Byrokratia on sitä, että vaaditaan pikkulaisia asioita suuntaan ja toiseen koko ajan, jotta saa vaivaisen toimeentulon joka kuukausi ja näin elämän loppuun asti.
En tiedä kuinka teillä, mutta minulla vintti palaa.
Tänään sain perustelukirjeen työvoimavirkailijalta erittäin korkealta taholta, jossa selitetään mitä saa ja ei saisi, minkä kuitenkin voisi hakea.
He vastasivat siihen, että valitin, että olen ollut puoli vuotta ilman tuloa, koska byrokratia nollaa yhteispelinä yrityksen saada rahaa ulos.
Puoleen vuoteen mahtui syvällisempää kriisiä rahattomuuden suhteen, mutta muuten nekin menivät hyvin, koska Suomessa köyhäinapu suhteellisesti toimisi.
Jopa laihduin ja sain terveellisemmän painon takaisin.
Pidemmällä aikavälillä kuitenkin on testaamatta, kuinka köyhyys, tulottomuus vaikuttaa terveyteen, että onko tulottomuus edullisempaa tai ei, koska jos sairastuisi niin kuka maksaisi hoitoviulut, jos vielä hoitoa saisi silloin joskus?
Edullisempi olisi ollut sairastumatta, mutta ylläpitää ajoissa terveitä elintapoja.
En ole velkaa mitään ja ei ole laskuja, olen vapaa, vaikka arki pyörii ruoan ympäri. En edes ajattelee Kelaa, joka sen jälkeen kun alkoi huijata kansalaisiaan, koska oli tarkoitus uudistua, että ehkä Kela vain väsyi maksaa tukia koko ajan ja tahtoi päästä kansalaisista irti, niin sen jälkeen Kela alkoi näyttäytyä aika negatiivisessa valossa samansuuntaisesti Sossun kanssa, jonka maine on aika heikko. Tästä katsottuna olen erittäin iloinen, että saan levätä Kela palvelusta, joka ei loppujen lopuksi johtanut mihinkään. Ainoa entinen toimiva instanssi, johon luotti sokeasti, ei loppujen lopuksi ollut sekään mikään luotettava ja ikuinen.
Onko täysi tulottomuus kuitenkin yhtä hyvä VAIHTOEHTO kuin että roikkuisi puolet elämästään viranomaisten niskoilla, jotta sen jälkeen heräisi tajuamaan, että valtio ei tahdo enää ketään itselleen. Yksilöllinen vapaus sen sijaan on täydellisyyttä. Kuka osaa olla vapaa muista? Toimeentulon Suomessa Toimeentulottomuus olisi tasaarvoinen tapa olla olemassa vaille mitään kiinnitystä turhiin kuormittaviin asioihin. Ainakin vaihtoehto se on.
En tiedä kuinka teillä, mutta minulla vintti palaa.
Tänään sain perustelukirjeen työvoimavirkailijalta erittäin korkealta taholta, jossa selitetään mitä saa ja ei saisi, minkä kuitenkin voisi hakea.
He vastasivat siihen, että valitin, että olen ollut puoli vuotta ilman tuloa, koska byrokratia nollaa yhteispelinä yrityksen saada rahaa ulos.
Puoleen vuoteen mahtui syvällisempää kriisiä rahattomuuden suhteen, mutta muuten nekin menivät hyvin, koska Suomessa köyhäinapu suhteellisesti toimisi.
Jopa laihduin ja sain terveellisemmän painon takaisin.
Pidemmällä aikavälillä kuitenkin on testaamatta, kuinka köyhyys, tulottomuus vaikuttaa terveyteen, että onko tulottomuus edullisempaa tai ei, koska jos sairastuisi niin kuka maksaisi hoitoviulut, jos vielä hoitoa saisi silloin joskus?
Edullisempi olisi ollut sairastumatta, mutta ylläpitää ajoissa terveitä elintapoja.
En ole velkaa mitään ja ei ole laskuja, olen vapaa, vaikka arki pyörii ruoan ympäri. En edes ajattelee Kelaa, joka sen jälkeen kun alkoi huijata kansalaisiaan, koska oli tarkoitus uudistua, että ehkä Kela vain väsyi maksaa tukia koko ajan ja tahtoi päästä kansalaisista irti, niin sen jälkeen Kela alkoi näyttäytyä aika negatiivisessa valossa samansuuntaisesti Sossun kanssa, jonka maine on aika heikko. Tästä katsottuna olen erittäin iloinen, että saan levätä Kela palvelusta, joka ei loppujen lopuksi johtanut mihinkään. Ainoa entinen toimiva instanssi, johon luotti sokeasti, ei loppujen lopuksi ollut sekään mikään luotettava ja ikuinen.
Onko täysi tulottomuus kuitenkin yhtä hyvä VAIHTOEHTO kuin että roikkuisi puolet elämästään viranomaisten niskoilla, jotta sen jälkeen heräisi tajuamaan, että valtio ei tahdo enää ketään itselleen. Yksilöllinen vapaus sen sijaan on täydellisyyttä. Kuka osaa olla vapaa muista? Toimeentulon Suomessa Toimeentulottomuus olisi tasaarvoinen tapa olla olemassa vaille mitään kiinnitystä turhiin kuormittaviin asioihin. Ainakin vaihtoehto se on.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Olen valmis vaihtotalouteen hänen kanssaan, joka ymmärtää tavaravaihdon arvon. Vaihdosta puuttuu rahatalous, mikä on helpottavaa. Ainoa tarve on tavaran käyttötarve. Muuten koko yhteiskunta ymmärtää vain rahatalouden päälle, eikä se ymmärrä mitään muuta olemassaolon muotoa. Siksi rahattomalle ovat kiinni kaikki normaalit palvelun muodot, jotka myös kuuluvat perustarve palveluihin. Niitä ei saa, koska perustarve palvelu toteutuakseen, kulkee ensin ihme reittiä pitkin kuten, jotta saisi rahaa pankista, pitää OMISTAA puhelimen, joka maksaa saman verran kuin toimentuloraha. Kun puhelinta ei ole, niin mitään saa ulos pankista. Raha on ensisijainen ja puhelin on toissijainen, vaikka yhteiskunnassa arvojärjestys muuttui, eikä siis toimeentulokulttuuri enää ollut jatkokelpoista. Virkamiehet eivät kuitenkaan virhettä näe tai hyväksy.