Meinasin lukea koko jutun, mutta jäi sitten alkuunsa tuo
https://yle.fi/a/74-20040518
Varmasti hyvä ja valaiseva juttu, mutta mulla meni heti alkuunsa vati nurin tuon marttyyri-asenteen takia, "kaikki on iäksi menetetty voi voi ja vali vali".
"– Kun raja aukesi syksyllä 2002, niin odotukset olivat korkealla, mutta onhan tämä kaikki tullut nyt pettymyksenä vastaan."
"– Vaikea nähdä, että tämä tästä koskaan pääsisi enää jaloilleen, Petteri Salmijärvi kiteyttää."
Paskapuhetta ja paska kunnanjohtaja, jos tuo asenne näkyy myös tekemisessä, suoritteissa.
Kylläpä vain, joku urpo meni aloittamaan sodan Euroopassa ja kaikilla meni kasetti nurin koko maanosassa, mutta se on vain tilapäistä. Tästäkin hetkestä laskien hyvin suurella todennäköisyydellä parin-kolmen vuoden sisällä se sota on sodittu, tapellaan tai on tapeltu korvauksista ja ihmetellään jälleenrakennusta, niin Ukrainan infran ja kansakunnan kuin myös Euroopan ja eurooppalaisten identiteetin sekä kansainvälisten suhteiden. Ja kas kun elämme individualismin aikakautta, niin puheet ja raha ratkaisevat, eivät tosiasiat ja moraali. Tosin sekin on hyvin epäselvää kuka sen totuuden määrittää (voittaja?) ja kenen moraalia tulisi kulloinkin noudattaa, joten lässytys ja raha ovat helpompia isäntiä valintojen pohjaksi.
https://yle.fi/a/74-20040518
Varmasti hyvä ja valaiseva juttu, mutta mulla meni heti alkuunsa vati nurin tuon marttyyri-asenteen takia, "kaikki on iäksi menetetty voi voi ja vali vali".
"– Kun raja aukesi syksyllä 2002, niin odotukset olivat korkealla, mutta onhan tämä kaikki tullut nyt pettymyksenä vastaan."
"– Vaikea nähdä, että tämä tästä koskaan pääsisi enää jaloilleen, Petteri Salmijärvi kiteyttää."
Paskapuhetta ja paska kunnanjohtaja, jos tuo asenne näkyy myös tekemisessä, suoritteissa.
Kylläpä vain, joku urpo meni aloittamaan sodan Euroopassa ja kaikilla meni kasetti nurin koko maanosassa, mutta se on vain tilapäistä. Tästäkin hetkestä laskien hyvin suurella todennäköisyydellä parin-kolmen vuoden sisällä se sota on sodittu, tapellaan tai on tapeltu korvauksista ja ihmetellään jälleenrakennusta, niin Ukrainan infran ja kansakunnan kuin myös Euroopan ja eurooppalaisten identiteetin sekä kansainvälisten suhteiden. Ja kas kun elämme individualismin aikakautta, niin puheet ja raha ratkaisevat, eivät tosiasiat ja moraali. Tosin sekin on hyvin epäselvää kuka sen totuuden määrittää (voittaja?) ja kenen moraalia tulisi kulloinkin noudattaa, joten lässytys ja raha ovat helpompia isäntiä valintojen pohjaksi.
Vastaukset 21
Vanhimmat
No idässä paljon opittiin käymään venäläisturistien kanssa kauppaa ja muutakin yhteistyötä ja nyt sitten ei olr mitään. Kyllähän se v.tuttaa, vaikka ei ne kaiketi sielläkään ihan venäläisten touhuja ole ikinä katsoneet kovin kummoisina, se kulttuuri on niin outoa.
Vaikea sanoa, mitä Itä-Suonelle pitäis tehdä? Antaa metsittyä umpeen ja muuttaa keskemmälle tai länteen... Täällä on surkeat tiet ja kokoajan harvenevat rivit...
Itse toivon, että muksut muuttais muualle ja itse jos tänne maadun, niin sitten niin. Vielä mulla töitä on ja pärjää, mutta nuorempien kannattaa lähteä kiireellä pois.
Jännä... katsoin, että Kolille olivat just saaneet uuden hotellin... tulikohan tehtyä päätös ennen sotaa? Voi olla, että sinne maatuu sekin mesta muutamaan vuoteen.
Kolin matkailu on kasvanut koko ajan kovideista ja sodista huolimatta. Koli on kuitenkin maamme ykkösmatkailukohteita. Sieltä ei matkailijat lopu ihan pikkukummassa, huoli pois.
