On aivan eri asia kuunnella musiikkia syvästi pakahduttavana ja liikuttavana säveltaiteena, joka saattaa tuottaa jopa katharsiksen, kuin pinnallista aistinautintoa tai sentimenton omaisia tuntemuksia tavoitellen, mutta onhan esim. kevyt jääkärimarssikin eräällä tavalla tällainen isänmaallisia tuntemuksia herättävä kuuntelukokemus, joka nostaa tunteet pintaan, jos siihen tunnelmaan aikoo virittäytyä, niin sanoakseni.
Tästä kuin demonstraationa valaiseva esimerkki: Luulin Fennica sarjan levylle painetun tekstin mukaisesti levyn alkavan Sonnisen teoksella, kun en huomannut sen yläpuolella olevaa tekstiä, mutta ihmettelin kuullessani puisevan monotonista ja stereotyyppistä kansallisromanttista musiikkia ilman rytmistä vaihtelua, että tämähän kuulostaa aivan Sibbeltä ja näin olikin, se oli Sibben musiikkia ja vaikka kuinka yritin suggeroida itseäni vaikuttumaan musiikista se ei luonnistunut, mutta kun Sonninen revontulien tanssillisine rytmeineen alkoi soimaan ällistyin välittömästi musiikin tekemästä vaikutuksesta jopa Stravinskyyn viittaavissa rytmi-assosiaatioissaan. varsin modernissa vaikutelmassaan.
Tästä kuin demonstraationa valaiseva esimerkki: Luulin Fennica sarjan levylle painetun tekstin mukaisesti levyn alkavan Sonnisen teoksella, kun en huomannut sen yläpuolella olevaa tekstiä, mutta ihmettelin kuullessani puisevan monotonista ja stereotyyppistä kansallisromanttista musiikkia ilman rytmistä vaihtelua, että tämähän kuulostaa aivan Sibbeltä ja näin olikin, se oli Sibben musiikkia ja vaikka kuinka yritin suggeroida itseäni vaikuttumaan musiikista se ei luonnistunut, mutta kun Sonninen revontulien tanssillisine rytmeineen alkoi soimaan ällistyin välittömästi musiikin tekemästä vaikutuksesta jopa Stravinskyyn viittaavissa rytmi-assosiaatioissaan. varsin modernissa vaikutelmassaan.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Pinnallinen juntti oot vaan ite kategorioines.
Mut ei se mitään. Vai?
Kerroin vain omakohtaisen kokemuksen kautta, kuinka erityyppisten säveltäjien teokset vaikuttivat minuun, mutta joku toinen saattaa kokea musiikin eri tavalla. Joka tapauksessa on selvää, että sonninen on mainituista säveltäjistä modernimman musiikin säveltäjä suosiessaan myös rivitekniikkaa tuotannossaan.
Ei vaan kategorisoit ja arvotit kokemuksia ja taiteita, joista et tiedä yhtään mitään.
Niiden tuntemiesi karsinoiden ohessa.
Ei hyvää mainosta Sonysellekaan.
Olet sittenkin oikeassa; vika ei ollut kommentissasi, vaan diskurssissa. Pahoittelen virhearviotani.
Eikö "taidemusa" ole jo itsessään pinnallista sentimento- ym. kokemista? Ei meillä kuitenkaan ole syvää 1800-luvun eliittielämää, jossa se olisi ehkä syvempää? Vain hapertunut klasari-innostus, kuun kuolleet luut?
*Kuin kuolleet luut. Mutta Kuun kuolleet sopii myös.
Syventynytkin klasarin kokeminen on tässä ajassa pinnallista "taiteen" elämöintiä. Viihdettä, periaatteessa.
poppi ja uskonto on pinnallista roskaviihdettä, Mozart j a Beethoven syvintä ja suurinta taidetta, mikä tuottaa valtavimmat elämykset mitä kuvitella saattaa.
ei mul katso genree kun mä voin nauttia iha mistä tahansa musasta. =)
Jep, elämyskuluttamista par excellence.