Olin ex- vaimoni n:o 2:n kanssa Joulumatkalla Madeiralla. Majapaikkamme oli parin-kolmen tähden majatalo Funchalissa. Joulupukkikin sinne oli eksynyt aatoksi.
Funchal on tullut maailmankuuluksi joulukoristeluistaan johon se käyttää valtavia summia joka Joulu. Olisikohan siellä ollut palamassa 500 000 (?) lamppua.
Normiherätys yhtenä aamuna jossa totesin otsikon tapahtuman lisäksi pulujen nokkineen ja paskoneen parvekepöydälle unohtamamme juustolautasen tuotteet.
Meillä oli päivälle suunnitelma. Vuokraisimme auton jolla kiertäisimme saaren.
Ei kun toimeksi. Saamamme autonromu zippasi kymmenen kilometrin jälkeen ja vaihtoruljanssissa kusi sitten koko aikataulumme.
Olin ottanut mukaani putelin banaanilikööriä jota hieman naukkailin ajonkin aikana. Tiedän syyllistyneeni vakavaan rikokseen ja kadun sitä syvästi.
Koukkailimme rantakyliä lounaisrannikolla ja illan pimetessä olimme päässeet Porto Moniziin hotelliin joka oli täysin tyhjä. 200- paikkaisessa ravintolassa olimme ainoat illastajat. Mahtavan upea ja hieno paikka ja ihmiset tosi ystävällisiä.
Aamulla matkamme jatkui pohjoisen rantatietä jossa matkamme tukki tien katkaisut maanvyöry. Sitä selvittämässä oli paikallinen raivausryhmä joka istui aidalla lounastamassa ja juoden viiniä. Siinä sitten vierähti tovi; saari jäi kiertämättä mutta tulihan mukavia muistoja.
Useat palstalaiset varmasti kummastelevat mitä ihmettä tuo äijä höpäjää; ei tuollainen tälle osastolle kuulu....
Täällä eräs hra kirjoittelee jostain lehmästä jonka ympärillä persekärpäset pörräilevät. Ei sitä kuitenkaan kukaan ihmettele......
Funchal on tullut maailmankuuluksi joulukoristeluistaan johon se käyttää valtavia summia joka Joulu. Olisikohan siellä ollut palamassa 500 000 (?) lamppua.
Normiherätys yhtenä aamuna jossa totesin otsikon tapahtuman lisäksi pulujen nokkineen ja paskoneen parvekepöydälle unohtamamme juustolautasen tuotteet.
Meillä oli päivälle suunnitelma. Vuokraisimme auton jolla kiertäisimme saaren.
Ei kun toimeksi. Saamamme autonromu zippasi kymmenen kilometrin jälkeen ja vaihtoruljanssissa kusi sitten koko aikataulumme.
Olin ottanut mukaani putelin banaanilikööriä jota hieman naukkailin ajonkin aikana. Tiedän syyllistyneeni vakavaan rikokseen ja kadun sitä syvästi.
Koukkailimme rantakyliä lounaisrannikolla ja illan pimetessä olimme päässeet Porto Moniziin hotelliin joka oli täysin tyhjä. 200- paikkaisessa ravintolassa olimme ainoat illastajat. Mahtavan upea ja hieno paikka ja ihmiset tosi ystävällisiä.
Aamulla matkamme jatkui pohjoisen rantatietä jossa matkamme tukki tien katkaisut maanvyöry. Sitä selvittämässä oli paikallinen raivausryhmä joka istui aidalla lounastamassa ja juoden viiniä. Siinä sitten vierähti tovi; saari jäi kiertämättä mutta tulihan mukavia muistoja.
Useat palstalaiset varmasti kummastelevat mitä ihmettä tuo äijä höpäjää; ei tuollainen tälle osastolle kuulu....
Täällä eräs hra kirjoittelee jostain lehmästä jonka ympärillä persekärpäset pörräilevät. Ei sitä kuitenkaan kukaan ihmettele......
Vastaukset 5
Vanhimmat
Martta taitaa nuo iskevät otsikot. Mikäs, mukava tarina en se minua suututtanut.
Taas tuo taukki keskustelee itsenä kanssa.
K. Persekärpänen ;)
Minä tykkään tarinoista. tämä oli sitä.
Minä taas tykkään hyvistä tarinoista, tämä ei ollut sitä.
voi, voi martta, ahkeroi taas sivun verran ketjujen nostojam niin minö kirjoitan kolme sanaa, ja kas