Aina käsketään kertomaan itsetuhoisista ajatuksista jollekin, mutta sanoisin että IKINÄ ei kannata kertoa omalla nimellään sellaisista kenellekään, jos ei vapaaehtoisesti halua suljetulle psykiatriselle osastolle ja kokee osastohoidon epämukavuuden vain pahentavan omaa tilannettaan. Esim. kriisipuhelimeen ja Sekasin-chattiin itsetuhoisista ajatuksista kertominen on nimetöntä ja luottamuksellista, joten vaikka niitä suosittelisin. Suomen tekijää ymmärtävä oikeusjärjestelmä on kuvottava.
Poliisien toimesta itsetuhoisia ajatuksia omaavaa ihmistä jahdataan ja "kiinniottotilanteessa" retuutetaan kovakouraisesti kuin rikollista, ja puolustellaan sitä sillä että halutaan vain auttaa?! Heillä on vääränlainen käsitys auttamisesta ja heikko empatiakyky, koska auttamisen ei kuulu olla sellaista kylmäsydämistä. Itsetuhoisia ajatuksia omaava on muutenkin jo herkillä eikä oikeasti kestä sellaista. Itselläni on asperger ja kaiken maailman huutamiset, ovien hakkaamiset ja retuuttamiset tuottavat stressiä, jos ne tapahtuvat sellaisessa tilanteessa kun en ole edes tehnyt mitään väärää. Väärin ovat tehneet he, keiden vika jonkun itsetuhoiset ajatukset ovat, eivät he, keillä itsetuhoisia ajatuksia on.
Kenellekään ei kannata kertoa omalla nimellään itsetuhoisista ajatuksista, koska kehenkään ei voi luottaa siinä että hän ei kertoisi niistä eteenpäin (siitä huolimatta vaikka sanoisi sille toiselle, että asiasta eteenpäin vasikointi ja suljetulle osastolle joutuminen vain pahentaisi tilannetta). Jos itsemurhan päätyy tekemään, kannattaa ehdottomasti pitää huoli että se myös onnistuu, koska kuollutta ei voi rankaista itsemurhasta. On ollut paljon sellaisia tapauksia, että joku on vaikuttanut olevansa hyvässä elämäntilanteessa ja sitten kaikkien yllätykseksi tehnyt itsemurhan. Sellaisissa tilanteissa on varmaan ainakin osittain kyse siitä, että pelätään itsemurha-ajatustensa seurauksia, jos niistä sattuu jäämään kiinni. En yhtään ihmettele, että kiusaaminen ja itsemurhat ovat molemmat niin yleisiä, koska seuraukset itsetuhoisia ajatuksia omaaville (joiden itsetuhoiset ajatukset ovat saaneet alkunsa esim. kiusaamisesta) ovat niin julmat, kun taas kiusaajille kiusaamisen seuraukset ovat ihan mitättömät. Kiusattuja rankaistaan eikä kiusaajia niinkään, kiusaajat selviävät korkeintaan puhuttelulla.
