhat syytä toivottomuuteen? Herra on tainnut siunata tiemme, vaikka olemme olleet sille sokeita. Ehkä olisimme tahtoneet leveämpää leipää, huolettomampaa elämää ja ongelmatonta maastoa, mutta sellaista ei ole meille annettu. Eikä olisi pitänytkään. Jumala on luvannut meille siunauksensa, mutta ei ongelmattomuutta. Kulkiessamme erämaassamme kuin Israelin kansa omassaan me napisemme ja kapinoimme, ja silti Herra pitää meistä huolen. Meille on annettu riittävästi iloa ja sopivasti murhetta. Mitään ei ole puuttunut. – Mitä nyt kiitokset on tahtonut toistuvasti kuivua huulillemme!
Aito Herran oma ei kiroile ei juovu ei ole agressiivisesti käyttäytyvä
Anonyymi-ap
0113
1Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.