Jollei kiinnosta niin yx hailee. Naputtelin analyysiin vaalien jälkeisestä Suomen politiikan tilasta digitaalisen pöytälaatikkoni ajankohtaisten ajatusten arkistoon otsikolla "Pelin politiikkaa made in Finland". Kopioin ja liitän sen tähän.
Kun mietiskelin tätä suomalaista pelin politiikkaa niin päättelin, että Suomen seuraava hallituspohja olisi sinipuna. Oli minulla kuitenkin se toinenkin mielessä. Sille on myös omat perusteensa ja oma logiikkansa. Pidin niitä kuitenkin vähän turhan kaukaa haettuina. Sitten näin Hesarissa Marko Junkkarin kolumnin. Junkkari väittää, että SDP:llä ei itse asiassa ole halua hallitukseen. Junkkarin näkemyksen perusteella porvarihallitusta puoltava peliteoria voisi sittenkin olla se oikea. Uskovatko Sanna Marin ja SDP ihan oikeasti suomalaiseen blokkipolitiikkaan? Puretaanpa sitä pelin politiikan logiikkaa vähän. Meillä on siis uusi puolue PS, joka on noussut suurten joukkoon. PS ei ole liberaali vaan ns "kansalliskonservatiivinen". Muut kaksi suurta ovat tällä hetkellä kokoomus ja SDP, joiden puoluejohto haluaa olla liberaaleja. Keskusta on entinen suurpuolue, jonka johto myös haluaisi olla ainakin liberaaliin päin kallellaan. Kaikki "liberaalit" puolueet näkevät PS:n häirikkönä, joka uhkaa niiden valta-asemaa politiikassa. Yhdessä ne ovat pyrkineet äärittämään ja eristämään persut. Äärittämisen ja eristämisen seuraus olisi, että Suomessa hallitusvaihtoehdot olisivat vihervasemmisto ja sinipuna. Sehän sopisi oikein hyvin SDP:lle, joka olisi molemmissa mukana. "Liberaalit" puolueet ovat kuitenkin myös toistensa kilpailijoita. Jos ne toteavat, että persujen eristäminen ei toimi niin niillä on kaksi vaihtoehtoa. Ne voivat joko yrittää käyttää persuja hyväkseen tai sitten tyrkkiä persuja pois omalta reviiriltään kilpailevan liberaalin puolueen tontille. Olisiko SDP valinnut jälkimmäisen strategian? Moni asia todellekin puhuu sen puolesta, että juuri näin puolue on tehnyt. Kun PS on kieltämättä vähitellen liukunut yhä enemmän oikealle niin SDP:ssä voidaan ajatella, että hyvä on, pysykööt siteen siellä häiriköimässä kokoomuksen tontilla. SDP on yhdessä vihreiden ja vasemmistoliiton kanssa ottanut jyrkän linjan suhteessa persuihin, mutta samalla on myös elvytetty klassista oikeisto-vasemmisto jakoa. Strategiassa on huonot puolensa. Vihervasemmisto vaikuttaa tällä hetkellä niin heikolta, että se ei pysty muodostamaan enemmistöä edes keskustan ja RKP:n avulla. Uhkana SDP:lle on myös se, mikä on aiheuttanut keskustan romahduksen. Vaikka demarien puoluejohto on tiukan liberaali niin kaikki kannattajat eivät välttämättä ole. Epäliberaali PS on imenyt jo keskustan ei-niin-liberaaleja kannattajia niin, että puolue on kutistunut keskisuureksi puolueeksi. SDP:lle voi käydä samoin. Sanna Marin kuitenkin näyttää uskovan liberaalin vasemmistoblokin tulevaisuuteen. Siitäkään ei välitetä, että jotkut äänestäjät inhoavat pelin politiikkaa eli sitä, että puolueen etu asetetaan kansallisen edun edelle.
Kun mietiskelin tätä suomalaista pelin politiikkaa niin päättelin, että Suomen seuraava hallituspohja olisi sinipuna. Oli minulla kuitenkin se toinenkin mielessä. Sille on myös omat perusteensa ja oma logiikkansa. Pidin niitä kuitenkin vähän turhan kaukaa haettuina. Sitten näin Hesarissa Marko Junkkarin kolumnin. Junkkari väittää, että SDP:llä ei itse asiassa ole halua hallitukseen. Junkkarin näkemyksen perusteella porvarihallitusta puoltava peliteoria voisi sittenkin olla se oikea. Uskovatko Sanna Marin ja SDP ihan oikeasti suomalaiseen blokkipolitiikkaan? Puretaanpa sitä pelin politiikan logiikkaa vähän. Meillä on siis uusi puolue PS, joka on noussut suurten joukkoon. PS ei ole liberaali vaan ns "kansalliskonservatiivinen". Muut kaksi suurta ovat tällä hetkellä kokoomus ja SDP, joiden puoluejohto haluaa olla liberaaleja. Keskusta on entinen suurpuolue, jonka johto myös haluaisi olla ainakin liberaaliin päin kallellaan. Kaikki "liberaalit" puolueet näkevät PS:n häirikkönä, joka uhkaa niiden valta-asemaa politiikassa. Yhdessä ne ovat pyrkineet äärittämään ja eristämään persut. Äärittämisen ja eristämisen seuraus olisi, että Suomessa hallitusvaihtoehdot olisivat vihervasemmisto ja sinipuna. Sehän sopisi oikein hyvin SDP:lle, joka olisi molemmissa mukana. "Liberaalit" puolueet ovat kuitenkin myös toistensa kilpailijoita. Jos ne toteavat, että persujen eristäminen ei toimi niin niillä on kaksi vaihtoehtoa. Ne voivat joko yrittää käyttää persuja hyväkseen tai sitten tyrkkiä persuja pois omalta reviiriltään kilpailevan liberaalin puolueen tontille. Olisiko SDP valinnut jälkimmäisen strategian? Moni asia todellekin puhuu sen puolesta, että juuri näin puolue on tehnyt. Kun PS on kieltämättä vähitellen liukunut yhä enemmän oikealle niin SDP:ssä voidaan ajatella, että hyvä on, pysykööt siteen siellä häiriköimässä kokoomuksen tontilla. SDP on yhdessä vihreiden ja vasemmistoliiton kanssa ottanut jyrkän linjan suhteessa persuihin, mutta samalla on myös elvytetty klassista oikeisto-vasemmisto jakoa. Strategiassa on huonot puolensa. Vihervasemmisto vaikuttaa tällä hetkellä niin heikolta, että se ei pysty muodostamaan enemmistöä edes keskustan ja RKP:n avulla. Uhkana SDP:lle on myös se, mikä on aiheuttanut keskustan romahduksen. Vaikka demarien puoluejohto on tiukan liberaali niin kaikki kannattajat eivät välttämättä ole. Epäliberaali PS on imenyt jo keskustan ei-niin-liberaaleja kannattajia niin, että puolue on kutistunut keskisuureksi puolueeksi. SDP:lle voi käydä samoin. Sanna Marin kuitenkin näyttää uskovan liberaalin vasemmistoblokin tulevaisuuteen. Siitäkään ei välitetä, että jotkut äänestäjät inhoavat pelin politiikkaa eli sitä, että puolueen etu asetetaan kansallisen edun edelle.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.