Tiedän, että osastohoidon tarkoituksena ei ole rankaista vaan auttaa, mutta se apu on epäinhimillistä. Jos "autetaan" toista kidnappaamalla hänet kovakouraisesti osastolle, se "apu" ei tosiaan tunnu miltään hyväsydämiseltä avulta vaan rangaistukselta. Kaiken kokemansa lisäksi jäävuoren huippuna itsetuhoisia ajatuksia omaava vielä kidnapataan suljetulle osastolle ja täten riistetään häneltä vapaus ja yksityisyyttäkin. Hulluksi haukutaan sitä itsetuhoisia ajatuksia omaavaa eikä suinkaan heitä keiden syytä sen henkilön itsetuhoiset ajatukset ovat sekä sanotaan että asennevamma on sillä itsetuhoisia ajatuksia omaavalla eikä heillä keiden syytä hänen itsetuhoiset ajatukset ovat, ja että pois osastolta hän ei pääse ennen kuin on muuttunut ääni kellossa. He, keiden vika hänen itsetuhoiset ajatuksensa olivat, pääsevät kuin koira veräjästä ja heitä vain säälitään. He selviävät korkeintaan puhuttelulla ja saavat mukavasti oleskella vapaalla jalalla, siinä missä heidän uhrinsa joutuu jälleen ikävästi kohdelluksi (tällä kertaa poliisien ja osastohoitajien toimesta). Hoitoa (toisia kuin roskaa kohtelevilla on itsellään jotain) ja rangaistuksen (ei kovin reilua, että toisia kuin roskaa kohtelevat pääsevät kuin koira veräjästä siinä missä uhrille aiheutetaan osastolla lisää tuskaa telkeämällä hänet sinne lukkojen taakse) he saisivat sillä, että heidät suljettaisiin mielisairaalaan ja kotiinlähdön kanssa ei olisi heillä mikään kiire, kunnes on muuttunut ääni kellossa. En yhtään ihmettelisi, jos entisaikaan olisi teloitettu raaoilla tavoilla ihmisiä, joilla on ollut itsetuhoisia ajatuksia koska "me ollaan vaan huolissamme et sä tekisit itsemurhan ja sut pitää nyt polttaa elävältä jotta sä et pääse tekemään itsemurhaa ja saat mietittyä mitä tuli tehtyä". Jos jotakuta oikeasti haluaa auttaa eikä rankaista, pitää se saada näyttämään myös siltä eli hoitaa ystävällisesti ja kuuntelevasti eikä niin kylmäsydämisesti että toinen pelkää.
Osastohoito on myös kallista, eli on kamalaa joutua tahdonvastaisesti osastohoitoon ja joutua vieläpä maksamaan siitä. Varsinkin pienituloisille se on todella kova paikka. Kaikilla ei ole tuosta noin vain varaa maksaa kymppien (tai jopa satasien laskuja) sellaisesta. Kelakaan ei niitä 100-prosenttisesti korvaa. Myös rahaa säästääkseen kannattaa siis olla kertomatta itsetuhoisista ajatuksista omalla nimellään kenellekään. ->
Poliisien toimesta itsetuhoisia ajatuksia omaavaa ihmistä jahdataan ja "kiinniottotilanteessa" retuutetaan kovakouraisesti kuin rikollista, ja puolustellaan sitä sillä että halutaan vain auttaa?! Heillä on vääränlainen käsitys auttamisesta ja heikko empatiakyky, koska auttamisen ei kuulu olla sellaista kylmäsydämistä. Itsetuhoisia ajatuksia omaava on muutenkin jo herkillä eikä oikeasti kestä sellaista. Itselläni on asperger ja kaiken maailman huutamiset, ovien hakkaamiset ja retuuttamiset tuottavat stressiä, jos ne tapahtuvat sellaisessa tilanteessa kun en ole edes tehnyt mitään väärää. Väärin ovat tehneet he, keiden vika jonkun itsetuhoiset ajatukset ovat, eivät he, keillä itsetuhoisia ajatuksia on.
Kenellekään ei kannata kertoa omalla nimellään itsetuhoisista ajatuksista, koska kehenkään ei voi luottaa siinä että hän ei kertoisi niistä eteenpäin (siitä huolimatta vaikka sanoisi sille toiselle, että asiasta eteenpäin vasikointi ja suljetulle osastolle joutuminen vain pahentaisi tilannetta). Jos itsemurhan päätyy tekemään, kannattaa ehdottomasti pitää huoli että se myös onnistuu, koska kuollutta ei voi rankaista itsemurhasta. On ollut paljon sellaisia tapauksia, että joku on vaikuttanut olevansa hyvässä elämäntilanteessa ja sitten kaikkien yllätykseksi tehnyt itsemurhan. Sellaisissa tilanteissa on varmaan ainakin osittain kyse siitä, että pelätään itsemurha-ajatustensa seurauksia, jos niistä sattuu jäämään kiinni. En yhtään ihmettele, että kiusaaminen ja itsemurhat ovat molemmat niin yleisiä, koska seuraukset itsetuhoisia ajatuksia omaaville (joiden itsetuhoiset ajatukset ovat saaneet alkunsa esim. kiusaamisesta) ovat niin julmat, kun taas kiusaajille kiusaamisen seuraukset ovat ihan mitättömät. Kiusattuja rankaistaan eikä kiusaajia niinkään, kiusaajat selviävät korkeintaan puhuttelulla.
