Traficomin henkilöliikennetutkimus kertoo, että jos autossa on mies ja nainen, yleensä mies ajaa.
Itselläni on aina ollut toisinpäin. On ollut harvinaista herkkua istua repsikan paikalla.
Miksiköhän näin on.
Tässä eräitä näkemyksiä, https://www.iltalehti.fi/suhteet/a/fe9f26eb-5086-40b4-9cfd-100bac56818a
Itselläni on aina ollut toisinpäin. On ollut harvinaista herkkua istua repsikan paikalla.
Miksiköhän näin on.
Tässä eräitä näkemyksiä, https://www.iltalehti.fi/suhteet/a/fe9f26eb-5086-40b4-9cfd-100bac56818a
Vastaukset 40
Vanhimmat
Eiköhän se ole aika luontevaa, että se ajaa, jonka auto se on.
Siinä tutkimuksessa on varmaan ollut kyseessä avio-/avopuolisot.
En osa kuvitella tilannetta, että esim. likkani jos kuskaisi jotain miespuolista autollaan, niin päästäisi sen miehen autonsa rattiin.
Kai se ihan kokonaisvaltainen tutkimus on ollut, kun se on Trafin, tuossa linkin jutussa siitä mainittiin.
Varmaan nuoremmissa polvissa asia on erilainen, kuin vanhemmissa.
Minä itte , vaimolla ei korttia :(
Minun edesmenneellä avoystävälläni, ei ollut autonajokorttia.
Hän ajeli mopoautolla, sen minkä jaksoi.
Minäkin joskus huvikseni ajoin sillä.
Täytyy sanoa, että kyllä ikäviä ihmisiäkin liikenteessäkin on.
Olen aina ajanut autojamme. Kumppanieni kanssa ennen ja nyt vuorottelemme pitkillä matkoilla.
Ostin eka auton 70-luvulla ja siitä lähtien on minulla ollut oma auto. Avioliitossakin auto oli nimissäni. Meillä on nyt kaksi autoa joilla ajamme. Talviaikaan minä ajan useimmiten.
Itse ajoin kortin vasta kolmikymppisenä.
Joskus mulla oli jonkun aikaa sekä paku, että henkilöauto.
Myöhemmin vain paku, sitä, kun tarvitsi sellaisen missä tilaa. Nyt on Opel Combo. Ei mikään tuliterä, käytettynä ostin.
Avopakusta on kolmannes, porukassa tarvii olla yksi isompi vehje, kesäisin kaikkea kuskaamista.
Mitkään rakennustarvikkeetkaan ei henkilöautoon sovi.
Mies ajoi silloin kun hänen autollaan kuljimme, jos minun niin minä ajoin...jotenkin luontevasti se niin meni. .
Pirre
Teillä meni sitten kutakuinkin homma tasan.
Vaimo ajoi kortin, hienosti seitsemännnellä kerralla "inssi" läpi. No,,ajoi sitten tarpeen mukaan työmatkoja yms. Vaan alkoi niitä kolareita tulemaan kovasti usein ja muutaman kerran hatelikkoon..No minä olen sittemmin tyytynyt ajamaan, vaimo istuu kyllä tyyytyväisenä "vänkärin" paikalla.
Ajaa kyllä joskus,,jos sellainen tilanne että pakko,,ja "isäntä" päissään..
Miten kummassa se niin vaikeeta voi olla.
No hyvä, ettet tunge päissäsi rattiin.
Minusta tuntuu ettei jokaisesta yksinkertaisesti ole ratin taakse,,olisiko keskittymiskyvystä tms. kyse. Hyvä vaimo,,mutta ei "autoilija" kuitenkaan.
Autoani ajaa minun paikalla ollessa joku muu vain ruumiini yli. Sen sijaan olen lapselle lainannut, kun on ollut omansa huollossa ja hänellä auton tarve jatkuva. Miesystävän kanssa ajaa aina se kumman autolla ollaan menossa.
Mitä enemmän puuhastelee sutojen kanssa sitä tyhmempi ja köyhempi on
Pitääkö paikkansa
Köyhempänä saattaa kyllä pysyä, mutta autojen kanssa puuhastelussa pitää olla melkoisesti ongelmanratkaisukykyä, sehän ei oikein tyhmyyden kanssa yksiin käy.
Ite Alah tänään on.
Puolisollani oli työsuhdeauto, joten hän ajoi. Eron jälkeen ei minulla ole autoa ollut, koska en ole tarvinnut, mutta miesystävien autoa olen kyllä aina välillä saanut ajaa.
