Helsingin Sanomat analysoi 20.2. päivätyssä pääkirjoituksessaan maailmanpoliittista tilannetta ja erityisesti Ukrainan sotaa. Lehden mukaan Euroopan turvallisuus on vakavasti uhattuna, koska Yhdysvallat on aloittanut Venäjän kanssa neuvottelut maiden suhteiden palauttamisesta normaalin diplomaattisen kanssakäymisen tasolle. Jotta tähän päästäisiin, on sovittu keskusteluista, jotka koskevat maiden suhteiden normalisoimisesta vuorovaikutuksen eri alueilla. Ukrainan sota on eräs keskeinen alue, joilla suhteita yritetään parantaa.
Mistään rauhanneuvotteluista ei ole vielä sovittu, puhumattakaan siitä, mitkä maat niihin osallistuvat, ainoastaan keskusteluyhteyden aloittamisesta Venäjän ja sodan vastapuolen päärahoittajan ja -aseistajan kanssa.
Suurin osa Euroopan johtajista on tulkinnut tilanteen Ukrainan ja Euroopan pettämiseksi. Yhdysvaltain ei olisi pitänyt aloittaa mitään neuvotteluja Venäjän kanssa, koska vaalit hävinnyt Bidenin hallitus ja sen eurooppalaiset tukijat halusivat Venäjän täydellistä eristämistä. Ukraina taas on kieltänyt lailla neuvottelut Venäjän kanssa. Julkisuudessa asia esitetään niin, ettei Yhdysvallat olisi saanut aloittaa kahdenkeskisiä neuvotteluja Venäjän kanssa ilman Ukrainan presidenttiä Volodymyr Zelenskyiä ja EU:n korkeita edustajia Ursula von der Leyeniä ja Kaja Kallasta, siis tahoja, jotka pitävät jo näiden neuvottelujen aloittamista rikollisena.
Tilanne on nyt kärjistynyt epädiplomaattiseksi julkiseksi sananvaihdoksi Zelenskyin ja Trumpin välillä. Helsingin Sanomat nostaa tämän päätodisteeksi siitä, että Euroopan kokema ahdinko johtuu Trumpin persoonallisuudesta, josta lehdellä ei ole mitään hyvää sanottavaa. Trumpilla tai Yhdysvaltain neuvottelijoilla ei ole myöskään mitään mahdollisuuksia Venäjän ”rautahermoisia konkareita!” vastaan jos neuvotteluja jatketaan aina presidenttien tapaamiseen saakka.
Mutta mitä tapahtuu todella? Maailmahistorian lyhyelläkin oppikurssilla pitäisi selvitä, että sotien lopputuloksen sanelee sodan voittaja. Toisin kuin lännen propagandakoneisto, tai ainakin osa siitä, yrittää vielä uskotella, Venäjä on jo käytännössä voittanut sodan.
Ukrainan armeija on romahtamassa totaalisesti huolimatta sadoista miljardeista veronmaksajien rahoista, joita NATO-maat ovat syytäneet Ukrainaan. Vaikka rahaa ammennettaisiin lisää, lännellä ei ole sotateollista potentiaalia toimittaa tarvittavia aseita, eikä Ukrainalla ole tarpeeksi asekuntoisia miehiä. USA on hävinnyt myös aseteknologisen kilpailun Venäjän kanssa. Yhdysvalloilla ei ole Oreshnik ohjuksia eikä muitakaan hypersoonisia ohjuksia, ei myöskään kykyä torjua niitä ilmapuolustuksen avulla.
Tässä tilanteessa Trumpin linja pyrkiä todellisiin neuvotteluihin ja kompromisseihin on ainoa oikea linja. Euroopan johtajat ja mediat haluavat sen sijaan jatkaa sotaa ”voittoon” asti. Sitä he eivät voi saavuttaa. Ainoa vaihtoehto tappion tunnustamiselle on ydinsota, jossa me kuolemme kaikki.
Mistään rauhanneuvotteluista ei ole vielä sovittu, puhumattakaan siitä, mitkä maat niihin osallistuvat, ainoastaan keskusteluyhteyden aloittamisesta Venäjän ja sodan vastapuolen päärahoittajan ja -aseistajan kanssa.
