On merkillepantavaa, kuinka paljon sokeria Sahaja Yogit laittavat teehensä. Olen itseasiassa kuullut, että heidän keskuudessaan uskotaan valkoisen sokerin olevan hyväksi ihmiselle, ja että tällaista neuvoa jaetaan jäsenille. Osaisiko joku entinen tai nykyinen SY kertoa, onko tässä mitään perää, eli onko Shri Mataji sanonut jotakin sokerista? Kävin kerran uteliaisuuttani yhdessä Sahaja-Yoga tapaamisessa ja heidän tarjoamansa tee siellä oli niin makeaa, että minulta meinasi pudota silmälasit.
Sahaja Yoga Sokeri
Unileijona
7724
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Totta on. Valkosen sokerin uskotaan puhdistavan maksaa, joka on tärkeä elin ja henkinen keskus sahaajien joogassa. Sahaajiin kun liittyy niin saattaaa alkaa kilot kerääntyä.
olenkin ihmetellyt, miksi se täällä mainostettu Sahaja jooga johtaja-nainen on niin lihavan ja turpean näköinen.
Minua vähän ihmetyttävät nuo yhden aineksen opit. Luulisi että järkikin sen sanoo että kannattaa syödä mahdollisimman monipuolisesti ja välttää ekstremeteettejä. Ellei sitten halua jonkin erityisen tietyn vaikutuksen aikaiseksi, mutta ainakin minulle sokeri on silkkaa myrkkyä. Voin varsin huonosti aina kun olen langennut sokeriseen mässäilyyn, ja suvussani kun on vielä diabetestakin (johon mm. runsas sokerin kanssa lotrailu altistaa) niin parempi kun minimoi sokerin nauttimisen. Limsoista en edes pidäkään, ja muutenkin nykyään tuntuu että kaiken maailman jogurtit sun muut ovat ällöttävän imeliä.
Joogaa siinä sitten jos keho on sokerin takia kuin ilmapallo ja yrjöttää. Höh...
Jännä huomata täältä jotain esim tosta sokerista. ystäväni ihmetteli miksi rupesi käyttämään sokeria teehensä. hän ei ole koskaan nähnyt jookeja juomassa teetä ,eikä heitä sen koomin tavannutkaan. Itseoivalluksen kerran sai ja rupesi meditoimaan. Sokeria laitto niin reippaasti teehensä ,että minulla olisi tullut yrjö. Mutta sitten se loppu kuin itsestään ihan kohtuuseen. Maksa ilmeisesti puhistui ,mutta meditointi jatkuu. Kysyisin nyt joogeilta että sanooko mataji jotain ei sokerin käytöstä milloin sitä ei kannata käyttää??
>>Kysyisin nyt joogeilta että sanooko mataji jotain ei sokerin käytöstä milloin sitä ei kannata käyttää?? >>
Tiedän ihmisiä jotka ovat ennen sahaja yogaan tuloa olleet erikoisruokavaliolla; esim, että eivät ole käyttäneet sokeria/nopeita hiilihydraatteja ollenkaan.
Näitä erilaisia dieettejä ja suuntauksia on monenlaisia; on raakaravintoa, Atkinsonin dieettiä, joku ei syö valkoista leipää, toinen ei käytä viljatuotteita. Sahaja yoga on näille ihmisille ollut koettelemus, ja kun he ovat lähteneet pois sahaja yogasta, he ovat palaneet takaisin siihen ruokavalioon mikä tuntui ennen s.joogaa omimmalta.
Tässä vaikuttaa siltä että sahaja yoga ruoakavalio halutaan leimata "äärimmäisyysjutuksi"; en ole kokenut että sahaja yoga mitenkään erityisesti painottaa ruokapuolta; ennemminkin sanottiin just että ei pidä mennä äärimmäisyyksiin.
Jotain ruokia neuvotaan välttämään koska ne kuormittavat maksaa; kuten sieniä, rasvaisia ruokia, juustoja, alkoholia.
Myös muistan Shri Matajin sanoneen että ei tarvitse välittää mitä syö ja miten.
Sitten, sahaja yogit keskenään muodostavat ulkonaisia tapoja, hokevat tiettyjä Shri Matajin sanoja, tai keksivät omia versioitaan, naksuttelevat käsiään... samaan tapaan kuin muistan vaikkapa kouluaikoina oli muotia sanoa "äuts-stiks-stiks" ja "näin on" tai matkia Peteliusta.
jossain vaiheessa sitä on siinä ettei tarvitse välittää mitä syö ja miten.
mutta sitä ennen on kaikkea nekatiivista itsessään ja joutuu miettimään mitä syö ja mikä auttaa mihinkin ongelmaan.
viimeistään kuoltuamme ei tarvitse syödä mutta jotkut jatkavat syömistään sittenkin.
tämä on vain kokeilu, ei viesti.
elämä
Kirjoittanut: emma 18.11.2005 klo 12.28
ajattelin kirjoitella kun olen lukenut näitä keskusteluja ja etsinyt syvästi totuutta vuosia. nyt olen vihdoin havahtunut huomaamaan kuinka elämä on tässä päivässä elämän tarkoitus elää syvästi tässä hetkessä. tämä kaikki on meissä itsessämme enkä nyt väitä tätä ainoaksi totuudeksi tms. mutta olen syvästi rakastunut elämään ja tähän suureen illuusioon jota koko elämämme on kaiketi. kuinka ihana onkaan vihdoin myöntää itselleen ettei tarvitse tietää kaikkea olla aina oikeassa ja elää oikein. kuinka ihanaa on lähteä seikkailulle vaikka en ole varma mihin se vie. kuinka syvästi toivonkaan että saan säilyttää tämän yksinkertaisuuden ja kuinka syvästi toivon että myös me kaikki voisimme luottaa siihen eikä meidän tarvitsisi ruveta jumalaksi jumalan paikalle. kuitenkin olemme vain pieniä, toisaalta suuria,pieniä paloja suuresta olevasta. meidän totuutemme on pieni suuresta totuudesta ja niin olkoon , kyllä rakas kaikkeutemme rakastaa itseänsä eikä varmasti anna itseään tuhota. pieni luottamuksen hiven ja sen toivon säilyvän. elämä on, elämä on hetkessä. kiitos tästä oivalluksesta ja sen voimasta.
kauniita ja lumisia päiviä!