Nuorena poikana sain potentiometrin toistamaan ääntä tai siis musiikkia. Siellä joku osa värähteli todennäköisesti magneettisen voiman takia. Pian tuon jälkeen potentiometri päästi savut pihalle ja ääni loppui.
Hauskoja ilmiöitä elektroniikan parissa? Onko mieleen jäänyt joku hauska tapaus?
Anonyymi-ap
15200
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Latailin joskus alle 10v ikäisenä kellon/elektroniikkapelin nappipattereita 6V(DC) autoradan muuntajalla ja ne aina lämpenivät siinä ja toimivat ladattuina jonkin aikaa. Kerran sitten sattui paikalle eräs sukulaiskokelas, DI, joka sanoi, ettei niitä kannata ladata - voivat räjähtää. Tämä oli vissiin sitten sitä oppimista, sillä tämän jälkeen en enää saanut ladattua noita pattereita vaan posahtivat näpeissä ja muutaman kerran jälkeen en enää uskaltanut kokeillakaan kun oli sen verran kipakka lähtötuntemus näpeissä.
Mulla on yksi vioittunut nappiparisto räjähtänyt ilman lataustakin tai muita temppuiluja ihan vaan poisottaessa sitä paristokotelosta.
Oli turvonnut ilmeisesti niin että poisottaessa pariston sisukset sai happea ja räjähti sillä kertaa. Onneksi tajusin laittaa suojalasit päähän heti kun huomasin että paristot ovat silminnähden erittäin heikossa kunnossa. En tosin uskonut että se oikeasti räjähtäisi mutta varauduin silti siihen. Yllättävän kipakka ja kovaääninen paukku mokomasta LR44 nappipatterista. Patterin kappale lensi n. metrin - puolentoista päähän ja viereisiä pattereita sai kanssa etsiä jonkinaikaa minne ne lensivät. Laite oli vielä siivottava jostain pulverimaisesta aineesta mutta laite itse säilyi muuten ehjänä ja elektroniikkakin pelasi uusilla paristoilla.
Tässä tapaus 40 v takaa.
Minulla oli iso elektrolyyttikondensaattori jonka ensin latasin akkulaturilla, ja sitten oikosuljin sen. Poikani oli silloin 5 v joka innostui näkemästään valokaaresta ja pamauksesta. Tätä kesti aikansa, sitten poika tuli kysymään "miksi sähkö ei paina mitään". Poika oli punninnut talousvaa-alla puretun kondensaattorin ja sitten varannut sen, ja punninnut sen uudestaan. Lopputulos oli tietysti sama paino. Taisi jo silloin pojassa olla tutkija ainesta kun on nykyään tekniikan tohtori.
Juu muistan kuinka lapsena kuunneltiin naapurin sähköliedestä Lahden radiomastojen lähetystä
Minä muista kuinka naapurin pikkulikka sai koko laitumen lehmät paniikkiin kiljuessaan kun koetti harpata sähköpaimenen langan yli muttei ollut housuja mekkonsa alla ja jäi "istumaan" langalle liian pitkäksi aikaa...
Toinen versio tästä on "ei se tunnu jos on kumisaappaat" eli serkkujen kanssa muodostettiin 6 lapsen ketju käsi kädessä ja josta lankaan koskijalla oli kumisaappaat jalassa ja muut paljain jaloin. Sehän muuten potkaisi enemmän kuin koskaan aikaisemmin!
Tämä ei tapahtunut minulle vaan työkaverilleni Joukolle -70 luvulla.
Jouko oli löytänyt TekniikanMailman kytkennän säädettävästä jännitelähteestä.
Rakenteli sitä työn lomassa aina kun pomon silmä vältti. Kuinka ollakkaan sai sen valmiiksi ja kytki ekan kerran verkkosähköt muuntajaan:
Ekä parinsekunnin kuluttua kuului iso pamaus ja paperisilppua sateli työpöydän ympäri... pomo kun ei ollut paikalla niin naurettiin ihan kippurassa. Kaveri siivosi sitä silppua ja pyyhki konkan sisältä tullutta nestettä pöydältä ja lattialta.
En muista oliko kytkenyt ison elkon väärinpäin vai oliko kytkentäkuvassa virhe.
Jos luet tätä Jouko niin terkkuja vaan, muistelisin että koulutit itsesi insinööriksi pajakoulun jälkeen..
Silloisissa konkissa ei vissiin ollut sitä suunniteltua heikkoa kohtaa katolla josta antaisi hallitusti periksi ja päästäisi vain käyttösavut pihalle ilman räjähdystä?
Eipä ollut mitään korkkia niissä elkoissa.
Vielä 80-90 luvulla aksiaalisissa konkissakaan ei ollut mitään. Muistelen että kun tuli testattavaksi piirilevyjä, siis oli ladottu ja juotettu alihankkijalla niin jos ei ollut tarkkana napaisuuden takia, kun kytki sähköt niin jos oli väärinpäin tuli paukku tuli.
Joku 10 000uf 16V konkka paukkuu aika mukavasti.
En ole seurannu nykyisiä metodeja kun työelämästä on jo jokunen vuosi ja sillonkaan en enää ollut suorittavassa portaassa.
Tässäpä video kuvaputkitelkun korjauksesta, mutta poksauttelee kondensaattoreita useita kertoja :D
https://www.youtube.com/watch?v=Kn0lNMJeXBM
Itse kerran tein kytkennän väärin, että suuri vaihtojännite pääsi 2200/40V elkokondensaattoriin. Kuului pamaus ikäänkuin haulikolla olisi ampunut. Konkasta ei jäänyt jäljelle kuin kytkentälangan pätkät.
Minä laitoin 230 V pieneen 1uF elkoon. Kova pamaus ja paljon valkoista höttöä pitkin huonetta. Olin hiukan yli 10 v ja nykyään teen elektroniikkaa työkseni.
Joskus nuorempana oli tarve lyhentää laitteen verkkojohtoa. Johtaja katseli vierestä kun leikkasin johdon sivuleikkureilla poikki. Taisi hiukan hämmästyä kun sivuleikkurin toinen leuka oli kadonnut teille tietymättömille.
Tämä ei ihan suoraan elektroniikkaan liity mutta...
Tuttava oli radioamatoori. Asui vanhassa asunnossa jossa ei ollut maadotettuja pistorasioita. No fiksuna mittaus ja säätö tekniikan koulutus (teknikko) kytki radiolaitteiden rungon vesikeskuspatterihin eli tarkotus oli maadottaa laitteet.
No ihmetteli suihkussa käydessään kun nipisteli varpaissa ja päänahassa. Vaikka putkisto on todennäköisesti maadotettu niin kaikki putkiliitoset jotka on kierteellä ja tappuralla kiinnitetty toisiinsa ei johda kunnolla. Sieltä tuli se vaihtosähkön konkkien kautta "rippeli" jännite 115V putkistoon. Eihän se tapa mutta on epämiellyttävää.
Säädettävän DC-laboratoriojännitelähde piti pilkkanaan. Ensin meni mystisesti testattavia led-vakiovirtalähteitä mykäksi yksi toisensa perään. Sitten sattuman kautta piirikorttikatkaisijaa käännettäessä paljastui, että piirikortilla iskee pieni valokaari kytkimen auetessa. Siitä ei ollut kovin vaikea päätellä mikä on homman juoni.
Jännitelähteen (kiinalainen) lähtö on niin induktiivinen, että toisiopiirin katkaisu virrallisena aiheutti aikamoisen jännitepiikin.