Joo, olin tässä elektrofysiologisessa tutkimuksessa ja yritin löytää ihmisten kokemuksia asiasta. Mitään kunnollista tarinaa en löytänyt, joten päätin jakaa oman kokemukseni kaikille hermoherkille.
Itseltä löytyi satunnaisesti Delta aalto ekg:sta ja sitä kautta pistivät kyseiseen toimenpiteeseen. Operaatio tehtiin TAYS:sissa. Aamulla 7.15 menin ilmottautumaan, ja veivät mut omalle paikalle missä mulla oli kaappi ja sänky, jonka ympärillä verhot, joten sai olla ihan rauhassa. Ehkä 30 minuutin odotuksen jälkeen laittoivat tipan ja sitten lähdettiin toimenpidehuoneeseen. Toimenpidehuoneessa puhdistivat nivusten alueet ja laittelivat liinoja, niin että oikea nivunen jäi ainoastaan näkyviin. Kyllähän siinä privaatit vilahtaa kaikille salissa oleville, mutta muistakaa että ne on siihen tottunut, ettei kannata sitä jännittää.
Sitten puuduttivat muutamalla pistolla nivusen, joka tottakai vähän ikävältä tuntui, mutta kyllä siitä ihan jokainen selviää. puudutuksen jälkeen ei nivusen alueella enää mitään kipua tuntunut, kun ainoastaan vähän kun ne putket pistettiin, mutta sekin kipu oli enemmän vaan painetta, eikä pistoa. Johtojen vienti sydämmeen ei tuntunut ollenkaa.
Sydämmen tahdistus alkoi ja no jos on muutenkin tottunut korkeaan sykkeeseen niin ei ainakaan minun mielestä tuntunut yhtään ikävältä. Itse en tosin jännittänyt hirveästi, joten pystyin olemaan rentona odoista sykkeistä huolimatta. Muutamien testailujen jälkeen rata sitten löytyi ja alettiin ablaatiohoitoon. Vaihtoivat jonkun putken nivusessa, mutta mitään uutta pistosta ei tapahtunut.
Radan "polttaminen" tuntui aluksi ikävänä jomotuksena sydämmessä, mutta heti kun sainoin asiasta, antoivat heti kipulääkettä ja sen jälkeen tuli kyllä todella hyvä, eikä mikään tuntunut kipeältä. Kannattaa heti sanoa jos tuntuu ikävältä, kyllä ne kipulääkettä antaa. Saivat muutaman "polttelun" jälkeen radan poistettua ja ottivat johdot pois ja laittoivat yhden tikin nivuseen.
Toimenpide salissa olin yhteensä ehkä 4 tuntia, mikä on huomattavasti enemmän mitä normaalisti kuuluisi kestää, eivät meinanneet oikeaa kohtaa "polttaa" rataa. Koko tämän ajan vieressä oli sairaanhoitaja, joka kyseli useaan kertaan, mikä olo oli. Kaikki asiat mitä tekivät kertoivat, selittivät ja kysyivät jännitääkö, yms. Itse kun olin niin kauan, niin täytyi toimenpidehuoneessa ykkösellä käydä ja tein tarpeet kannuun, mutta myös katetrointi olisi ollut toinen vaihtoehto.
Sieltä kärrättiin sitten omalla sängyllä "huoneeseeni", jossa vuodelevossa täytyi olla 2 tuntia, jonka jälkeen suositeltiin kävelemään hiukan, jotta nähdään onko nivunen tyrehtynyt. Lounaan ja päivällisen söin, molemmat iha hyvää ruokaa, muistutti paljon kouluruokaa. tikki otettiin nivusesta pois noin 2 h ennen lähtöä, jonka jälkeen haava vuosi hieman mutta tyrehtyi sitten. Vielä lähtiessä laittoivat, varmuuden vuoksi hyydytys pad:in haavan kohdalle.
Pääsin lähtemään kotiin 17.00 aikoihin, päästävät kotiin riippuen kuinka haava tyrehtyy yms. Itse melko nuori, joten samana päivänä kotiutuminen oli todennäköisempää. Kaiken kaikkiaan onhan se hiukan ikävää sairaalassa olla, mutta suht kivuton toimenpide kuitenkin oli, piikkejä yhteensä ehkä 4 tai 5 laitettiin ja siinä kaikki kivun tuottajat. Kyllä tästä kuka tahansa selviää, muistakaa sanoa jos jokin asia häiritsee, kyllä ne siellä haluaa, että sinulla on mahdollisimman hyvä olla. Kaikki henkilökunta oli erittäin mukavaa ja rentoa. Tsemppiä kaikille, kyllä se hyvin menee!
