Vanhentuneen käsityksen mukaan suomen musiikin huippukausi sijoittuu 1800 luvun loppupuolelle ja 1900 luvun alkuun.
Siihen aikaan suomessa vaikutti vain kourallinen säveltäjiä, joilla on musiikinhistoriassamme vanhentuneen näkemyksen mukaan keskeinen asema ja heistä oikeastaan vain Melartin , Furuhjelm ja ehkä Launis loivat todella arvokasta ja vaikuttavaa musiikkia., ennen muuta Melartin, jossain määrin myös Mielck ja Sibelius
Suomen musiikin todellinen huippukausi voidaan uuden ja tuoreen näkemyksen mukaan ajatella kuitenkin vallinneen joko 1920 luvun modernismin ensimmäisen aallon aikana tai paremminkin vasta ja varsinkin sodan jälkeisenä aikana, jolloin nähtiin sekä tyyliltään romantisoivien, uusklassisten että modernien säveltäjien esiin marssin myötä ennen näkemätön runsauden aika suomen säveltaiteessa, joka peittoaa ja päihittää melko suvereenisti ja ennen muuta säveltäjien määrällä mitattuna 1900 luvun alun niukkuuden aikakauden säveltaiteessamme, jossa on oltu näkevinään keskeinen asema Sibeliuksen saavutuksilla, mutta ajan todellinen mestari sinfonioillaan oli Melartin,
Fordellin saavutuksiin tämän 44 sinfonialla hekään eivät sentään yltäneet, mutta sen lisäksi tunnetaan leegio vaikuttavaa musiikkia luoneita suomalaismestareita, joista monen tuotanto on unohdettu arkistojen kätköihin .
Siihen aikaan suomessa vaikutti vain kourallinen säveltäjiä, joilla on musiikinhistoriassamme vanhentuneen näkemyksen mukaan keskeinen asema ja heistä oikeastaan vain Melartin , Furuhjelm ja ehkä Launis loivat todella arvokasta ja vaikuttavaa musiikkia., ennen muuta Melartin, jossain määrin myös Mielck ja Sibelius
Suomen musiikin todellinen huippukausi voidaan uuden ja tuoreen näkemyksen mukaan ajatella kuitenkin vallinneen joko 1920 luvun modernismin ensimmäisen aallon aikana tai paremminkin vasta ja varsinkin sodan jälkeisenä aikana, jolloin nähtiin sekä tyyliltään romantisoivien, uusklassisten että modernien säveltäjien esiin marssin myötä ennen näkemätön runsauden aika suomen säveltaiteessa, joka peittoaa ja päihittää melko suvereenisti ja ennen muuta säveltäjien määrällä mitattuna 1900 luvun alun niukkuuden aikakauden säveltaiteessamme, jossa on oltu näkevinään keskeinen asema Sibeliuksen saavutuksilla, mutta ajan todellinen mestari sinfonioillaan oli Melartin,
Fordellin saavutuksiin tämän 44 sinfonialla hekään eivät sentään yltäneet, mutta sen lisäksi tunnetaan leegio vaikuttavaa musiikkia luoneita suomalaismestareita, joista monen tuotanto on unohdettu arkistojen kätköihin .
Vastaukset 6
Vanhimmat
En ole mikään asiantuntija suomalaisessa klassisessa musiikissa, mutta sanoisin, että juurikin 1800-luvulle (ehkä loppupuolelle juurikin) ja 1900-luvun alkupuolelle. Ennen 1800-lukua ei täällä juurikaan vaikuttanut suomalaisia säveltäjiä (korjaa jos olen väärässä). Suomalainen säveltaide alkoi oikeastaan kukoistamaan vasta 1800-luvun loppupuolella. Kyllä täällä sitä ennenkin tehtiin musiikkia, mutta enemmän ehkä kansanmusiikkia.
Samalla tavalla maalaustaiteen kultakausi oli Suomessa 1800-luvun loppupuolelta 1900-luvun alkupuolelle.
