Kaiken sen jälkeen mitä on selvinnyt. On kauheeta sanoa näin, mutta Jumala teki virheen, kun pelastuin....
En halua kuolla.
Mutta aina ei liian sairasta lasta kannata välttämättä pelastaa.
Joskus on tilanne niin, että lapsen tulevaisuus ei voi olla valoisaa eikä lapsen pitäminen kaikinkeinon hengissä ole hyvä asia.
Kaikinkeinoin pitäminen hengissä voi joillekin aiheuttaa aikuisena vakavia ongelmia ja erittäin pahoja sopeutumiskykyä elämään...
Mielenterveys ongelmat ei välttämättä jo lapsena näy, kun lapsi taistelee kaikinkeinoin ,että pysyy hengissä.
Ongelmat huomataan vasta aikuisena, vaikka se että lapsena on ollut monta kertaa lähellä kuolla.
Ei tajuta sitä, että jokainen kerta jää mieleen jollain tavalla muistoihin ja onhan se traumaatista melkein kuolla lapsena montaa kertaa.
Jokainen joka lapsena on lähellä kuolemaa pitäisi saada apua siihen, sillä kun siihen ei saa apua niin se saattaa vaikuttaa Mielenterveyteen ja aikuisena ei pärjää elämässä.
Se että on tehohoidossa lapsena.
On järkyttävä muisto vaikka et sitä sillei muista,mutta pelkäät asioita joita muuten et pelkäisi.
Psyykkinen puoli pitäisi myös silloin ottaa huomioon, että lapsesta kasvaa aikuinen, jonka Psyykkinen terveys on kunnossa.
Lapsen perhe, pitäisi saada yhteiskunnalta apua traumaan kun lapsi on ollut kauan teholla, sillä se että lapsi melkein kuolee vaikuttaa koko perheeseen jollain tavalla.
Aina ei vaan perhe saa minkäänlaisia tukea yhteiskunnalta, vaikka onhan se järkyttävää kun oma lapsi on teholla.
Se vaikuttaa aivan kaikkiin...
Annetaan heille apua ja tukea jotka sitä tarvitsee, koska minun kaltaisia ihmistä ei yhteiskunta tarvi lisää. Minä en ole kykeneväinen huolehtimaan omasta tulevaisuudesta vaan tarvin ulkopuolisia apua, jotta selviän ongelmista.
Harmittaa, että oikealainen apu ja tuki olisi voinut saada minun Mielenterveys pysymään kasassa ja voisin osallistua normi-ihmisten asioihin.
Auttakaa uusia ihmisiä, ettei heille käy samoin kuin minulle.
En halua kenellekään samanlaista olotilaa kuin minulla on. Omasta mielestäni en vaan ole tarpeeksi arvokas, kun en ole työkykyinen.
Rakastan silti elämää.
En halua kuolla.
Mutta aina ei liian sairasta lasta kannata välttämättä pelastaa.
Joskus on tilanne niin, että lapsen tulevaisuus ei voi olla valoisaa eikä lapsen pitäminen kaikinkeinon hengissä ole hyvä asia.
Kaikinkeinoin pitäminen hengissä voi joillekin aiheuttaa aikuisena vakavia ongelmia ja erittäin pahoja sopeutumiskykyä elämään...
Mielenterveys ongelmat ei välttämättä jo lapsena näy, kun lapsi taistelee kaikinkeinoin ,että pysyy hengissä.
Ongelmat huomataan vasta aikuisena, vaikka se että lapsena on ollut monta kertaa lähellä kuolla.
Ei tajuta sitä, että jokainen kerta jää mieleen jollain tavalla muistoihin ja onhan se traumaatista melkein kuolla lapsena montaa kertaa.
Jokainen joka lapsena on lähellä kuolemaa pitäisi saada apua siihen, sillä kun siihen ei saa apua niin se saattaa vaikuttaa Mielenterveyteen ja aikuisena ei pärjää elämässä.
Se että on tehohoidossa lapsena.
On järkyttävä muisto vaikka et sitä sillei muista,mutta pelkäät asioita joita muuten et pelkäisi.
Psyykkinen puoli pitäisi myös silloin ottaa huomioon, että lapsesta kasvaa aikuinen, jonka Psyykkinen terveys on kunnossa.
Lapsen perhe, pitäisi saada yhteiskunnalta apua traumaan kun lapsi on ollut kauan teholla, sillä se että lapsi melkein kuolee vaikuttaa koko perheeseen jollain tavalla.
Aina ei vaan perhe saa minkäänlaisia tukea yhteiskunnalta, vaikka onhan se järkyttävää kun oma lapsi on teholla.
Se vaikuttaa aivan kaikkiin...
Annetaan heille apua ja tukea jotka sitä tarvitsee, koska minun kaltaisia ihmistä ei yhteiskunta tarvi lisää. Minä en ole kykeneväinen huolehtimaan omasta tulevaisuudesta vaan tarvin ulkopuolisia apua, jotta selviän ongelmista.
Harmittaa, että oikealainen apu ja tuki olisi voinut saada minun Mielenterveys pysymään kasassa ja voisin osallistua normi-ihmisten asioihin.
Auttakaa uusia ihmisiä, ettei heille käy samoin kuin minulle.
En halua kenellekään samanlaista olotilaa kuin minulla on. Omasta mielestäni en vaan ole tarpeeksi arvokas, kun en ole työkykyinen.
Rakastan silti elämää.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Auttakaa nyky lapsia ja heidän perheitään.
En halua kenellekään samanlainen elämän kuin minulla on.
Kukaan toinen ei saa joutua tuntemaan, että on arvoton, kun ei ole työkykyinen aikuisena.
Kukaan toinen ei saa tuntea, että on ongelmajäte ja taakka yhteiskunnalle.
Heitä voidaan vielä auttaa ja he voivat olla osa hyvinvointi valtiota rakentamassa ja he voivat saada paremman mielenterveys kuin minä ja he voivat olla työkykyisiä. !
Annetaan heille parempi tulevaisuus kuin minulla voi enää olla... He voivat saavuttaa unelman. Minä en enää voi. Joudun tyytymään että olen työkyvytön!!!
Minun tulevaisuus on se etten ikinä voi olla yhtä arvoltaan kuin muut.
Älkää antako
Nyky nuorten kokea samaa.
He voivat vielä päästä työmaailmaan ja olla arvokkaita
Sinä olet ihan yhtä arvokas kuin muutkin, usko pois.
Etkä varmasti ole ainoa, joka on tuollaista kokenut. Usein ihminen vain luulee, että kenelläkään muulla ei ole ollut yhtä vaikeaa, aina löytyy ihmisiä, joilla on jopa vielä vaikeampaa.
Ja siitä on turhaa tuntea syyllisyyttä, jos ei ole työelämään kykeneväinen, meitäkin on paljon, kuka mistäkin syystä. Elämä voi olla ihan hyvää, vaikka töihin ei pystyisikään.
Tulevaisuudestaan on aina mahdollista tehdä toisenlainen, mitä menneisyys on ollut.
Menneisyys varmasti painaa taustalla, siitä ei pääse eroon, mutta sen kanssa pystyy elämään, jos haluaa.
Ei Jumala tee virhettä. Hän rakastaa sinua. Sinulla on oikeus elää. Se on Jumalan tahto. Hän lähetti poikansa Jeesuksen. Hän kuoli sinunkin syntiesi tähden. Kun uskot Jeesukseen, niin pelastut. Sitten suullasi tunnustat Hänet Herraksesi.