Pietarsaari on pieni kaupunki, mutta se on täynnä elämää, värejä ja erilaisia tarinoita. Meillä puhutaan suomea, ruotsia, englantia ja montaa muuta kieltä – ja se tekee kaupungistamme ainutlaatuisen. Monikulttuurisuus ei ole vain sana, se näkyy arjessa: kauppojen hyllyillä, ruokatuoksuissa kaduilla, koululuokissa ja kahvipöytäkeskusteluissa.
On ollut ilo nähdä, kuinka kaupunki on ottanut vastaan ukrainalaisia pakolaisia lämpimästi. Se on osoitus siitä, että meillä on sydäntä – ja tilaa. Mutta samaan aikaan olisi hienoa nähdä, että Pietarsaareen saapuisi ihmisiä myös muualta maailmasta: Afrikasta, Aasiasta, Lähi-idästä, Etelä-Amerikasta. Kaikilla on jotain arvokasta annettavaa.
Pakolaisuus ei ole valinta – se on usein seurausta sodasta, vainosta tai luonnonkatastrofeista. Kun ihmiset joutuvat jättämään kotinsa, he tarvitsevat uuden paikan rakentaa elämänsä uudelleen. Miksi ei Pietarsaaressa? Meillä on turvallinen ympäristö, rauhallinen arki ja yhteisö, joka voi kasvaa vielä monipuolisemmaksi ja vahvemmaksi.
Monikulttuurisuus ei vie mitään pois – se tuo lisää. Lisää ruokia, tapoja, näkökulmia ja ystäviä. Se kasvattaa meitä ihmisinä. Ja rehellisesti sanottuna: jos me haluamme, että Pietarsaari pysyy elävänä ja kiinnostavana paikkana tulevaisuudessakin, tarvitsemme uusia ihmisiä, uusia tarinoita ja uusia alkuja.
Toivotaan siis avoimin mielin ja sydämin, että tulevaisuudessa yhä useampi pakolainen – mistä päin maailmaa tahansa – löytäisi kodin juuri täältä.
On ollut ilo nähdä, kuinka kaupunki on ottanut vastaan ukrainalaisia pakolaisia lämpimästi. Se on osoitus siitä, että meillä on sydäntä – ja tilaa. Mutta samaan aikaan olisi hienoa nähdä, että Pietarsaareen saapuisi ihmisiä myös muualta maailmasta: Afrikasta, Aasiasta, Lähi-idästä, Etelä-Amerikasta. Kaikilla on jotain arvokasta annettavaa.
Pakolaisuus ei ole valinta – se on usein seurausta sodasta, vainosta tai luonnonkatastrofeista. Kun ihmiset joutuvat jättämään kotinsa, he tarvitsevat uuden paikan rakentaa elämänsä uudelleen. Miksi ei Pietarsaaressa? Meillä on turvallinen ympäristö, rauhallinen arki ja yhteisö, joka voi kasvaa vielä monipuolisemmaksi ja vahvemmaksi.
Monikulttuurisuus ei vie mitään pois – se tuo lisää. Lisää ruokia, tapoja, näkökulmia ja ystäviä. Se kasvattaa meitä ihmisinä. Ja rehellisesti sanottuna: jos me haluamme, että Pietarsaari pysyy elävänä ja kiinnostavana paikkana tulevaisuudessakin, tarvitsemme uusia ihmisiä, uusia tarinoita ja uusia alkuja.
Toivotaan siis avoimin mielin ja sydämin, että tulevaisuudessa yhä useampi pakolainen – mistä päin maailmaa tahansa – löytäisi kodin juuri täältä.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Osmo ei kyllä tykkää.
Repii pelihousunsa varmaan.
Me Pitarsaaressa kannatamme monikulttuurisuutta kunhan käyttökieli on yksi yhteinen, kuten Ruotsissa.
Opetetaan muuttajille ruotsinkieli joka tulee myöhemmin olemaan valtakieli alueella. Suomenkielinen nuoriso puhuu jo kiitettävästi ruotsin, hyvän koululaitoksen ansiosta.
Valitettavan monet maailmanhalaajat ei ole oikein käyneet maailmalla eikä heillä ole täällä kulttuurien basaarissakaan arjen kosketuspintaa näihin maailman kulttuurilähettiläisiin.
Juuri sen takia olisikin pätevää lisätä saapuville ruotsinkielen opetusta ja maksaa lisää kotoutumis- eli rakkauspommitusrahaa.
Ajatushautomo Magmakin on huomannut, että 5-10 % uusista suomalaisista tulisi kotouttaa ruotsinkielellä, notta SFP puolueen stagnatoitunut 4-5% kannatus ei valtakunnan tasolla ainakaan vähenisi eli hiipuisi.
Siis lissää rahhaa!
Eiköhän ne "maailmanhalaajat" ole varmasti nähneet enemmän maailmaa kuin jotkut "elämän koululaiset".
Olisihan se hienoa kun kadulla näkyvien värien ja tuoksuvien maailmanruokien lisäksi voisimme kuulla myös muiden uskontojen rukouskutsujen uskovaisia jumalanpalvelukseen kuuluttavan.
Rikkautta se on tuo moninaisten uskontojen monikulttuurisuuskin eli miksi emme avaisi sitä mahdollisuutta myös heille.
