Kuten tunnettua, Tauno Marttinen siirtyi tonaalisesta sävelkielestä dodakafoniseen sävelkieleen sotien jälkeen, hyläten täysin aiemman varhaisromanttisen sävellystuotantonsa, vaikka taisi ainakin yhden sävelrunon perusteella välittömän sydämeen käyvän ilmaisun, tosin rakenteeltaan varsin simppelissä ja suppeamuotoisessa orkesterisävellyksessä, jonka melodinen kauneus osoittaa musiikillista sukulaisuutta Kuulalle tyypilliseen sävelkieleen.
Tauno Marttinen, armoitettu melodian mestari hylkäsi kansallisromanttisen tuotantonsa
Anonyymi-ap
6479
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
"Tauno Marttinen siirtyi tonaalisesta sävelkielestä dodakafoniseen sävelkieleen sotien jälkeen, hyläten täysin aiemman varhaisromanttisen sävellystuotantonsa, ..."
Käytöksestään päätellen Marttinen taisi olla monella tapaa mainosten uhri, tuon musiikin tekemiseen liittyvän sinänsä tyhmän päätöksen lisäksi otaksuttavasti poltti Bostonia ja ajeli volkkarilla.
Sävelkielensä modernisoinnin jälkeen Marttisen tyyli muuttui ajanmukaisemmaksi, saaden sävellyksillään menestystä niin kansainvälisesti kuin suomessakin, eikä häntä säveltäjänä täysin unohdettu, niin kuin eräät muut kansallisromantikkosäveltäjät maassamme.
Marttisen sävelkieli uudistui dodakefoniastakin myös laajennettuun tonaalisuuteen, hänen musiikillisen ilmaisunsa muuttuessa Tammen musiikkitietosanakirjan mukaan siten värikkäämmäksi ja persoonallisemmaksi. Kansallisromanttiseen ilmaisuunsa tyytymätön säveltäjä toi musiikkiinsa näin uuden ulottuvuuden ilmaisun kypsyttyä ja tultua särmikkäämmäksi ja ilmeikkäämmäksi uusien musiikillisten keinovarojen ja tekniikoiden hyödyntämisen vuoksi.
1980-luvulla kasetille taltioitu Marttisen eräs hieno, osin mahtipontinen, värikäs ja dramaattinen sekä vaikuttavia orkestraalisia efektejä viljelevä baletti, joka on kuulemistani säveltäjän teoksista parhaimpiin lukeutuva, on sävelkieltään hämmästyttävän traditionaalinen, täysipainoinen, vaihteleva ja nautittava.
Marttinen sävelsi transsissa. En aluksi uskonut sitä, mutta kun kuulin mm. Hiisien tanssin kuoroille ja orkesterille, en epäillyt tätä juttua ja kuuntelin itsekin lumoutuneena ja syvän nautinnon vallassa upeaa musiikkia.
Ne todella vaikuttavat kuoronumerot taisivatkin olla Pohjolan velho, Louhi ja ehkä Sammon taonta. Hiisien tanssi vain orkesterille.