Äiti soitti eilen ja oli ihan sekaisin. Syytti minua siskon masennuksesta. Kuulemma olen aina ollut vaikea enkä ymmärrä miten "Anna on niin herkkä ja hänellä on vaikeaa". Olen auttanut siskoani (25v) jo vuosia kaikessa. Lainasin rahaa, kuljettelin paikkoihin, kuuntelin valituksia tuntikausia puhelimessa. Ajattelin että siskoa pitää auttaa vaikka olisi vaikea luonne.
Kun olin sairaalassa leikkauksessa pari vuotta sitten, Anna ei käynyt katsomassa kertaakaan vaikka asuu samalla paikkakunnalla. Silloin tajusin että hän ei ole koskaan auttanut minua takaisin. Lopetin avustamisen ja sanoin että nyt hänen täytyy hoitaa asiansa itse.
Sen jälkeen Anna alkoi levittää perheessä tarinoita siitä kuinka "itsekäs" olen ja että "en ole koskaan välittänyt perheestä". Vaikea kuvailla hänen toimintaansa, mutta on ollut ressukkakuorestaan huolimatta yllättävän ovela ja ahkera kääntämään ihmisiä minua vastaan.. perheen lisäksi muitakin. Ja osaa oikeassa paikassa olla herttainen ja tirauttaa kyyneleen. Etenkin miehet uskovat kaiken mitä hän sanoo ja nykyinen miehensä on kiltti ja palveleva.
Yritin pyytää apua isoveljeltä, mutta hän sanoi että "voisit olla hieman lempeämpi Annalle, hän käy läpi vaikeaa aikaa". Hänellä tuntuu aina olevan vaikea aika... Käsittämätöntä miten kaikki uskoo Annaa, joka on aina ollut dramaattinen, mutta eivät minua joka olen ollut kiltti ja avulias. Anna sai aina huomiota kun itki ja raivosi, minun piti olla se järkevä. Nyt kaikki uskoo että minä olen jotenkin kummallisesti syyllinen Annan masennukseen.
Mietin lapsuutta. Isoveli oli äidin kultapoika joka ei tehnyt koskaan väärin. Anna oli ressukka joka sai tehdä mitä halusi. Minun piti aina "ymmärtää" muita, olla kiltti ja huomaamaton. Jos en ollut, sain muiden syyt niskoilleni. Niin ja isämme, hän oli aina töissä.
Onko liioittelua jos mietin että perheessämme on narsistinen dynamiikka?
Kun olin sairaalassa leikkauksessa pari vuotta sitten, Anna ei käynyt katsomassa kertaakaan vaikka asuu samalla paikkakunnalla. Silloin tajusin että hän ei ole koskaan auttanut minua takaisin. Lopetin avustamisen ja sanoin että nyt hänen täytyy hoitaa asiansa itse.
Sen jälkeen Anna alkoi levittää perheessä tarinoita siitä kuinka "itsekäs" olen ja että "en ole koskaan välittänyt perheestä". Vaikea kuvailla hänen toimintaansa, mutta on ollut ressukkakuorestaan huolimatta yllättävän ovela ja ahkera kääntämään ihmisiä minua vastaan.. perheen lisäksi muitakin. Ja osaa oikeassa paikassa olla herttainen ja tirauttaa kyyneleen. Etenkin miehet uskovat kaiken mitä hän sanoo ja nykyinen miehensä on kiltti ja palveleva.
Yritin pyytää apua isoveljeltä, mutta hän sanoi että "voisit olla hieman lempeämpi Annalle, hän käy läpi vaikeaa aikaa". Hänellä tuntuu aina olevan vaikea aika... Käsittämätöntä miten kaikki uskoo Annaa, joka on aina ollut dramaattinen, mutta eivät minua joka olen ollut kiltti ja avulias. Anna sai aina huomiota kun itki ja raivosi, minun piti olla se järkevä. Nyt kaikki uskoo että minä olen jotenkin kummallisesti syyllinen Annan masennukseen.
Mietin lapsuutta. Isoveli oli äidin kultapoika joka ei tehnyt koskaan väärin. Anna oli ressukka joka sai tehdä mitä halusi. Minun piti aina "ymmärtää" muita, olla kiltti ja huomaamaton. Jos en ollut, sain muiden syyt niskoilleni. Niin ja isämme, hän oli aina töissä.
Onko liioittelua jos mietin että perheessämme on narsistinen dynamiikka?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.