Parkkirikkuri (lat. parkos luicurios) on läheistä sukua täysjuntille (lat. Junttimus maximus). Parkkirikkuri on kuitenkin lähtenyt kehittymään omaksi alalajikseen autoilun yleistettyä. Parkkirikkuruuden taustalla on useinmiten narsistinen luonnehäiriö, sosiopatia tai psykopatia. Parkkisakon aiheuttama stressava tilanne juontaa juurensa liikenteen aiheuttamaan aistien ylikuormitustilaan. Edellä mainuttuun stressiin yhdistyvä henkilön auktoriteettivastaisuus, joka on hyvin yleistä narsistille, sosiopaatille ja psykopaatille saa aikaan parkkirikkurille ominaisen lajikäyttäytymisen, johon kuuluu mm. kovaääninen puhuminen ja kasvojen punotus, sekä äkillinen ja akuutti raskaskaasujalka.
Valitettavasti parkkirikkuruus on miltein mahdotonta hoitaa pois kokonaan mutta käyttäytymisterapialla oireita voidaan lieventää. Oireista eroon pääsy kokonaisuudessaan vaatisi ajokortin luovuttamista lähimmälle poliisilaitokselle, joka olisikin yhteiskunnallisesti ajatellen kansanturvallisuutta lisäävä teko.
Valitettavasti parkkirikkuruus on miltein mahdotonta hoitaa pois kokonaan mutta käyttäytymisterapialla oireita voidaan lieventää. Oireista eroon pääsy kokonaisuudessaan vaatisi ajokortin luovuttamista lähimmälle poliisilaitokselle, joka olisikin yhteiskunnallisesti ajatellen kansanturvallisuutta lisäävä teko.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tjaah..
Terv. parkos luicurios
Muista pyytää pukilta paristot digikiekkoon. Se kun ei toimi pelkällä pyhällä hengellä 😀