Kaikki lähti siitä kun kaverit meni lukioon ja minä jouduin tyytymään amikseen enkä sopeutunut joukkoon ja entiset kaverit jätti koska olin amis. En ole löytänyt sen jälkeen yhtään juttukaveria. Olisinpa minäkin päässyt lukioon mutta keskiarvo ei antanut periksi eikä äitikään olisi sinne päästänyt. Kaikki olisi toisin nyt.
Taas meni yksi vuosi yksin ja seuraavaa perään
Anonyymi-ap
7502
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Unohda äidit ja kaverit, mieti enempi oletko niin sanotusti käsillä tekevä ihminen, vai akateeminen? Sen mukaan joudut valitsemaan elämäsi polun. Amiksen jälkeen voi ihan hyvin jatkaa ammattikorkeaan, ja pysyä käytännönläheisemmissä hommissa, samaan aikaan kun paperitiikerit ihmettelee, miten maailma makaa.
Alkaa 40-vuotiaana olemaan myöhäistä suunnitella akateemista uraa. Tyhmänä syntyy, tyhmänä pysyy ja tyhmänä kuolee.
Ei nyt ihan liian myöhäistä ole. Korkeakouluissa on eri ikäisiä ihmisiä. Tarvitsee vain nähdä tarpeeksi vaivaa opiskelun eteen. Aikuislukio on myös yksi vaihtoehto vanhemmille ihmisille.
Kyllä ammattikorkeakouluissa on joka luokalla 2-3 kpl 30v-45v opiskelijaa. Heillä on ammattikoulutausta ja ovat aina hyvin motivoituneita ja työllistyvät hyvin työkokemuksensa takia, jos se sivuaa alaa jotenkin, tai onkin samaa alaa.
Monella pitkälle opiskelleellakin on hermot riekaileina ja kova stressi jatkuvasti eivätkä mieti muuta kuin miten pääsisi pois töistä. Tee jotain mistä tykkäät.
Olet siis itse munannut ?
Minullakin nuoruudessa peruskoulun jälkeen kaverit menivät lukioon tai amikseen, itse hain, ja pääsin kauppakouluun silloin. Sinne kouluun ei tullut yhtään tuttua, mutta toki sieltä löytyi sitten kavereita.
Eikä koulut ja muut systeemit niitä lapsuuden ajan kaverisuhteita mitenkään katkonut, vaikka eri paikoissa opiskeltiinkin.
On turhaa verrata itseään muihin sillä tavalla, että olisi itse muka jotenkin huonompi. Ihmiset elävät omaa elämäänsä miten sen parhaaksi näkevät, ja tekevät valintoja.
Ei kannata miettiä, mitä ei ole saavuttanut, vaan olla tyytyväinen siihen mitä on.