En ole ajanut autoa moneen kuukauteen. Lainasin oman autonikin pois, tyttärelleni, joka on vaihtamassa suurempaan, ehkä suv'iin, kun heitä on enemmän ja pojat kasvaa. En ole ajanut enää pariin vuoteen kuin lyhyempiä kauppareissuja, ja ennen koronaa kirjapiiriin, Ajoin kortin suhteellisen myöhään, vasta kolmikymppisenä ja minusta ei koskaan tullut innokasta autoilijaa. Aina minulla sen jälkeen on ollut auto ja olen ajanut päivittäin ja lomareissuilla ajan pitempiäkin matkoja, mutta isompaan kaupunkiin ei tee mieli autolla pyörimään.
Elikkä vastaus: mies ajaa, lähes aina.
Onpas pojat kasvaneet, kun tarvitaan jo isompi auto.
Mutta eikö halvempi vaihtoehto olisi laittaa pojat laihdutuskuurille ja jättää ne pekonit ja siirappipannarit pois joksikin aikaa, että mahtuvat tavalliseen henkilöautoon, neljä henkeä.
Ploma kun olet tiedostava ja asunut Usassa niin osaatko selittää
Pienituloiset eivät pysty asumaan keskellä kaupunkeja vaan kaukana kymmenien kilometrien päässä maalla jonne rakennetaan parakkien näköisiä omakotilaloja joiden vierestä menee tie eikä julkista liikennettä ole
Miten pienituloinen pystyy Usassa ylläpitämään omakotitaloa ja autoja, jopa kouluttamattomat teiniäidit yksinhuoltajina jne ja kun sosiaaliturva on olematonta ei lapsilisiä ...
Pojilla alkaa olla jo tyttökavereita mukana kun johonkin ollaan lähdössä. Siksi suurempi auto, kun pojat kasvaa.
Heh, muistui mieleeni, kun poika oli 16, hän halusi amerikanraudan, vaikkei vielä korttiakaan ollut.
Sanoi, että hommaa sitten kevarin, jos ei autoa saa.
Minä ihan kauhistuin kevarista (taustalla isän moottoripyöräonnettomuus), että kerättiin sitten suvun piiristä kolehti ja ostettiin Valiant. (Ei meillä yksin olisi ollut sitä varaa hankkia, vaikka käytetty olikin.)
Minua kyllä aika paljon huvitti, kun poika istui takapenkillä, koppalakki päässä ja sitten sitä iskettiin tyttöjä.
Kortilliset kaverit ajoivat.
Pienituloiset asuvat suurkaupungeissa suuremmassa määrin kuin täällä. Tiettyjen suurempien, etenkin pohjoisen teollisuuskaupunkien alueilla ei keskustassa asukkaan muita kuin pienituloisia ja osittain alueet ovat myös slummiutuneet. Tyyppiesimerkki on Chicago, jossa olen itsekin asunut kauan sitten. Keskikaupunki, eli downtown, on businessaluetta, kuten täälläkin, toimistoja, komeaa, korkeaa, uutta ja upeaa rakennusta järven rannasta muutama kilometri länteen, etelään ja pohjoiseen, mutta heti downtownin eli loopin pohjoispuolella on keskiluokan uptown, jossa asuu toimeentulevia perheitä, omakotialueita ja kerrostaloja, länteen teollisuusalueita ja kauempana omakotitaloaluieta, joissa asuvilla perheillä on yleensä useampia autoja. Heti keskikaupungin eteläpuolella leviää köyhempi, musta amerikka, etelään ja itään, siellä kulkee maanalainen ja autoa ei varsinaisesti edes tarvitse.
Nyt en ole asunut jenkeissä sitten kahdeksankymmenluvun puolivälin jälkeen ja tietääkseni monissa paikoissa julkista liikennettä on parannettu huomattavasti ja bussit kulkee kaukaisempiinkin lähiöihin. Floridassa viimeiksi kun kävimme (siitäkin jo jokunen vuosi) olimme jättäneet vuokra.auton takaisin päivää enne lähtöä ja otimme trhree-county-junan lentokentälle, erittäin hyvä ratkaisu, edullinen ja mukava.
Toinen asia jjok kannattaa ottaa huomioon, on että käytetyn auton voi saada hyvinkin edullisesti ja bensa on halpaa verrattuna meidän hintoihimme. Liikennevakuutus on pakollinen tietääkseni kaikissa osavaltioissa.
Ei pienituloiset pysty pitämään omakotitaloja vaan asuvat vuokralla ja autot ovat vanhoja ja niitä vaihdetaan ja romutetaan jos korjaaminen tulee kalliiksi. Myös asuntovaunupuistoissa (trailer park) asuminen on yleistä heikommin toimeentulevissa yhteiskuntaluokissa. Huumeita, rikollisuutta ja katujengejä on kaikissa suuremmissa ja pienemmissä kaupungeissa: yhteiskunta on polarisoitunutta ja kuilu rikkaiden ja köyhien välillä on suuri ja kasvaa koko ajan.