Tiedän, että osastohoidon tarkoituksena ei ole rankaista vaan auttaa, mutta se apu on epäinhimillistä. Jos "autetaan" toista kidnappaamalla hänet kovakouraisesti osastolle, se "apu" ei tosiaan tunnu miltään hyväsydämiseltä avulta vaan rangaistukselta. Kaiken kokemansa lisäksi jäävuoren huippuna itsetuhoisia ajatuksia omaava vielä kidnapataan suljetulle osastolle ja täten riistetään häneltä vapaus ja yksityisyyttäkin. Hulluksi haukutaan sitä itsetuhoisia ajatuksia omaavaa eikä suinkaan heitä keiden syytä sen henkilön itsetuhoiset ajatukset ovat sekä sanotaan että asennevamma on sillä itsetuhoisia ajatuksia omaavalla eikä heillä keiden syytä hänen itsetuhoiset ajatukset ovat, ja että pois osastolta hän ei pääse ennen kuin on muuttunut ääni kellossa. He, keiden vika hänen itsetuhoiset ajatuksensa olivat, pääsevät kuin koira veräjästä ja heitä vain säälitään. He selviävät korkeintaan puhuttelulla ja saavat mukavasti oleskella vapaalla jalalla, siinä missä heidän uhrinsa joutuu jälleen ikävästi kohdelluksi (tällä kertaa poliisien ja osastohoitajien toimesta). Hoitoa (toisia kuin roskaa kohtelevilla on itsellään jotain) ja rangaistuksen (ei kovin reilua, että toisia kuin roskaa kohtelevat pääsevät kuin koira veräjästä siinä missä uhrille aiheutetaan osastolla lisää tuskaa telkeämällä hänet sinne lukkojen taakse) he saisivat sillä, että heidät suljettaisiin mielisairaalaan ja kotiinlähdön kanssa ei olisi heillä mikään kiire, kunnes on muuttunut ääni kellossa. En yhtään ihmettelisi, jos entisaikaan olisi teloitettu raaoilla tavoilla ihmisiä, joilla on ollut itsetuhoisia ajatuksia koska "me ollaan vaan huolissamme et sä tekisit itsemurhan ja sut pitää nyt polttaa elävältä jotta sä et pääse tekemään itsemurhaa ja saat mietittyä mitä tuli tehtyä". Jos jotakuta oikeasti haluaa auttaa eikä rankaista, pitää se saada näyttämään myös siltä eli hoitaa ystävällisesti ja kuuntelevasti eikä niin kylmäsydämisesti että toinen pelkää.
Osastohoito on myös kallista, eli on kamalaa joutua tahdonvastaisesti osastohoitoon ja joutua vieläpä maksamaan siitä. Varsinkin pienituloisille se on todella kova paikka. Kaikilla ei ole tuosta noin vain varaa maksaa kymppien (tai jopa satasien laskuja) sellaisesta. Kelakaan ei niitä 100-prosenttisesti korvaa. Myös rahaa säästääkseen kannattaa siis olla kertomatta itsetuhoisista ajatuksista omalla nimellään kenellekään. ->
Vastaukset 15
Vanhimmat
-> Itsemurha-ajatuksista vihjailu on samanlainen tabu kuin homoseksuaalisuus oli aikoinaan; homo sai olla koska kukaan ei taipumukselleen mitään voi, mutta sitä homouttaan ei saanut tuoda esiin (ja jos homouttaan toi esiin tai jäi kiinni homoudesta, seurasi rangaistus). Sama ajatusmalli nykypäivänä itsemurha-ajatusten kanssa; itsemurha-ajatuksia saa olla koska eihän ihminen voi päättää mitä ajattelee, mutta niitä itsemurha-ajatuksiaan ei saa tuoda esiin (ja jos itsemurha-ajatuksiaan tuo esiin tai jää jotain muuta kautta sellaisista kiinni, seuraa rangaistus jota kutsutaan Suomessa virheellisesti auttamiseksi). Jos itsemurhan on tekemässä, pitää pitää huoli että se varmasti onnistuu, koska kuollutta ei voi rankaista itsemurhasta. Kenen tahansa (myös minun) 1900-luvun alussa eläneistä sukulaisista jotkut saattoivat olla seksuaalivähemmistöön kuuluvia, mutta he eivät siitä kertoneet ikinä kenellekään, koska eivät halunneet joutua rankaistaviksi. Ihan samasta syystä nykyään ei saa tuoda esille itsemurha-ajatuksiaan.
