Se hieman askarruttaa, miksi Mozartin musiikki teoksesta riippumatta joskus vaikuttaa mutta aika usein ei kuitenkaan ensinkään vaikuta emootioihin ja millä keinolla sen voisi mahdollisesti saada vaikuttamaan syvästi tunteisiin, vaikkei nyt sitä kaikkein suurinta musiikin tuottamaa tunne elämystä juuri saisikaan?
Onko kyse kuulijan jonkin sottisesta älyllisestä laiskuudesta, musiikin objektiivisen luonteen aikaansaamasta tavoittamattomuuden tunnusta vai mistä, jos musiikki ei tee vaikutusta?
Herkässä nuoruudessa sain ne kaikkein suurimmat emotionaaliset kokemukset Mozartista säveltäjän erästä biografiaa ensin liikuttuneena lukiessain, mutta olen minä joitakin pienempiä Mozart elämyksiä saanut sen jälkeenkin useampia.
Mutta usein on tullut Mozartia kuunneltua niin, ettei musiikki tee minkäänlaista suurempaa tai syvällisempää vaikutusta.
Onko kyse kuulijan jonkin sottisesta älyllisestä laiskuudesta, musiikin objektiivisen luonteen aikaansaamasta tavoittamattomuuden tunnusta vai mistä, jos musiikki ei tee vaikutusta?
Herkässä nuoruudessa sain ne kaikkein suurimmat emotionaaliset kokemukset Mozartista säveltäjän erästä biografiaa ensin liikuttuneena lukiessain, mutta olen minä joitakin pienempiä Mozart elämyksiä saanut sen jälkeenkin useampia.
Mutta usein on tullut Mozartia kuunneltua niin, ettei musiikki tee minkäänlaista suurempaa tai syvällisempää vaikutusta.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Mää en yritä väkisin, että joku kappale vaikuttaisi muhun syvemmin tunnetasolla tai ylipäätään edes jotenkin. Jos joku kappale ei vaikuta, niin sitten ei vaikuta.
Jos Mozartin musiikki ei yleensä tee suhun vaikutusta, niin se saattaa tarkoittaa ihan yksinkertaisesti vain sitä, ettet tykkää siitä. Kokeile jonkun muun klassisen säveltäjän musiikkia tai jopa ihan kokonaan jonkun muun tyylikauden tai aikakauden.
Tattista vaan vinkistä. Ehkäpä romantiikan aikakauden subjektiivisempi ilmaisu-ja sävelkieli sekä tunnemaalailu vaikuttavat suuremmalla välittömyydellä tahtoon, affekteihin ja tunteisiin, kuten Schubert ja hänen lumoavat liedinsä tai suuri C duuri sinfoniansa ja Forelli kvintettonsa.
Mutta välillä pääsin Mozartin musiikista jyvälle kuuntelemalla ensin jotakin pinnallisempia ja vähäisemmällä emotionaalisella painolastilla kuormitettuja nuoruudenteoksia tai lauluja ja sitten vasta suurempia ja kypsempiä teoksia, joiden eri ikäkausina luotujen teosten välillä vallitseva korvinkuultavan selvä syvyysero loi vahvan kontrastivaikutelman edistäen näin jollakin tavalla musiikin ymmärtämistä, mutta nyt sekään temppu ei tunnu tepsivän kuin enintään aavistuksen verran.