https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/5167a08b-cc9b-43fc-85e9-117f0314552d
"Sosiaalinen media inspiroi retkeilijöitä lähtemään vaelluksille ilman tarvittavaa osaamista.
– On pelottavaa, kuinka paljon some ohjaa sitä, mihin mennään ja mitä kuvia otetaan.
Kilpisjärvellä vuokraamossa työskennellessään Hutton tapasi naisen, joka oli ihastunut sosiaalisessa mediassa näkemiinsä maisemiin ja päättänyt lähteä vaellukselle. Suunnatessaan maastoon naisella ei ollut käsitystä siitä, minkälaisia varusteita tunturiin kannattaa ottaa mukaan tai kuinka paljon hän jaksaa kantaa. Hutton muun muassa opetti hänelle teltan pystytyksen ja retkikeittimen käytön. Kompassia naisella ei ollut, sillä hän ei osannut sellaista käyttää.
Nainen palasi kahden päivän päästä ja kertoi edenneensä reitillä vain muutaman kilometrin matkan. Hän sanoi, ettei vaellus ollutkaan sellaista, kuin hän oli kuvitellut.
– Somen lieveilmiöt eivät ole pelkästään näille kokemattomille retkeilijöille ongelma, siinä luontokin voi kärsiä."
Jokainen armeijan suorittanut tietää miten maastoon lähdettäessä pitää varustautua ja liikkua.
Tuossa on tyypillinen esimerkki, nainen joka ei metsässä, eikä maastossa liikkumista harrasta, vaan elämänsä pyörii kaupunkiympäristössä ja somessa.
Kuvittelee, että maastossa liikkumienn on mukavaa ja kevyttä hommaa, kuin jalkakäytävällä käveleminen, eikä osaa varustautua, kuten oikeanlaiset varusteet, kuten vaatteet, muona ja sitten seuraa ongelmia.
Lyhyellekin marjamatkalle tulee varata reppuun evästä ja juomaa, koska kun metsässä edetään ja löydetään hyvä marjapaikka, niin on hyvä olla eväät mukana, koska nälkä ja jano siinä tulee ennemmin tai myöhemmin, eikä ole järkeä lähteä kilometrinkään päästä autolle syömään eväitä.
Maastoon kun lähdetään, on hyvä painaa mieleen luonno tuntomerkkejä, vaikka älypuhelimessa on karttaselaimia, jotka näyttävät sijaintisi, niin jos lakkaakin toimimasta, niin silloin on kyllä eksykissä oudossa maastossa, jollei ole painanut mieleen luonnosta erottuvia tuntomerkkejä, kuten isoja puita tai muuta, jotka maastossa erottuvat ja joita kohti suunnistaa.
Jos menee vaikka aavalle nevalle, niin nevan laidalla voi laittaa puuhun värikkään ja erottuvan muovipussin tai edetessä kiinnittää nauhoja, jotka erottuvat ja tullessa kerää ne sitten pois.
"Sosiaalinen media inspiroi retkeilijöitä lähtemään vaelluksille ilman tarvittavaa osaamista.
– On pelottavaa, kuinka paljon some ohjaa sitä, mihin mennään ja mitä kuvia otetaan.
Kilpisjärvellä vuokraamossa työskennellessään Hutton tapasi naisen, joka oli ihastunut sosiaalisessa mediassa näkemiinsä maisemiin ja päättänyt lähteä vaellukselle. Suunnatessaan maastoon naisella ei ollut käsitystä siitä, minkälaisia varusteita tunturiin kannattaa ottaa mukaan tai kuinka paljon hän jaksaa kantaa. Hutton muun muassa opetti hänelle teltan pystytyksen ja retkikeittimen käytön. Kompassia naisella ei ollut, sillä hän ei osannut sellaista käyttää.
Nainen palasi kahden päivän päästä ja kertoi edenneensä reitillä vain muutaman kilometrin matkan. Hän sanoi, ettei vaellus ollutkaan sellaista, kuin hän oli kuvitellut.
– Somen lieveilmiöt eivät ole pelkästään näille kokemattomille retkeilijöille ongelma, siinä luontokin voi kärsiä."
Jokainen armeijan suorittanut tietää miten maastoon lähdettäessä pitää varustautua ja liikkua.
Tuossa on tyypillinen esimerkki, nainen joka ei metsässä, eikä maastossa liikkumista harrasta, vaan elämänsä pyörii kaupunkiympäristössä ja somessa.
Kuvittelee, että maastossa liikkumienn on mukavaa ja kevyttä hommaa, kuin jalkakäytävällä käveleminen, eikä osaa varustautua, kuten oikeanlaiset varusteet, kuten vaatteet, muona ja sitten seuraa ongelmia.
Lyhyellekin marjamatkalle tulee varata reppuun evästä ja juomaa, koska kun metsässä edetään ja löydetään hyvä marjapaikka, niin on hyvä olla eväät mukana, koska nälkä ja jano siinä tulee ennemmin tai myöhemmin, eikä ole järkeä lähteä kilometrinkään päästä autolle syömään eväitä.
Maastoon kun lähdetään, on hyvä painaa mieleen luonno tuntomerkkejä, vaikka älypuhelimessa on karttaselaimia, jotka näyttävät sijaintisi, niin jos lakkaakin toimimasta, niin silloin on kyllä eksykissä oudossa maastossa, jollei ole painanut mieleen luonnosta erottuvia tuntomerkkejä, kuten isoja puita tai muuta, jotka maastossa erottuvat ja joita kohti suunnistaa.
Jos menee vaikka aavalle nevalle, niin nevan laidalla voi laittaa puuhun värikkään ja erottuvan muovipussin tai edetessä kiinnittää nauhoja, jotka erottuvat ja tullessa kerää ne sitten pois.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ja älä unohda valkoista lippua jota voit heiluttaa!
Myös se tulisi muista kun esim sieniä poimii ja hakee katseellaan ja poukkoilee sieniä nähdessään niin suuntavaisto menee kokeneeltakin sekaisin varsinkin jos ympärillä maasto näyttää samanlaiselta joka puolella.
Koko ajan tulisi tarkkailla mistä tuli ja minne menee sekä havannoida kiintopisteitä maastosta.
Suomessa ainoastaan metsästäjät ja retkeilijät liikkuu paljon maastossa mutta on kyllä sellaisiakin metsästäjiä jotka metsästää niin sanotusti tieltä käsin eivätkä kovin kauaksi autoltaan lähde
Kartanlukutaito on tärkeää.
Mm. reserviläisjärjestöissä suurinosa harrastaa rata-ammuntaa eri muodoissa ja liikunta jää hyvin vähäiseksi ja ylipäätään luonnossa liikkuminen, suunnistus.
Osasin liikkua maastossa jo ennen vm.-palvelusta.
Ja jos ei ennen vm.-palvelusta osannut liikkua maastossa, niin eiosannut intin jälkeenkään.
Kertaakaan ei suunnistusta opetettu, suunnistuskilpailut järjestettiin, oli niin helppo, että ainoastaan juoksunopeus ratkaisi voittajan, kaikki löysivät kaikki rastit..