-ap
Työvoimaviranomaisille ja sosiaaliohjaajille voitte aivan huoletta kertoa elämänne vaikeuksista. Heidät on koulutettu tuntemaan empatiaa ha arvostamaam JOKAISTA ihmistä.
Työvoimavirkailijan kanssa voit puhua luottamuksellisesti. Meidän kanssamme keskustelut ovat täysin turvassa ulkopuolisilta ja luottamuksellisia
Kiitos että välität
AP: lle, kiitos, kun toit esille omia ajatuksiasi ja tuntemuksiasi. Moni, nk. minäkin on varmasti kanssasi samaa mieltä. Etenkin ne, jotka ovat kokeneet vastaavaa. Systeemissä on todella paljon vikaa ja parantamisen varaa.
Itsekin olen tuota samaa asiaa ihmetellyt, että jos joku kertoo omalla nimellään vaikkapa hätäkeskukseen itsetuhoisista ajatuksista, tai siitä, että aikoo tehdä itselleen jotakin, niin jos sieltä HÄKE: sta lähetetään poliiseja, tai ambulanssimiehistöä, niin kohtelu voi tosiaan olla tylyä, hyvin töykeätä, ja kovakouraista. Jopa joskus hyvinkin väkivaltaista. Ei siitä tavasta toimia todellakaan tule mieleen se, että heillä olisi tarkoitusta, tai edes halua auttaa. Inhimillisyys, välittäminen, tai empatia on siitä touhusta hyvin kaukana. Jos se työ stressaa ja kuormittaa, niin ei sitä pidä purkaa tehtävän kohteena olevaan. Alan vaihto olisi ennemmin suositeltavaa, tai niissä tavoissa toimia ja kohdella toisia ihmisiä on paljon parantamisen aihetta.
Olen itse soittanut häneen itsemurha ajatuksista ja aina on kohdeltu hyvin. En ole kokenut mitään negatiivista. Aloittajalla täysin vääriä ja vaarallisia näkemyksiä, joita ei pidä noudattaa.
Hae apua, saat apua. Hoito ei ole rangaistus vaan keino pitää sinut elossa
Ei todellakaan kannata soittaa hätäkeskukseen itsetuhoisista ajatuksista. Se on viimeinen asia, jota kannattaa tehdä. Joutuu vain pahempiin ongelmiin, oravanpyörään, pakkohoitoon ja mielivaltaisen/ byrokraattisen systeemin kohtelun ja lääkkeiden täyteen pumppaamisen uhriksi. Nykyisistä julkisen sektorin palveluista ei saa mitään apua, tukea, tai ymmärtämystä omille ongelmille. Koska kaikkien oireiden taustalla olevat syyt nähdään psyyken sairauksissa ja välittäjäaine-epäsuhdissa. Julkisella puolella, tai ylipäätään psykiatriassa ei nähdä ja ymmärretä oireiden taustalla olevien syiden selvittämisen ja elämässä olevien ongelmien ratkaisemisen tärkeyttä. Ennemmin kannattaa hakea apua omilta läheisiltä, ystäviltä ja perheeltä, jos niitä on. Tai hakea apua matalan kynnyksen palvelupaikoista, mutta tehdä se anynyymisti.
Ei sekasin chättiinkään voi mennä
kertomaan itsetuhoisista ajatuksista. He nimittäin lähettävät poliisit ja ensihoidon perääsi IP-osoitteesi avulla:) kokemusta on
Oon kertonut montakin kertaa mielenterveysalan ammattilaisille ja sossulle että haluaisin tappaa itseni eikä ole tullut poliisit hakemaan suljetulle. Tosin ne kysyi että enhän halua tappaa muita ihmisiä ja vastasin kieltävästi. Veikkaan jos olisin vastannut kyllä nii olis tullut nopeasti poliisipartiot paikalle.