TYtär haluaa sellaisen 7-paikkaisen kaupunkimaasturin eli suvin. Sinne mahtuisivat koko nelihenkinen perhe sekä tyttöystävät, kun lähtevät joskus sitten taas kun pystyy lähtemään esi, Lisebergiin tai Tanskaan auton kanssa lomailemaan tai sitten vaihtoehtoisesti me kaksi mukaan tai veli jolla ei ole korttia. Isompi pojista, täyttää tämän vuoden aikana 15, haaveilee jo omasta menopelistä, epatraktorista a-traktorista. Me joudutaan ehkä hakemaan mun renu tänne ja laittaa seisontavakuutukseen.
Jo on aikoihin eletty, kun 13-14 vuotiaiden lasten seurustelukumppanien takia on auto valittava! Se on vielä kaveruuden aikaa, vai onko niille ostettava parisängytkin?
Kaveruuden aikaa, mutta liikkuvat mielellään ryhmässä. Eikä kysymys ole seurustelusta, vaan pojista ja tytöistä jotka viihtyy toistensa seurassa. Myös poikien vanhempien seurassa ja lähtevät mielellään mukaan esim. viikonlopuksi mummolaan. Tai lomareissuille. Minusta se on hyvä vain ja samalla vanhemmat tietävät missä mennään, kenenkanssa ja että on aikuisia mukana. On hienoa että murrosikäiset viihtyvät samoissa tiloissa vanhempiensa kanssa. Noin yleensä.
Juuri viime viikolla miniäni lähetti videota, kun olivat vanhimman pojan kotona.
Yhdessä kaikki neljä lasta, (kolme aikuisia), kahden puolisot ja heidän pikkuisensa.
Pelasivat lautapelejä porukalla ja äitinsä siellä joukossa.
Minä sanoin, että on se hieno, kun noin kaikki sovussa viihtyvät.
Auto+pitää+tyhmänä
Empä tuota oikein tiedä.
Onko paikallaan olijat sen viisaampia.
Junassa ja bussissa voi tietysti räplätä nettiä ja yrittää viisastua.
Lentokoneella ja laivalla taas pääsee niin harvaan paikkaan, ettei paljon merkitystä tavallisen ihmisen viisauteen.
Kävellen ja polkupyörällä kulkien ei voi mitään viisauden kokoamista harrastaa ja aikaa nuo liikuntamuodot vievät tuplasti autoon verrattuna.
Ei netissä opi
Kun aika ei kulu autoon voi tehdä muuta satoja tunteja vuodessa
Autoilijoilla kynnys lähteä turhareissuihin alenee ja aikaa kuluu autoiluun ees taas
En kyllä ole enää moneen vuoteen kuullut, että kukaan aikuinen turhia ajelisi.
Nuoriso voi joskus huviajelua harrastaa, jos rahaa riittää.
En tiedä kuka ajoi, kun laskettiin mäkeä aikoinaan Nordcapilta.
Likka istui ratin takana ja minä vieressä. Monta kertaa hän sen laskun aikana sanoi hyvin vakuuttavasti, että "äiti, se en ole minä joka ajaa".
No en minä ollut huolissani vaikka kumpikaan ei vaikuttanut ajavan. Ajattelin, että jos mennään tuonne rotkoon, niin yhdessä mennään.
Seuraavassa huollossa kauhistelivat, että oletko sinä näitten jarrujen ja renkaitten kanssa ajellut kahden viikon reissun Norjassa, herraneaika.
En ole koskaan omistanut autoa, joten vakuutusmaksuissa olen pitkän pennin säästänyt. Miehellä oli lähes koko työhistoriansa ajan työsuhdeauto, joita minäkin välillä ajoin, nehän olivat aina uusia kunnon kulkupelejä. Omana autona oli silloinkin retkiauto, alkuun VW Kleinbus, koko vuoden rekisterissä ja käytin sitä esimerkiksi lasten harrastuksiin kuskauksessa. Kävin töissä huolettomasti paikallisjunalla, lapset vein läheiseen päiväkotiin yleensä asemalle kävellessäni.
Vielä nytkin haluan henkilöautoa enemmän ajaa tällä nykyisellä senttiä vailla 6-metrisellä retkiautolla, tässä on peruutuskamerakin. Olen aina tykännyt, kun saa ajaessa istua korkeammalla ja on kunnon näkyvyys . En erityisemmin nauti ajamisesta, mies meillä ratin takana yleensä istuu, mutta pidän yllä välttävää taitoa. Euroopan autobaanoilla en uskalla lainkaan ajaa, enkä vuoristoteillä senkään vertaa, en edes Helsingissä. Onhan se niin huoletonta istua luotettavan kuskin rinnalla, tarkkailla nopeusrajoituksia ja katsella maisemia. Onneksi on navigaattorit, ei tule enää sanomista kartanluvustakaan. :)
Kun olimme nuoria, meilläkin oli VW klenbuss. Mulla ei siihen aikaan vielä korttia ollut.
