Nuori ja lapsi itkevät koska tuntevat yksinäisyyttään kun vaikeasti kuuluvat ryhmään kun kukaan pidä heistä, tuntuu.
Aikuinen joka kävi peruskoulut läpi ja vähän ylempiä kouluja on löytänyt itsensä oivaltavan uskonnollisenkin taustoiltaan ajatuksen kaikkeuden yhteydestä.
- "Et ole yksin" - sanoo jopa Bhagavadh Gita.
Aikuisena pohjoisessa tulee tietoiseksi, että en ole yksilöllinen, koska ajatukset mitä tulevat päähän, eivät ole minun ajatuksia. Säännön mukaan minun on annettava niiden olla, olla takertumatta ajatuksiin, eikä pitää niitä ominani, koska nuoret pitävät muiden ajatuksia ominaan, vaikka eivät ne ole. Aikuinen osaa tietää, että ei ole itse ajatellut asioita. Se aikuisuudessa onkin turhauttavaa, että MIKÄÄN OLE MINUN OMAA. Aikuinen kaipaa nuoruuden egoismia, yksilöllisyyttä kun siihen vielä uskoi ja tiesi. Tänään ei enää uskoo ja tietää, että kun kadulla tulee ajatus tai tahto tehdä tai olla jotakin, niin se tulee vieressä seisovilta ihmisiltä vain. He yhdessä synnyttivät vahvan sosiaalisen energian, joka periytyi minulle ja minä tunsin sen. Mitä mielenkiintoista siinä on? Ei mitään. Se vie vain minulta aikaa ja voimaa tuntea ajatukset joka kertaa kun ajatuksia on paljon ja tilanteita. Kuka tarvitsee sellaista antihenkilökohtaista tietoa ja missä päin ovat silkkaa henkilökohtaisia ajatuksia elämässä? Ei niitä ole. Kaikki on kommunistista perimältään.
Silti joku herää vaatimaan itselleen kaiken, jättämättä muille. Siksi sanotaan, että elämässä pitää taistella kuulemma. Se tarkoittaa käyttää kehoaan. Älykäs osaa myös käyttää kehoaan kun sivistyksen jälkeen päätyi siihen. Rikas kehonsa käyttö olisi ollut isompaa älykkyyttä ja mitä kehollaan saavuttaa elämässä!
Huomaan kuitenkin miten isoa on ryhmäsosiaalista telepaattista olemassaoloa viettävät aasialaiset ihmiset, että eivät rupea jopa puhumaan ja telepaattinen läsnäolo käy vuoropuhelua tavallista aktiivisemmin, esimerkiksi kiinalaisilla.
Miksi puhua kun voi ajatella hiljaa kaiken?
Aikuinen joka kävi peruskoulut läpi ja vähän ylempiä kouluja on löytänyt itsensä oivaltavan uskonnollisenkin taustoiltaan ajatuksen kaikkeuden yhteydestä.
- "Et ole yksin" - sanoo jopa Bhagavadh Gita.
Aikuisena pohjoisessa tulee tietoiseksi, että en ole yksilöllinen, koska ajatukset mitä tulevat päähän, eivät ole minun ajatuksia. Säännön mukaan minun on annettava niiden olla, olla takertumatta ajatuksiin, eikä pitää niitä ominani, koska nuoret pitävät muiden ajatuksia ominaan, vaikka eivät ne ole. Aikuinen osaa tietää, että ei ole itse ajatellut asioita. Se aikuisuudessa onkin turhauttavaa, että MIKÄÄN OLE MINUN OMAA. Aikuinen kaipaa nuoruuden egoismia, yksilöllisyyttä kun siihen vielä uskoi ja tiesi. Tänään ei enää uskoo ja tietää, että kun kadulla tulee ajatus tai tahto tehdä tai olla jotakin, niin se tulee vieressä seisovilta ihmisiltä vain. He yhdessä synnyttivät vahvan sosiaalisen energian, joka periytyi minulle ja minä tunsin sen. Mitä mielenkiintoista siinä on? Ei mitään. Se vie vain minulta aikaa ja voimaa tuntea ajatukset joka kertaa kun ajatuksia on paljon ja tilanteita. Kuka tarvitsee sellaista antihenkilökohtaista tietoa ja missä päin ovat silkkaa henkilökohtaisia ajatuksia elämässä? Ei niitä ole. Kaikki on kommunistista perimältään.
Silti joku herää vaatimaan itselleen kaiken, jättämättä muille. Siksi sanotaan, että elämässä pitää taistella kuulemma. Se tarkoittaa käyttää kehoaan. Älykäs osaa myös käyttää kehoaan kun sivistyksen jälkeen päätyi siihen. Rikas kehonsa käyttö olisi ollut isompaa älykkyyttä ja mitä kehollaan saavuttaa elämässä!
Huomaan kuitenkin miten isoa on ryhmäsosiaalista telepaattista olemassaoloa viettävät aasialaiset ihmiset, että eivät rupea jopa puhumaan ja telepaattinen läsnäolo käy vuoropuhelua tavallista aktiivisemmin, esimerkiksi kiinalaisilla.
Miksi puhua kun voi ajatella hiljaa kaiken?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.