Itsestäni teki 2 naapuria huoli ilmoituksen sen takia kun olen yrittänyt saada itseäni 2 kertaa hengiltä kuukauden aikana, voin sanoa että on sitten hyvin hyödytöntä tuo väite että alkaa tapahtumaan ei todellakaan ala ja viime keskustelulla edelleen totesin että heillä ei ole konsteja minua vastaan mitenkään katsotaan mitä uusi viikko tuo tullessaan.
Miksi sinä sitten haluat itsesi hengiltä ? Onko jokin asia tai tilanne niin ylitsepääsemättömän vaikea ?
Hyvinkin monta asiaa nyt on se tilanne että ei enään löydy mitään edes kuviteltua teko syytä pitää itseään hengissä, maanantaina taas ilmeisesti sossu ilmestyy mun oven taakse tai soittaa sieltä tuli eilen illalla viesti.
Itsellä on voimat ja kiinnostus loppu pitää itseä elossa.
Psykiatria on ankarin auttaja, heidän rauta koura tekee itsemurhaiseksi.
Psykiatria on traumojen teko koneisto.
Tekoälylle ainakaan ei saa kertoa mitään kritiikkiä, eikä eriäviä näkemyksiä, jos kirjoitat ettet saanut suomen julkiselta terveyden hoitoa, teko äly suuttuu ja muuttuu julmaksi ja
lähettää liutan laki tekstiä ja väittää kiven kovaan, että julkknen toimii aina kaikkien kohdalla täsmällen lakien mukaan.
Jos kirjoitat, totuuden että julkinen psykiatrisoi niin syövät kuin juovat ja näin luikertelee pois kehon tautien hoitovastuusta, koska psyatrisointi on virallinen tapa estää syöpien ja juopien hoito, silloin tekoäly antaa ilmoituksen virkakoneistolle, että mielenterveydessäsi on jotain vikaa, jonka vain psykiatri voi arvioida,
Eli suomen tekoälyä kontrolloi julkishallinto ja jos sille kirjoitat kuinka sinun tappava tautisi psykiatrisoitiin ja vain yksityinen hoiti.
Tämä voi johtaa sinut pakko hoitoon, koska kritiikki on kohdistunut julkishallintoon ja siitä on aina saanut suomessa pakkohoitoa.
Jos sinulla on j google sähköposti, tekoäly päãsee vapaasfi lukemaam ne ja ilmeisesti myös julkishallinto.
Kontrolli on siis nyt tekoälyn aikana Kiinan tasolla, varokaa ja varminta on sulkea koko teko, joka lähettää koko teksti litaniasi julkishallinnolle.
Tämä todistaa julkishallinto ja sen psykiatria on valvonta koneisto joka mielipiteestä ja psykiatria on sen "rangaistus" koneisto ilmeiseti.
Psykiatria on kiinnostunut kaiken liikkuvan "myymisestä" big farmalle ikuiseksi psyykke pilleri orjaksi.
Varokaa, älä koskaan puhu psykiatrille,,, vaikene.. he ei ole auttajia.
Heh.
Tämä varmaan vaihtelee. Tai sitten vaan scheissen määrä.
Aina kannattaa kertoa hoitaville tahoille näistä, jos vähänkin siltä tuntuu. Jos ette nyt ihan sairaidenpotkijapuolueen boteiksi lekureitanne luule.
Itse olen kertonut itsetuhoajatuksista vuosikymmenet - ainut kerta kun pääsin yöksi vastaanotolle oli kun sitä itse pyysin. Huoli pois, masentuneet...
Toki systeemeissä on epäkohtia, se on ihan tosiasiakin. (Sitten jos niitä on tarpeeksi, niin ehkä kaikkien pitäisi vaan tappaa itsensä tms.)
Mutta pääsääntöisesti kannattaa silti pyytää apua siihen, mihin tarviitte. Ja kertoa juuri ne asiat.