Norjan vuoristossa nuorempana ajoin matkailuvaununkin kanssa.
Nykyään en lähtisi enää siihen hommaan.
Itsekin tykkäsin ajaa pakettiautoilla, kun sieltä näki hyvin, oli helppo mennä ja poistua.
Nuorempana tykkäsin ajella, nykyään se on, kunhan vaan pääsee paikasta toiseen ja perille.
Silloin, kun junat ja bussit sopivasti kulkee, ovat ne ihan suositeltavia kulkuvälineitä,
Eipä se juuri onnistu niillä, kun suuremmissa kaupungeissa tai kaupungien välillä.
Minusta on mukava istua vieressä, kun luotettava ja hyvä kuljettaja ajaa autoa.
Niin olisi minustakin, harvoin vaan sitä herkkua on tarjolla.
Ystäväni ei ole mikään huippukuski, ei herätä luottamusta, kun hän sanoo "kun ei nyt vaan törmättäisi mihinkään" , osaan arvostaa taitavaa kuljettajaa.
Minä olen myös mukavuudenhaluinen ja annan miehen ajaa. Pitemmillä matkoilla (pari vuotta sitten) olen ajanut osan matkaa, esim. meiltä Haaparantaan tai sitten Suomen puolella. Mutta olen laiskahko autokuski ja otan mielellään torkut etupenkillä pitemmillä matkoilla. Vaaleanpunainen niskatyyny ja uninaamio.
Pikaisesti katsoen outo kysymys!
Oltuani yli 10 vuotta viikot puutteen torjunnassa ympäri maatamme ja jäätyäni tuosta revohkasta kotiin 50v ikäisenä, jätti vaimoni korttinsa uusimatta todeten vain, ettei hän tarvitse sitä. Eikä ole tarvinnutkaan.
Eikä hän mikään himoajaja ollut aiemminkaan.
Esimerkiksi kerran aikaisemmin, kun olin entinyt perjantaina ennen häntä kotiin niin palatessaan klo20:n jälkeen töistä fillarilla, raskas ostoskassi ohjaustangossa, purnasi siitä, etten ollut hakenut kassia.
Hänellä oli koko ajan käytettävissään kaksi katsastettua ja vakuutuksissa olevaa autoa mutta rouva halusi ajaa sen hieman yli kilometrin työmatkansa fillarilla.
Purnaus johtui illalla alkaneesta sateesta.
Eivät ne hänen autonsa mitään loistobiilejä olleet mutta täydessä kunnossa kuitenkin. BX Citikka ja lastemme Lada. Oli etu- ja takavetoa.
Vielä siitä fillarihimosta. Olin ollut kotona muutaman viikon ja vaimo teki viimeisiä työpäiviään ennen kotiutumistaan niin taas yhtenä tihkusateisena iltana rouva purnaa kotiutuessaan. Tää on kaameeta! Ruokaa pittää kantaa selkä vääränä. Astioita likkaantuu. paikat sotkeentuu. Ei ois uskonu, et yks aikuine mies aiheuttaa näi paljo työtä. Siinä oli rakkaat terveiset miehelle joka oli lukuisat vuodet hakenut leivän muruset muualta ja tyytynyt vain viikonloppu puolison osaan.
Pian tuon jälkeen muutimme asumismuotoa ja viimeiset yli 20 vuotta vaimo on kantanut selkä vääränä vain omat banaaninsa ja leipänsä. Eikä ole myöskään tunkenut kanssani samaan aikaan keittiöön.
Raataminen rajoittuu oman teensä liotteluun ja tiskarin panostamiseen. Useimmiten myös tyhjentämiseen.
Rättikoneen panostukseen ei minua laske.
Auto tekee tyhmäksi on aikavaras mutta tekee myös köyhäksi
40 000 km a 0,2 euroa on 8000 e vuosikulut
Jos saa käteen 1600 kuussa tekee 5 kuukautta työtä vuodessa auton eteen
Jos saa netto 2000 tekee 4 kuukautta vuodessa auton tähden
Auto vaan on välttämätön kulkupeli monelle, niinkuin minulle.
Ei meidän kaikkien kodin vierestä kulje joka paikkaan bussit ja ratikat.
Kuka tässä iässä ajaa 40 000km vuodessa. Taitaa olla harvassa ne tyypit.
Itse ajan sen välttämättömän noin 5000km vuodessa.