Edistyksellisessä ruotsissa, missä ruotsinkieli on muuten maan ainoa virallinen kieli ja suomenkielellä on vähemmistökielen asema, monessa kaupungissa rukouskutsu kuuluu myös toisin kuin kirkonkelloin kuulutettuna.
Ruotsista on monta asiaa pietarsaareen tullut, kebap ja nuuska ja mitä vielä kaikkea...
Väärin suomenkielellä ei ole mutta meänkielellä on.
Aloittajan aika paksua probakandaa johon ei usko enää kuin pride kassa neiti
RKP:n puoluekokouksessa Närpiössä tehtiin päätös, jonka puolue on painanut unholaan.
Sielä kokous teki päätöksen Pohjanmaan alueen muuttamiseksi Ahvenanmaan kaltaiseksi itsehallintoalueeksi jossa ainoa kieli on ruotsi ja maata omistaa vain ko.alueen asukkaat.
No, tavoitteita on.
No tämä projektihan on koko ajan menossa, eikä surut sitä enään yritä häpeillen peitelläkkään.
Mutta tulee sitten se päivä kun suomenkieliset on ajettu ja muutoin poistuneet Pietarsaaren "monikulttuurisuudesta."
Se päivä on se päivä kun SFP viimein huomaa ja tajuaa valtakunnantasolla kokoansa suuremman vaikutusvaltansa tosiasiallisen koon.
Se on pieni.
Ja sitten on ikävä suomenkielisiä kaupunkilaisia.
No tämä projektihan on koko ajan menossa, eikä surut sitä enään yritä häpeillen peitelläkkään.
Mutta tulee sitten se päivä kun suomenkieliset on ajettu ja muutoin poistuneet Pietarsaaren "monikulttuurisuudesta."
Se päivä on se päivä kun SFP viimein huomaa ja tajuaa valtakunnantasolla kokoansa suuremman vaikutusvaltansa tosiasiallisen koon.
Se on pieni.
Ja sitten on ikävä suomenkielisiä kaupunkilaisia.
Saavat sitte surut saikata mamujen kans keskenään 😆
Jamas!
Kadulla tuoksuu kovjoen albanialaisen kreikkalainen moussaka.
Pietarsaarihan on itsekseen julistautunut myös yhdeksi pohjolan kulttuurihelmeksi (pärla), että puutarhakaupungiksi.
Monet kulttuurit tuovat tänne helmeen (pärla) myös uusia näkökulmia, tapoja, tapakulttuureita, mentaliteetteja, normeja ja tietynlaista nonchalanttia suhtautumista paikallisiin tapoihin, tapakulttuuriin ja normeihin.
Kultamunia!
Ja lisääkin tätä vaikka maailman kehittyneimmistä kolkista hakemalla hakien, houkutellen.
Pienenä sivuhuomiona tosin, alusmaassaan suomessa taannoin vuonna vieraillut Ruotsin kuningas Kaarle Kustaa ei kehdannut Pietarsaareen / Jakobstad-Jeppis asti tulla vaan kävi Karleby/ Kokkolassa, näyttäytymässä.
Oliko paikalliset ruotsinvallan jälkeiset edes yrittäneet Kustaataan kylään kutsua, sitä emme tiedä.
Vi vet inte.
No nyt on sitten tämän Kustaan ensimmäinen mutta ei ainoa tytär Kruununprinsessa Viktoria suomessa kylässä mutta onko häntäkään yritetty kutsua alusmaansa ensimmäistä ja viimeistä ruotsinkielistä linnaketta käynnillään kunnioittamaan, emme tiedä.
Ehkä on vielä liian aikaista, helmi (pärla) on katupölyssä ja puutarhat ei vielä kukoista.
Det vet vi.
Tuota moninaisen kielikulttuurin saattamista kaikkien kaupunkilaisten saataville voitaisiin kehittää pienellä kehityksellä.
Vipparin kuljettaja toivottaisi kaikille asiakkaille myös toisella kotimaisella Välkommen till resan, Tack och välkommen åter.
Näin hekin jotka eivät muuten kuule arjen kielirikkautta saisivat ja kokisivat elämyksellisen kulttuurimatkan, vaikkapa markettiin, kirjastoon tai mihin ikinä ovatkaan matkalla.
Riippumatta minkä äidinkielisiä sattuvat olemaankaan.
Siellä on liikaa värejä #TOO MUCH COLOURS!!!#
Tarkoittaako tämä aloittaja, että annamme perinnöksi nuorisolle Pietarsaaressa monikulttuurisuuden ja suomalaisuuteen kohdistuvan vihan?
Saisko tästä nyt viimein kysyä näinä kehityksen aikoina ja kun on tuo uskontoperusteinen paastokin varmaan saatu jo loivennettua, että muutama suupala kiinteääkin ruokaa on tullut haukattua.
On siis niin uskoakseni ja kuunkierron kalenterista tarkistettuani vielä olettaisin, että hiilihydraatit on saatu kohtuulkiseen vaateriin kognitiivisten toimintojen ja ajatustoiminnan käynnistämiseksi.
Onko babtistit SFP:n virallisesti terävin miekka ja iloiset JT epävirallisesti... tylsänäkin miekka paikallisen rikkauden kulttuurin edistämisen suojelussa, vartioinnissa.