Joo, oli noi Biisonimafian kaverit vaan tehneet siitä videon ja vähän ihmettelivät, että on hiljaista, mutta hyvä jos on asiakkaita siellä. :o)
Kyllä tuolla rajoilla kuten vaikka Itä-Suomessa tai rajoilla Lapissa voidaan olla jossain määrin riippuvaisia venäläisistä matkailijoista, joita tulee ostoksille esim. talvella, kun Venäjällä on heidän yksi suurimmista juhlista, uuden vuoden juhla vai oliko venäläinen joulu. Ja kesälläkin tänne on tullut itänaapuristamme matkailijoita tapaamaan rajan tällä puolen asuvia sukulaisiaan ta tekemään ostoksia. Nyt kun rajoja aletaan sulkea Venäjältä tulevilta ja muutenkin kiristää venäläisten pääsemistä tänne, niin se voi tehdä loven matkailualalle ja myös jossain rajoilla päin oleville kauppakeskuksille yms.
Haaveet kaatuu
niitä nousemaan en saa
haaveet kaatuu
tahdoin paljon kauniimpaa
haaveet kaatuu
varjot saapuu
Näin lauloi aikoinaan Jore Marjaranta. Kappale on myös tuttu elokuvasta "pahat pojat". Mutta kaatuuko haaveet? Sortuvatko unelmat? Aina kriisin kohdatessa tulee takaiskuja myös talouteen ja matkailuala on yksi mikä kärsii eniten. Mutta kaikesta voi ennemmin tai myöhemmin selvitä. On selvitty toisesta maailmansodasta, on selvitty 1990-luvun lamasta, koronasta. Miksei sitten Ukrainan sodastakin ja sen mukanaan tuomista pakotteista yms. Ihminen on lopulta aika sopeutuvainen ja kiperän paikan tullen kekseliäs ja sitkeä. Tosin eihän se ole kiva, jos kauppakeskus seisoo tyhjillään tai osa liiketiloista on tyhjiä eikä kävijöitä ole paljon, mutta vielä tulee parempia aikoja, uskon sen.
Tottakai se merkitsee, paljonkin, mutta vanhempi väestö muistaa vielä ne toisenlaisetkin ajat, ne jolloin Venäjältä ei Suomeen juuri matkattu, vaan lähinnä ainoastaan toisinpäin. Ei siitä ole kuin reilu sukupolvi, ihmiselämässä voisi sanoa että yksi vuodenaika ja nyt se vuodenaika vaihtuu. Kuuluisaa kirja- ja tv-sarjaa mukaillen voisi sanoa että talvi on tulossa.
Tota on sekin, että silloin aikanaan idässä oli paljon teollisuutta mikä kannatteli koko seutua, nyt niitä tehtaita yms. ei enää juuri ole ja loppujakin suljetaan liukuhihna-mallilla. Jotain uutta pitäisi kehitellä tilalle, vaan mitä? Itärajan kuntien ja kaupunkien tarttis ehkä yhdistyä ja yhdessä alkaa rakentaa koko itärajanmittaista suunnitelmaa jossa tehdään yhteistyötä, ei kilpailla. Rakennetaan yhdessä parempi kokonaisuus, olkoonkin että joku kunta/kaupunki hyötyy muita enemmän. Yhdessä, ei erikseen, saatikka yksin, mutta ei ainakaan yksin muita vastaan.
Ja juuri siinä ei auta tippaakaan tuo jutun kunnanjohtajan parin ekan kommentin valivali-asenne, kun pitäisi ottaa lapio käteen ja sanoa suomalaista sisua tihkuen että perkele, en saatana luovuta taistelematta, minähän panen vaikka yksin koko itärajan asiat kuntoon.
Rehellisyyden nimissä en lukenut juttua loppuun, niin saattoihan se kunnanjohtaja myöhemmin niin sanoakin ja tuskin tuo oikeasti on luovuttanut, mutta niiden lauseiden luovuttaja-asenne oli mulle liian hapokasta tänään, pisti vihaksi.
Suo, Kuokka ja Jussi.
Itse pidän ehkä enemmän brittiläisestä "Keep calm and carry on" -mentaliteetista, koska se sisältää myös mahdollisuuden hetken itkulle ja valitukselle sekä ratkaisun löytämiselle. Ensin voidaan hetken valittaa ja itkeä, mutta kun ollaan rauhoituttu mennään rauhassa eteenpäin ja yritetään siinä samalla kaikessa hiljaisuudessa etsiä ratkaisua ongelmaan tai ainakin mietitään millainen ratkaisu voisi olla.
Suomalainen sisus on taas sitä, että ei saa valittaa, mutta sisulla täytyy mennä eteenpäin ja kärsiä eikä ratkaisuakaan ihan aina pyritä löytämään.
