Olen 17v naisoletettu,kokki opiskelia jolla on menossa toinen vuosi opintoja. Olen siis miettinyt ja suunitellut meneväni armeijaan kun opinnot loppuu ja olen kertonut tästä mun perheelleni. Noh ei ihan positiivisella asenteella ole ottanut tätä. Broidini on sanonut että ne ei välttämättä ota naisia armeijaan ja mää sanoin että ottaa mun broidini GOOGLAA että ottaako vastaus oli ottaa. Mutsini on sanonut että mun pituus estää (oon 157cm) mää sit sanoin ei estä sielä on ollut minustakin lyhyempiä. Näistä on kyllä aikaa ja käyn kyllä lenkillä armeijan takia koska haluan hyvän kunnon. Plus myöhemmin itseni takia koska harrastan kyllä kamppailu lajia johon tarvitsen myöskin kuntoa. Mutta kummiskin minkä takia mun perhe suhtautuu näin mun tähän armeija päätökseen?
Kiitos etukäteen
Kiitos etukäteen
Vastaukset 4
Vanhimmat
Käy katsoon jos kiinnostaa.
Ei jää kaduttamaan.
Varmasti voi huonompia valintoja elämässä tehdä.
Ei tuo pituus mikään ongelma ole.
Jospa se tuli vanhemmille yllätyksenä, että tytär haluaa armeijaan. Eivät tainnut oikein tietää, miten suhtautua asiaan.
Niilläkin varmaan mieli muuttuu, kun vähän aikaa kuluu.
Sinä itsehän sen saat päättää, menetkö. Ainakin heti kun tulet täysi-ikäiseksi.
Ei armeijaan ole pituusrajaa, sinne pääsee lyhyemmätkin siinä kuin pitkät.
Älä pahoita mieltäsi tuosta miten kotona suhtauduttiin. Juttele asiasta ihan normaalisti omaisten kanssa, he kyllä tottuvat ajatukseen. Ja voithan myös kertoa, miltä heidän reaktionsa sinusta tuntui, ettei tuntunut hyvältä. Vaikuttaa, että pystytte kuitenkin keskustelemaan yhdessä asioista.
Hyvät suunnitelmat sinulla on. Silloin kun olin itse nuori nainen, ei naiset vielä päässeet armeijaan, olisin ehkä mennytkin jos olisi ollut mahdollista.
Tsemppiä sinulle. Ehkä vaikuttaa tylsältä kliseeltä, mutta asioilla on tapana järjestyä.
Naisoletettu??????
Mitä vikaa tossa on jos sanon itseäni naisoletetuksi ???