Aloitin pitkästä aikaa opiskelut uudestaan, pitkän tauon jälkeen. Takana jo tutkinto,alalta jolla en yksinkertaisesti pärjännyt, sekä lukio... Tässä välissä oli vuosien kaaos jollon en elämäntilanteesta johtuen saanut relattua pätkääkään. Nyt pitäisi etänä opiskella parin päivän varoitusajalla johonkin työkorttitenttiin- etäopiskelu ei ensinnäkään sovi mulle yhtään, en kykene samaanaikaan seuraamaan esitystä jossa kuvat vaihtuu hetkessä( ja yhteydet ym. on kaaosta kun uusi kurssi) sekä tekemään esim. muistiinpanoja. Ja teoriat tulee vissiin olemaan melko paljon etänä.
Samalla tuntuu, ettei pää jotenkin jaksa ottaa enää tietoa vastaan, mitään nippeliä teoriaa, ym. Vissiin jo niin monta vuotta takana pänttäämistä joka ei johtanutkaan mihinkään, että tämä uusi opiskelu tuntuu nyt jo epämääräiseltä massalta josta ei saa mitään otetta. Kuitenkin tiedossa on nyt jo että esim. ulkoa opeteltavaa sanastoa ja teoriaa tulee aivan helvetin paljon....
Miten muut kokee etäopiskelun ym. onko muita samassa tilanteessa olevia?
Samalla tuntuu, ettei pää jotenkin jaksa ottaa enää tietoa vastaan, mitään nippeliä teoriaa, ym. Vissiin jo niin monta vuotta takana pänttäämistä joka ei johtanutkaan mihinkään, että tämä uusi opiskelu tuntuu nyt jo epämääräiseltä massalta josta ei saa mitään otetta. Kuitenkin tiedossa on nyt jo että esim. ulkoa opeteltavaa sanastoa ja teoriaa tulee aivan helvetin paljon....
Miten muut kokee etäopiskelun ym. onko muita samassa tilanteessa olevia?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Etäopiskelussa tekniikka vie kaikki voimat ja kaiken keskittymiskyvyn. Itse opittava asia jää sivuseikaksi. Opiskelun tuloksena pelkkää stressiä.