Sitten kun Suomen taiteilijat pääsivät Pariisiin ja muualle maailmaan, alkoivat saada vaikutteita ja inspiraatiota kansainvälisistä jutuista ja saivat enemmän tietoa maailman taiteista päästessään opiskelemaankin maailmalle.
Ehkä näin. jos ajatellaan vain levytettyä suomalaisen musiikin historiaa, jota on näiltä ajoilta tallennettu runsaammin kuin muilta aikakausilta, lähinnä Sibeliuksen musiikin levytysten paljoutta ajatellen, mutta ei suinkaan laadukkaiden säveltäjien ja teosten kokonaislukumäärää ajatellen, joka tässä mielessä ajoittuu sodan jälkeiseen aikaan 1945-1980 luvulle, jolloin vaikutti suurempi määrä suomalaissäveltäjiä kuin koskaan aiemmin ja mm. sävellettiin paljon enemmän sinfonioita kuin Sibelius, Melartin ja Madetoja yhteensä, joka oli varsin vaatimaton määrä. Jos ajatellaan vielä sitä tyylien ja tekniikoiden valtavaa kirjoa joka vallitsi sotien jälkeen ei ole epäselvää, mille ajalle ajoittuu suomen musiikin huippukausi.
Mihin ajanjaksoon sijoittuu suomen musiikin kultakausi?
Siihen aikajaksoon joka alkoi silloin kun Toivo Kärki aloitti laulujenteko yhteistyön Reino Helismaan kanssa, joka yhteistyö jatkui siihen asti kun Helismaa kuoli syöpään.
Helismaan kuoltua Juha Vainio sitten otti Helismaan paikan T.Kärjen tekstintekijänä mutta ei ehkä ollut aivan Helismaan tasoinen sanoittajana vaikka J.Vainiokin parhaimillaan oli erittäin hyvä.
Tässä puhuttiinkin taidemusiikista, mutta voihan sen noinkin tulkita. Sanoisin myös, että riippuu siitäkin, mitä tällä huippukaudella tarkkaan ottaen milloinkin tarkoitetaan? Joidenkin harvojen säveltäjien populariteettiin ja tunnettuuteen perustuvaa hegemoniaa repertoaarissa vai säveltaiteen kukoistusta laajemmalla rintamalla. suuremman säveltäjäjoukon voimin, jotka loivat laadukasta ja vaikuttavaa musiikkia. On lisäksi hieman arveluttavaa jakaa säveltaiteen kehitystä suomessa toisistaan selvästi erottuviin ajanjaksoihin tai kausiin, kun voidaan nähdä myös varsin yhtenäinen kehityslinja 1800 luvulta meidän aikoihimme asti.
Wäinämöisen jälkeinen aika.
En tunne ketään huomattavaa säveltäjää siltä ajalta, jolloin suomea kansakuntana tai valtiona ei liene vielä ollut olemassakaan ja oletettavasti mm. kanteleella soitettu perinne-tai kansanmusiikki kukoisti erilaisten primitiivisten puhallininstrumenttien ja shamaanirumpujen ohella, mutta yleensä suomen taidemusiikin kukoistuskaudeksi on mielletty joko 1900 luvun alussa vallinnut kansallisromanttinen kalevalakausi, eurooppalais klassinen kausi, molemmat lähinnä Sibeliuksen musiikissa, vaikka Melartin oli sinfonikkona vähintään yhtä merkittävä ja suosittu tuolloin, tai varhainen modernismin kausi, jolloin Merikannon, Rannan, Raition, Pingoudin ym. radikaaleimmat teokset näkivät päivänvalon, mutta on perusteltua pitää myös sodan jälkeistä aikaa suomen musiikin kukoistuksen aikana, jolloin suomen säveltaiteessa vaikutti ehkä lukumääräisesti suurempi joukko luovia säveltaiteilijoita kuin koskaan aikaisemmin suomen historiassa ja mm. sinfonioita syntyi enemmän kuin koskaan aiemmin suomessa..