Miten säilyttää gradussa sellaisen sisäisen liikkeen/momentin, että ei tule jumivaihetta esim. kirjallisessa tuottamisessa. Esimerkiksi tulisi jumi, jolloin ei saavuttaisi välitavoitetta kuten esim. jonkin kappaleen tai luvun kirjoittamista jostakin apu- tai pääkäsitteestä, kuten ihmissuhteissa palvelevan johtamisen kymmenen käskyn oppiminen.
Miten säilyttää gradussa sellaisen sisäisen liikkeen/momentin, että ei tule jumia?
Anonyymi
7737
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
alitajunta on se työkalu. Alitajunta kun saa tehtäväksiannon, niin ratkaisuja tulee jossain vaiheessa tulvimalla ovista ja ikkunoista. Alitajuntaa ei saa pakottaa vaan on oltava lempeä ote. Pieni breikki on silloin otettava ja vietävä gradutyötänsä muissa kohdin eteenpäin. Gradutyötänsä ei saisi vihatakaan. Mitä avoimempi ja herkempi mieli sitä helpommin gradu valmistuu. He jotka junttaavat yhtä polkua eteenpäin monasti päätyvät umpikujaan.
Ok. No miten lähellä on tuota alitajunta - käsitettä, intuitio - käsite; että luottaa intuitioon, että saa niitä ideoita ja mielleyhtymiä( en edes tiedä mitä mielleyhtymä tarkoittaa ) kun vaan perehtyy esim. jonkin palvelevan johtamisen - käsitteeseen?
Alitajunta on mielen sisäinen moottori. Intuitiot ovat alitajunnan lähettämiä viestejä. Aivan oikein. On oltava vakaa luottamus että asiat onnistuvat.
Jouston varaa olisi oltava. Työn kestäessä tulee tilanteita, jolloin tuntuu olevan seinä edessä. Silloin jatketaan toisesta kohdasta, ja varmasti pulmakohtakin avautuu pian.
Ohjaajaankin pitäisi voida ottaa yhteyttä, häneltä voi saada hyviä neuvoja.
Hyvin harva gradu valmistuu yhtä soittoa. Luovia taukoja tarvitaan.
Jaa-a. Mun pääaineessa jatketaan usein kandista gradu. Mäkin yritin. Sattui vaan ohjaaja-alokas kohdalle. Sanoi marraskuussa, että rupeis sivut ollakin eli sivumäärä riittävä. En sitten joulukuussa pidentänyt gradua pahemmin. Pidin taukoa, että näkisin, mitä siinä on vikana ja lueskelin sitt uudestaan.
En vaan nähnyt niitä vikoja, mitä ohjaajan ja opponoijan mielestä siinä oli. Nyt olisin valmis heittämään opinnot sikseen! No, kai tässä vielä tämä talvi ja seuraavakin roikutaan yliopistolla.
Jos joku nyt keksii jotain "kannustavaa", sanokaa vaan.
odottele rauhassa korona-ajan ylitse. Jos valmistut nyt, niin tyhjän päälle putoamisen riski on iso. Jos nyt gradu ei nappaa , niin pidä lyhyt tauko ja ota gradunteko taas työn alle. Tiedä hakevatko ohjaaja ja opponoija varsinaisesti vikoja. Enempikin heidän työnsä on sellainen että punaviivakone käy. Se mitä nyt sinun sijassasi funtsisin on ne seuraavat stepit gradun ja valmistumisen jälkeen. Miten aiot opintosi ja tutkintosi hyödyntää. Onko kontaktit ja suhteet jo olemassa "työelämään". Mitä isona aiot tehdä. Meinaan että valmistumisen jälkeen ei saisi huilailla liikoja tai juna menee menojansa. Heti pitäisi olla rauta kuumana alasimen päällä.
Se oma ura voi löytyä toiselta alalta mitä olet opiskellut. Joskus jopa parempi niin.
Kiitän vastauksestasi. Gradu on tauolla. Nyt ohjaaja tietää, minkä pituinen gradun pitää olla eli hän on sikäli edistynyt! Yliopisto saa kai rahaa, jos teen tutkinnon. Minä en. Suhteita tai kontakteja ei ole, ikää kylläkin niin, etten enää töitä saa. Saan työkkäristä saman summan, on tutkinto tai ei.
Eli muhun ei päde noi tavalliset lätinät työpaikasta tms. Aion isona jäädä eläkkeelle, jossei tule lähtö...