Peratsininjektio aiheuttaa takaraivoon tilanteen, jossa joutuu olemaan limboasennossa seistessä ja kävellessä. Siksi on oltava makuulla suurimman osan vuorokautta.
Peratsin injektio aiheuttaa limboasennon
Anonyymi-ap
2251
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Aloin tuossa nykyisen pskaepisodin aikana kelaamaan taas tätä lääkärikäynti- ja lääkeasiaakin tarkemmin. Kun pohdin omia lääkekokeilujani tämän sairastelun aikana, niin eri lääkkeitä ja niiden eri koktaileja on ollut useita kymmeniä. Jossain vaiheessa pysyin kartalla, mitä kaikkia ongelmia aiemmista lääkkeistä on tullut. Nyt en enää muista kaikkea ja ilmeisesti potilastietoja ei näe kuin osittain takautuvasti. (Tämäkin kuulostaa HÄMÄRÄLLE).
Niin, olisiko järkevää, että ESHn potilaista alettaisi kerätä listaa lääkkeistä ja niiden sivuvaikutuksista eli samanlaisella systeemillä, kuin normaali lääkelistakin toimii. Voitaisiin kirjata lääkkeen nimi ja mahdolliset sivuoireet ja ongelmat lääkkeeseen liittyen. Olisi helpompaa kroonikonkin mennä vaikka yksityiselle, jos he näkisivät yhdellä vilauksella aiemman lääkehistorian. Nyt oleellinen tieto hukkuu muun tekstin joukkoon.
Tästä olisi muutenkin etua. Joku psykiatri voisi huomata esimerkiksi jotain toistuvia ongelmia tietyllä potilaalla tietyntyyppisissä lääkkeissä, jolloin ei ole järkeä enää testata sitä eri komboissa, koska ei tod. näk. toimi. Tai ainakin testata jotain muuta lääkeaineryhmää ensin. Tämä toisi potilaille etua, mahdollisesti nopeampi vaste ja mahdollisuus käyttää myös yksityisiä lääkäreitä esim. kriisitilanteessa. Lisäksi se voisi lyhentää potilaiden hoitojaksoja, jolloin potilasmäärä voisi jopa pienentyä pidemmällä aikavälillä. Lisäksi pysyisi lääkärikin paremmin kartalla siinä, että paljonko eri lääkkeitä on kokeiltu ja milloin kannattaisi esimerkiksi tehostaa hoitoa esimerkiksi sähköhoidolla tms. Toki lisää kirjaamista, mutta menisikö siihen nyt kuitenkaan niin kauaa aikaa, kun laskee hyödyt ja haitat.
En pysty liikkumaan neurolepteissä. Se on kummaa, kun läääkärit ja hoitajat yrittävät saada liikkumaan kaikin keinoin. Olen luovuttanut, ja makaan sängyssänkoko ajan. Lääke merkitsee, ei liikuntaa. Se on alettava uskomaan jo vähitellen, mitä keskushermoston ronklaaminen saa aikaan, ja lopetettava typerät hoitovastaisuuksista puhumiset. Lamaava lääkitys merkitsee ei liikkumista. Käyttäkää nyt hyvät ihmiset järkeä.,