" itärajanmittaista suunnitelmaa jossa tehdään yhteistyötä, ei kilpailla. "
Realiteetti on se, että ei itäraja ole minkäänlainen alueita yhdistävä tekijä. Nykyiset Pohjois-Pohjanmaa, Kainuu, Pohjois-Karjala, Etelä-Karjala, Itä-Savo ja Kymenlaakso ovat täysin erillisiä alueita.
"en saatana luovuta taistelematta, "
Miksi elämän pitäisi olla taistelua? Eikö ole ihan yhtä arvokasta hallitusti ajaa kaikkea alas ja viimeisenä sammuttaa valot paikoista ja tarinoista, joiden historia on saavuttanut loppunsa.
Musta vaan tuntuu, että koko itärajan seutukunta löu hanskat tiskiin 2014:sta jälkeen, ei heti, mutta kun tilanne vain jatkui, niin joku vuosi myöhemmin. Sen suuntaista se mediaan asti päätynyt aineisto enimmäkseen on ollut, on lähinnä haikailtu venäläisiä matkailijoita ja/tai entistä teollisuutta. No se entinen teollisuus ei palaa, mutta jokin uusi teollisuus voi ilmestyä. Ja venäläinen matkailija palaa tehtaan takuulla, vain vuosiluku on vähän hämärän peitossa vielä.
Realiteetti on se, että kaikki kaupungit ja kunnat jotka nojaavat itärajaan, ovat jo valmiiksi yhtä, yhden lokeron sisällä ja jos eivät sitä tosiasiaa itse halua hyväksyä, ovat oikeastaan tietoisesti valinneet unohtaa objektiivisen todellisuuden. Alueet, heimot, ovat erillisiä, mutta ei se estä niitä tekemästä yhteistyötä. Vain tyhmyys estää sen ja se on niiden ikioma valinta.
Jokainen valitsee oman tiensä. Minä en luovuta niiden asioiden parissa jotka koen itselleni syystä tai vielä typerämmästä arvokkaiksi. Joku toinen voi valita toisen tien, enkä osaa sanoa kumpi olisi jollain tavalla arvokkaampaa tai huonompaa, ei kuulu minulle. Mutta sen voin sanoa hyvällä omalla tunnolla, että jos vain tyytyy paskaan ja jää ns. tuleen makaamaan, on parempi pitää turpansa kiinni jos sieltä tulossa vain negatiivista viestiä, voi voi tätä kurjuuttani/mme jne. Siksi en itse luovuta taistelematta, mieluummin taistelen ja kunnolla turpaani, mutta ainakin voin seistä leuka pystyssä, vaikkakin arpisena, mutta ei myöskään ole tarvetta valittaa. Tein mihin pystyin ja se riitti tämmöiseen, sen on siis oltava riittävän hyvä minulle nyt.
Ei. Itärajan läheisyys voi ulkopuolella katsoen olla jokin yhdistävä tekijä. Ihan samalla tavalla kuin irakilainen ja vietnamilainen olisivat jotenkin samanlaisia kun ne voi lokeroida kategoriaan ulkomaalainen.
Kylläpäs. Itärajan kunnat/kaupungit ovat de facto itärajamme alueet ja sitä ei mikään vänkääminen muuksi muuta. Se, että sikäläiset pienalueet ja heimot mieluummin tappelevat toisiaan vastaan, on aivan oma lukunsa ja hyvin luontaista.
En sanonutkaan, että se on yhdistävä tekijä, itärajan läheisyys, vaan se on tosiasia jota vain idiootti yrittää muuksi väittää. Mutta olisi typerää olla myöskään hyväksymättä sitä, että itärajan läheisyys on opettanut kaikille noille alueille paljon, asioita joita jakamalla voisi yhdessä löytää jotain enemmän, uuttakin.
Vertauksesi irakilaisen ja vietnamilaisen samankaltaisuuteen on heikko. Jos tuota samaa logiikkaa käyttäisi Suomen oloihin, tulisi itä- ja länsirajan alueita pitää samanlaisina. Joten kehitä parempi vertaus, vaikkapa irakilainen ja iranilainen tms.
Itärajan läheisyys on opettanut tasan sen, että ryysy on ryysy vaikka voissa paistaisi. Mitään hedelmällistä kulttuurivaihtoa ei siitä suunnasta koskaan ole tullut. Joillakin rajaseuduilla on yhteistä ortodoksisen uskonnon läsnäolo, joillakin alueilla sitäkään ei ole. Etelässä Pietarin läheisyys on osittain muuttanut taloutta, pohjoisempana Pietari on aina ollut yhtä kaukana logistisesti kuin Moskova nykyään. Viipuri on joskus ollut alueille jonkinlainen luontainen hubi, mutta siitäkin alkaa kohta olla sata vuotta. On aivan keinotekoista yrittää löytää synergiaa alueille, joilla ei sitä luontaisesti ole. Itse satun erinäisistä syistä tuntemaan alueista useammankin. Enkä oikeastaan tunnista mitään vahingollista kilpailua. Alueilla nyt vaan ei ole paljonkaan yhteisiä intressejä.
