Ihan normaalisti opiskelen ammattikorkeessa, mut esim. syömässä tai kahvilla en pysty käymään. Ja aamulla oon mieluummin vähän ajoissa etten siihen pahimpaan hälinään osuis. En oikein kestä mitään hälyääntä. Ihan normisti mä luennolla voin olla ja ryhmätöitä tehdä. Kadulla en voi kävellä jos liikaa vilinää, mut jos oon jotenkin irti, vaikka ylhäältä jostain yksinäiseltä näköalapaikalta, niin vilinää onkin mukava kattella. Paitsi jos kuuluu äänimerkki, voimakas kiihdytys. Kauppakeskus on oikeestaan pahin paikka. esim. vaatteita en voi mennä ostaan. Mut usein oon mukana, kun muu perhe menee ja jään parkkipaikalle auton takapenkille. Että toisaalta tykkään olla siellä vilinän keskellä. Mut auto pitää olla lukossa ja ikkunat kiinni. Että vaikka noissa kauppakeskuksissa ei kukaan mitään kontaktia haluakaan ottaa, niin mun pitää saada joku ihan fyysinen suoja. Ei tää mua mitään haittaa. Aaattelin vaan kumpaa tää on.
Sosiaalinen vai yliherkkyys
Anonyymi
1249
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
omalal kohalla paljon ristiriitaisuuksia herätää mun persoona silä välillä tuntuu että pelkään kaikkea mut välillä en pelekää mittään esimerkiksi jos oon kaupassa niin saatan jopa nauttia kun ihmiset katsoo mua, mutta sitten vastaisuudessa saattaa käyvä siten että pelottaa ja erityisesti epäilyttää ihmisten ajatukset miniusta eli saatan tyypilliseen suomalaiseen tapaan kärsiä alemmuuskompleksista eli saatan luulla että ihmiset ajattelee musta ikävästi, mut toisinaan mun persoona muuttuu välillä esim kaupoissa, eli jopa nautin siitä jos ihmiset vahtaa mua.