Tuli tässä mieleen kun muistin että huomenna tosiaan kaikki pitää hauskaa ja nauttii ystävien seurasta.
Onko muita nuoria joilla ei ole kunnon ystäviä, ainoastaan hyvän päivän tuttuja? Haluaisin järjestää joskus vaikka isot synttärit, juhlia kunnolla uutta vuotta tai vappua sekä mennä porukalla festareille mutta eipä toistaiseksi ole mahdollista.
Jotenkin sattuu ihan helvetisti yksinäisyys ja se että on jäänyt vaan pikku hiljaa sosiaalisista kontakteista kokonaan. Ihmiset eivät enää edes vastaa kun kysyn kuulumisia.
Parisuhdettakaan ei löydy mutta onneksi on töitä paljon niin pystyn pitään pääni jotenkin kasassa..
Muita kohtalontovereita? Miten teillä menee kaikki juhlapyhät?
Onko muita nuoria joilla ei ole kunnon ystäviä, ainoastaan hyvän päivän tuttuja? Haluaisin järjestää joskus vaikka isot synttärit, juhlia kunnolla uutta vuotta tai vappua sekä mennä porukalla festareille mutta eipä toistaiseksi ole mahdollista.
Jotenkin sattuu ihan helvetisti yksinäisyys ja se että on jäänyt vaan pikku hiljaa sosiaalisista kontakteista kokonaan. Ihmiset eivät enää edes vastaa kun kysyn kuulumisia.
Parisuhdettakaan ei löydy mutta onneksi on töitä paljon niin pystyn pitään pääni jotenkin kasassa..
Muita kohtalontovereita? Miten teillä menee kaikki juhlapyhät?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ei se kylläkään aina niin mene, että "kaikki pitää hauskaa ja nauttii ystävien seurasta". Varsinkaan tänä vuonna.
Nauti siis sinäkin ihan rauhassa omassa seurassasi ja pysy terveenä!
Moi
Täällä myös yksi. Koulussa kiusattu ja yksinäinen, armeijassa täysin näkymätön, edes joukkueen kouluttaja ei muistanut nimeä. Amk meni yksinäisyys seurana, ihmetellen toisien illan viettoja ja tuttavapiirejä. Työelämässä minulle ei tule illalluskutsuja, vain työhön liittyviä kalenteri merkintöjä. Nuoremmat ajaa 4-7 vuoden päästä ohitse, se on luonnon- ja busineksenlaki.
En usko, että tämä tästä enää muuttuu. Ihminen tarvitsee perustarpeiden lisäksi muiden seuraa ja hyväksyntää. Kohtalaisen hukkaan meni eloni. Vaikka tätäkin on vielä varmaan 1/4 osa jäljellä.
Välillä ajattelen ja kiusaan itseän, että tuollaiset 20-30 vuotiaat ovat jo "eläneet" enemmän kuin minä.
sama täällä paitsi ei ole enää edes hyvänpäivän tuttuja.. mulla ei ole edes töitä, koska olen tällä hetkellä työkyvytön psyykelääkevieroituksen takia... vittu tämäkin vielä kaiken paskan päälle pitäny kärsiä. Koko elämä on menny jo monta vuotta alamäkeä ja ikää vasta 25 ja musta tuntuu, ettei tästä tule enää mitään.. Ei ole koulutusta, ei töitä, ei ystäviä. Parisuhde on, mutta ei se kavereita korvaa.