Itseltä löytyi satunnaisesti Delta aalto ekg:sta ja sitä kautta pistivät kyseiseen toimenpiteeseen. Operaatio tehtiin TAYS:sissa. Aamulla 7.15 menin ilmottautumaan, ja veivät mut omalle paikalle missä mulla oli kaappi ja sänky, jonka ympärillä verhot, joten sai olla ihan rauhassa. Ehkä 30 minuutin odotuksen jälkeen laittoivat tipan ja sitten lähdettiin toimenpidehuoneeseen. Toimenpidehuoneessa puhdistivat nivusten alueet ja laittelivat liinoja, niin että oikea nivunen jäi ainoastaan näkyviin. Kyllähän siinä privaatit vilahtaa kaikille salissa oleville, mutta muistakaa että ne on siihen tottunut, ettei kannata sitä jännittää.
Sitten puuduttivat muutamalla pistolla nivusen, joka tottakai vähän ikävältä tuntui, mutta kyllä siitä ihan jokainen selviää. puudutuksen jälkeen ei nivusen alueella enää mitään kipua tuntunut, kun ainoastaan vähän kun ne putket pistettiin, mutta sekin kipu oli enemmän vaan painetta, eikä pistoa. Johtojen vienti sydämmeen ei tuntunut ollenkaa.
Sydämmen tahdistus alkoi ja no jos on muutenkin tottunut korkeaan sykkeeseen niin ei ainakaan minun mielestä tuntunut yhtään ikävältä. Itse en tosin jännittänyt hirveästi, joten pystyin olemaan rentona odoista sykkeistä huolimatta. Muutamien testailujen jälkeen rata sitten löytyi ja alettiin ablaatiohoitoon. Vaihtoivat jonkun putken nivusessa, mutta mitään uutta pistosta ei tapahtunut.
Radan "polttaminen" tuntui aluksi ikävänä jomotuksena sydämmessä, mutta heti kun sainoin asiasta, antoivat heti kipulääkettä ja sen jälkeen tuli kyllä todella hyvä, eikä mikään tuntunut kipeältä. Kannattaa heti sanoa jos tuntuu ikävältä, kyllä ne kipulääkettä antaa. Saivat muutaman "polttelun" jälkeen radan poistettua ja ottivat johdot pois ja laittoivat yhden tikin nivuseen.
Toimenpide salissa olin yhteensä ehkä 4 tuntia, mikä on huomattavasti enemmän mitä normaalisti kuuluisi kestää, eivät meinanneet oikeaa kohtaa "polttaa" rataa. Koko tämän ajan vieressä oli sairaanhoitaja, joka kyseli useaan kertaan, mikä olo oli. Kaikki asiat mitä tekivät kertoivat, selittivät ja kysyivät jännitääkö, yms. Itse kun olin niin kauan, niin täytyi toimenpidehuoneessa ykkösellä käydä ja tein tarpeet kannuun, mutta myös katetrointi olisi ollut toinen vaihtoehto.
Sieltä kärrättiin sitten omalla sängyllä "huoneeseeni", jossa vuodelevossa täytyi olla 2 tuntia, jonka jälkeen suositeltiin kävelemään hiukan, jotta nähdään onko nivunen tyrehtynyt. Lounaan ja päivällisen söin, molemmat iha hyvää ruokaa, muistutti paljon kouluruokaa. tikki otettiin nivusesta pois noin 2 h ennen lähtöä, jonka jälkeen haava vuosi hieman mutta tyrehtyi sitten. Vielä lähtiessä laittoivat, varmuuden vuoksi hyydytys pad:in haavan kohdalle.
Pääsin lähtemään kotiin 17.00 aikoihin, päästävät kotiin riippuen kuinka haava tyrehtyy yms. Itse melko nuori, joten samana päivänä kotiutuminen oli todennäköisempää. Kaiken kaikkiaan onhan se hiukan ikävää sairaalassa olla, mutta suht kivuton toimenpide kuitenkin oli, piikkejä yhteensä ehkä 4 tai 5 laitettiin ja siinä kaikki kivun tuottajat. Kyllä tästä kuka tahansa selviää, muistakaa sanoa jos jokin asia häiritsee, kyllä ne siellä haluaa, että sinulla on mahdollisimman hyvä olla. Kaikki henkilökunta oli erittäin mukavaa ja rentoa. Tsemppiä kaikille, kyllä se hyvin menee!
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.