Suurin osa Euroopan johtajista on tulkinnut tilanteen Ukrainan ja Euroopan pettämiseksi. Yhdysvaltain ei olisi pitänyt aloittaa mitään neuvotteluja Venäjän kanssa, koska vaalit hävinnyt Bidenin hallitus ja sen eurooppalaiset tukijat halusivat Venäjän täydellistä eristämistä. Ukraina taas on kieltänyt lailla neuvottelut Venäjän kanssa. Julkisuudessa asia esitetään niin, ettei Yhdysvallat olisi saanut aloittaa kahdenkeskisiä neuvotteluja Venäjän kanssa ilman Ukrainan presidenttiä Volodymyr Zelenskyiä ja EU:n korkeita edustajia Ursula von der Leyeniä ja Kaja Kallasta, siis tahoja, jotka pitävät jo näiden neuvottelujen aloittamista rikollisena.
Tilanne on nyt kärjistynyt epädiplomaattiseksi julkiseksi sananvaihdoksi Zelenskyin ja Trumpin välillä. Helsingin Sanomat nostaa tämän päätodisteeksi siitä, että Euroopan kokema ahdinko johtuu Trumpin persoonallisuudesta, josta lehdellä ei ole mitään hyvää sanottavaa. Trumpilla tai Yhdysvaltain neuvottelijoilla ei ole myöskään mitään mahdollisuuksia Venäjän ”rautahermoisia konkareita!” vastaan jos neuvotteluja jatketaan aina presidenttien tapaamiseen saakka.
Mutta mitä tapahtuu todella? Maailmahistorian lyhyelläkin oppikurssilla pitäisi selvitä, että sotien lopputuloksen sanelee sodan voittaja. Toisin kuin lännen propagandakoneisto, tai ainakin osa siitä, yrittää vielä uskotella, Venäjä on jo käytännössä voittanut sodan.
Ukrainan armeija on romahtamassa totaalisesti huolimatta sadoista miljardeista veronmaksajien rahoista, joita NATO-maat ovat syytäneet Ukrainaan. Vaikka rahaa ammennettaisiin lisää, lännellä ei ole sotateollista potentiaalia toimittaa tarvittavia aseita, eikä Ukrainalla ole tarpeeksi asekuntoisia miehiä. USA on hävinnyt myös aseteknologisen kilpailun Venäjän kanssa. Yhdysvalloilla ei ole Oreshnik ohjuksia eikä muitakaan hypersoonisia ohjuksia, ei myöskään kykyä torjua niitä ilmapuolustuksen avulla.
Tässä tilanteessa Trumpin linja pyrkiä todellisiin neuvotteluihin ja kompromisseihin on ainoa oikea linja. Euroopan johtajat ja mediat haluavat sen sijaan jatkaa sotaa ”voittoon” asti. Sitä he eivät voi saavuttaa. Ainoa vaihtoehto tappion tunnustamiselle on ydinsota, jossa me kuolemme kaikki.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Olisiko myös pitänyt neuvotella Hitlerin haluama rauha 1942?
Realismia olisi tosiaan tunnustaa, ettei Ukrainaan kohdistuvan tuen lisääminen ratkaise tilannetta. Kun vastakkain on kaksi sotilaallisesti likimain yhtä vahvaa osapuolta, ei rauhanteko ole helppoa. Jos olisi selvä voittaja, ratkaisu tehtäisiin helpommin joskaan ei välttämättä paremmin, kun ajatellaan molempia osapuolia.
Venäjän väkiluku oli vuonna 2023 143,8 miljoonaa EU:n väkiluku vuonna 2024 449,2 miljoonaa ja USA:n vuonna 2024 334,9 miljoonaa. EU väkiluku on yli neljä kertaa kuin Venäjän mutta jostakin syystä Venäjää on pidetty suurena uhkana ja pelätty tilanteen eskaloitumista mikä vaikuttanut Ukrainan tukemiseen.
Ukrainan sota on osoittanut, että suuremmasta väestöstä huolimatta länsi on sotilaallisesti heikko.
Odotukset olivat korkealla 2022, kun sota alkoi.
Myös suomalaiset poliitikot riehuivat foorumeilla; "emme halua maksaa Putinin sotaa".
Se riehuminen johti pakotteiden ja boikottien ansiosta lamaan Euroopassa ja sodan jatkumiseen Ukrainassa.
Nyt katastrofin aiheuttajat, poliitikot ovat joutuneet julkiseen häpeään sotahysteriastaan, eikä nöyrtymistä ole näkyvissä?