Lähtee vain kävelemään kävelemisen ilosta tai ajan tappamisen takia. Ilman mitään erikoista määränpäätä tai matkasuunnitelmaa. Itsehän aloitin tämän jo joskus teininä. Olin juuri tuolloin siinä yksinäisyyden kriittisessä alkuvaiheessa ja jollain tasolla tippunut pois jo osittain tutuista lapsuuden kaveripiireistä. Vanhemmat luultavasti ihmettelivät, miksi olen aina vain kotona. En kai kehdannut todellista syytä myöntää, joten päätin lähteä ulos ja tappaa aikaani pitkillä kävelylenkeillä. Eivätköhän hekin totuuden tienneet, mutta eivät kehdanneet mitään sanoa. Pian kehitin tästä tavan, jota jatkui pitkälle aikuisuuteen. Välillä jäi pois kun elämään sai jotain muuta sisältöä, mutta olen huomannut että aina siihen palaan. Kai siitä on kehittänyt itselleen jonkun henkireiän.
Tein tätä pitkään myös bussiliikenteessä, hyppäsin bussista toiseen vailla määränpäätä. Joskus kävelin, välillä matkustin bussilla, sitten huomasin että olen hevonperseessä ja lähdin takaisin. Ainakin vanhempien mäkätys loppui, vaikka mitään sosiaalista elämää ei kylläkään ollut, eikä tullut. Kävelyssä huomasin myöhemmin saavuttavani meditaation kaltaisen tilan, jossa ei ajattele mitään, pää on täysin tyhjä ajatuksista, ehkä siksi jäin siihen koukkuun. Teininä en tietenkään tätä tajunnut. Myös pyörällä tullut harrastettua tuota. Kävelyssä on parempaa suurempi rasitus, joka auttaa myös uniongelmiin. Kun on väsynyt ei takerru ajatuksissaan menneisyyden traumoihin, eikä sorru ylianalysointiin. Ainoa negatiivinen seikka lienee suuri kenkien kulutus. Suosittelen.
Tein tätä pitkään myös bussiliikenteessä, hyppäsin bussista toiseen vailla määränpäätä. Joskus kävelin, välillä matkustin bussilla, sitten huomasin että olen hevonperseessä ja lähdin takaisin. Ainakin vanhempien mäkätys loppui, vaikka mitään sosiaalista elämää ei kylläkään ollut, eikä tullut. Kävelyssä huomasin myöhemmin saavuttavani meditaation kaltaisen tilan, jossa ei ajattele mitään, pää on täysin tyhjä ajatuksista, ehkä siksi jäin siihen koukkuun. Teininä en tietenkään tätä tajunnut. Myös pyörällä tullut harrastettua tuota. Kävelyssä on parempaa suurempi rasitus, joka auttaa myös uniongelmiin. Kun on väsynyt ei takerru ajatuksissaan menneisyyden traumoihin, eikä sorru ylianalysointiin. Ainoa negatiivinen seikka lienee suuri kenkien kulutus. Suosittelen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Vastaan vaikka mulla kaksi ystävää. Sehän on just kävelyssä rentouttavaa kun sä et tee etukäteissuunnitelmia. Lähet kävelylle ja kävelet ympäristössä joka on sun mieleen. Kävely tekee hyvää niin fyysisesti kuin psyykkisesti. Ei siitä kannata ottaa paineita. Pitää paikkansa että kengät kuluu,mutta sen takia en niihin rahaa tuhlaa.
Tuohan on tosi terveellinen tapa kuluttaa aikaa. Saa liikuntaa, saa happea, näkee luontoa, ja kyllä muitakin ihmisiä ohimennen samalla.
Kenkiä varmaankin kuluttaa, mutta saahan niitä uusia, vaikka edullisempiakin. Hyvän olon takia kannattaa vähän maksaakin, jos on sen verran varaa.
Lähes päivittäin käyn kävelemässä yksin kun seuraa ei ole. Matkat vaihtelee 5 kilsasta 15 kilsaan riippuen päivästä ja jalkojen tuntemuksista. Ikä alkaa jo seitenkymppisellä muijalla painaa eikä ole enää niin ketterä kuin nuorempana, mutta aikaa on kun ei enää työt haittana. Sateella ei enää huvita lenkkeillä, sitäkin tuli ihan tarpeeksi jo harrastettua työelämässä ollessa kun matkat joko kävellen tai kesällä pyörällä vuosikymmeniä..