En minä yritäkään saada synergiaa rajan toiselle puolen, ei minua se kiinnosta, ampukoot vaikka toisensa kunhan tekevät sen omalla maallaan. Sitä paitsi venäläiset voivat pitää kulttuurinsa Venäjällä ja halukkaat suomalaiset osaavat kyllä käydä Venäjällä nauttimassa siitä, mitä aiemmin tapahtuikin runsaasti. Sama pätee Suomeen, pidetään me oma kulttuurimme täällä ja halukkaat venäläiset voivat piipahtaa täällä tutustumassa siihen.
Mutta jos Suomessa ei unohdeta nurkkakuntaisuutta, vain omien taskujen sisällön täyttämistä, niin vituiksi tulee menemään pahan kerran ja etenkin muuttotappioseuduilla. Mutta kukin tavallaan, ei ole minun ongelmani suoraan, siinähän näivettävät seutukuntansa omin pikku kätösinsä, mutta epäsuorasti se todellakin on myös minun ongelmani, ellei muuten niin entistä kiivaammin kohoavina asumiskustannuksina pk-seudulla. No ainakin täälllä on duunia.
Suomen väkiluku kasvaa korkeintaan vain maahanmuuton seurauksena. Jotta joku alue maan sisällä voisi olla muuttovoittoinen, niin toisten alueiden pitää olla muuttotappioisia. Ja sen lisäksi monilla alueilla väki vähenee jo sen vuoksi että paljon useampi kuolee kuin syntyy.
Se mikä lintuperspektiivista on näivettymistä, voi yksilön kannalta kuitenkin olla ihan mukavaa elämää.
Ajattele positiividesti: kallis asuminen (tai etenkin sen sitoutuneen pääoman suuri määrä) on vain osoitus vauraudesta. Ei meillä maaseudun köyhillä sinne olisi varaa muuttaakaan. Täällä se vaan täytyy sinnitellä ilman Oopperaa ja Ateneumia ja Lähi-Itäkeskuksia.
Voi asian nähdä noinkin, mutta näivettyminen käytännössä tarkoittaa sitä, että iso osa ihmisistä poistuu muualle asumaan ja töihin, osa kuolee pois ja jäljelle jäävät saavat nauttia ihanasta väestötiheydestä. Mutta se kaikki tarkoittaa sitä, että niiden joilla töitä on, tulee maksaa muiden elanto (ei paha), mutta myös nauttia reippaasti nousevista asumiskustannuksista (hanurista). Tai muuttaa sinne ihanan väestötiheyden piiriin, tosin töiden löytäminen on epävarmaa ja siinä se väestötiheyskin sitten menee huonompaan suuntaan siellä jossain.
Ei kallis asuminen kerro vauraudesta kuin murto-osan kohdalla, lopuille se on raskas menoerä siitä ilosta, että töitä löytyy helposti. Valintakysymyksiä vain.
Jep. Aina voi tulla jotain uutta vanhan tilalle. Huominen on uusi mahdollisuus.
Sulla menee nopeesti kuppi nurin ja estää sinua oppimasta.
Niinkö ajattelet? Kun on yli 20 vuotta kuunnellut ruikutusta ja antanut ymmärrystä ja rakkautta, niin voin sanoa, että se korkeakoulu on pelattu läpi niin monta kertaa, että enää ei ole tarpeen. Ja suosittelen sullekin, vinkunan ja ruikutuksen kuuntelu, hyväksyntä ja ymmärtäminen on joskus hyvästä, mutta enimmäkseen todella typerää. Tätä sivuten on olemassa käyttökelpoinen fraasikin:
Jumala antaa anteeksi aina, ihminen useimmiten, luonto ei koskaan.
" Venäläisten matkailijoiden varaan ei voi laskea enää mitään,"
Alunperinkään ei olisi pitänyt.
- Sheena
Laskea minkään varaan on typerää ellei se asia ole vähintään 95%:sti omassa hallinnassa. Jos tuo ehto ei täyty, kerjää verta nenästään. Jos tuosta ehdosta huolimatta tulee kuokkaan, se voidaan laskea virhemarginaalin piikkiin, osa luontaista poistumaa jne.
Miten jos aaveet maatuu niistä kai tulee Zobieta sitten jotka nousevat haudoistaan?